Viime hetken treenit

Helleviikon jälkeen sää onneksi viileni ja tekosyyt treenilaiskottelulle loppuivat. Rännin etsintäkoe lähestyi uhkaavasti ja koetta edeltävälle viikolle oli vielä yhtä jos toista treenattavaa. Suurimpana huolenaiheena oli henkilöhaku, jota on säännöllisemmin treenattu kolme vuotta sitten ja ainoastaan irtorullilla.

Pääsimme kuokkimaan aussieiden hakutreeneihin viime viikon torstaina. Treeniksi tuli tehtyä heti kylmiltään aika vaativa treeni, jossa nähtiinkin kattava kokoelma vähän kaikenlaisia ongelmia. Ensimmäisellä pistolla Ränni kuntoili ainakin neljän piston edestä suhaten nenä kiinni maalimiehen vierestä moneen kertaan. Tämä treeni tehtiin vielä irtorullilla ja toisella maalimiehellä Ränni hukkasi rullan ja myös vararullan ja alkoi lopulta ilmaista haukkuen. Viimeisellä maalimiehellä puhtikin oli jo niin pois, että lähtemiseen tarvittiin ääniapu.

Treenin aiheita olisi siis ollut paljon, mutta tärkeimmäksi oli nostettava kiintorulla ja minun roikkuminen liinassa loppuun asti näytölle mennessä. Heti perjantaina tuunasin omatekoisen norskimme säädettävään käyttökuntoon ja tehtiin ensimmäiset ilmaisut kiintorullalla. Niinikään sunnuntaina ja maanantaina tehtiin ilmaisutreeni. Rutiiniksi otettiin suorapalkkanami maalimieheltä ennen kiintorullan ottoa. Kiintorullan ottaminen sujui hyvin, ja toisaalta lähes ympäri vuorokauden norskipantaa pitäessään Ränni ei ollut rullasta kiinnostunut missään muussa tilanteessa.
Torstaina viimeiseksi treeniksi ennen koetta otettiin nenän avaamisen toivossa kolme maalimiestä hajunhakuina. Pistot näissä oli odotetusti hyvät, ilmaisuissa Ränni tarkisti hienosti maalimiehen makkaratilanteen ennen rullan ottoa ja näytölle mennessä ei antanut voimakkaan jarruttamisen häiritä.

Kokonaisuudessaan on viime kokeesta viisastuneena jätetty houkuttelu ja sirkus vähemmälle ja lisätty kuria. Kunnon kuri jättää vähemmän vaihtoehtoja koiralle ja toisaalta kehut ja palkat maistuvat vastaavasti sata kertaa paremmalta. Tätä ajatusta on noudatettu niin pudotetun esineen noutoon, tarkkuusetsintään ja esineruutuun valmistautumisessa kuin tottiksessakin. Vielä on paljon tekemistä, mutta ehdottomasti suunta vaikuttaa näin oikealta.

Perjantaina avautui vielä mahdollisuus lähteä Raaheen katsomaan järjestävän yhdistyksen BH-koetta ja siinä samalla ottamaan tuntumaa seuraavan päivän etsintäkokeen tottiskenttään. BH-koirien kaupunkiosuuden ajaksi jäimme Rännin, Variksen ja Veetin kanssa kentälle treenaamaan, leikkimään ja ottamaan vähän kuviakin ajan kuluksi.

Huh hellettä

Kesä tuli kertaheitolla, ja lämpötila on keikkunut hellelukemissa jo viikon ajan. Treenailut on jääneet helleviikolla lähes kokonaan ja metsälenkkien sijaan on suunnattu soramontuille uimaan. Varis tutustui uimarantaan jo viime elokuussa, mutta varsinainen uiminen jäi tähän kesään.

Ensimmäisestä damin heitosta Varis leiskautti suinpäin muiden perään veteen. Seuraavalla sekunnilla sille valkeni, että maa on kadonnut jalkojen alta ja hukkuvalle merihädässä tuli kiire rantaan. Parin samanlaisen yrityksen jälkeen Vaakku alkoi uskoa pysyvänsä pinnalla ja räpiköi Rännin perässä hakemaan damia. Kaula pitkällä ja vedenpintaa räiskien suunta oli enemmän ylös kuin eteenpäin, joten Varis räpisteli vielä miltei paikallaan, kun Ränni oli jo damin kanssa paluumatkalla.

Seuraavana päivänä uimassa käydessä uima-asento oli jo selvästi parempi, ja kolmantena päivänä Varis oli jo suorastaan kuin kala vedessä. Käyttöön otettiin kaksi damia, joista toinen heitetään Rännille ja toinen Novalle ja/tai Varikselle. Ränni on hivenen huono häviäjä ja yrittää ronskisti hukuttaa sen, joka ehtii uida damille ennen sitä. Äitinsä se yritti hukuttaa kesällä 2005 ja tyttärensä nyt kesän toisella uintikerralla. Nova otti silloin jo opikseen, että Rännin kanssa ei kannata lähteä kilpasille samalle damille ja taisi se tulla jo Variksellekin selväksi.

Variksen uiskentelun parista ensipäivästä tuli otettua myös videopätkää.

Elävää kuvaa

Variksen kanssa on tottisteltu tässä muiden touhujen ohessa. Narupallo on tullut tutuksi ja sen esille ottaminen aikaansaa jo ihan hyvän riemun, vaikkei siihen leikin tiimellyksessä aina järin kovaa purrakaan. Seuraamispaikka alkaa olla lelun kanssa tehdessäkin jo hallussa ja täyskäännöksiä pitäisi alkaa opetella. Eteenmenoja on tehty vähän isommalle pallolle ja heittoleikkejä yritetty harrastaa.

Tiistaina otin pitkästä aikaa Variksen treenailut videolle. Mielenkiintoista aina itsekin nähdä, miltä se etäämmälle näyttää! Väliin tuli muutaman minuutin mittainen huilitauko sadekuuron merkeissä.

Mustien miitti

Sunnuntaina tavattiin treenailujen merkeissä Taija ja Eddie. Irauksen poikakolmikon 'musta lammas' olikin kasvanut kovasti sitten viime näkemän. Tosin ei onneksi ihan niin kovasti kuin etukäteisarvioiden perusteella pelkäsin. Eddie on kyllä porukan kookkain, mutta silti hyvinkin mittojen sisällä. Mittomisen sijaan keskityttiin kuitenkin treenaamaan. Ensin touhuiltiin kentällä Variksen ja Eddien kanssa tottikset ja sen päälle käytiin tekemässä muutama hakupisto Eddielle ja Rännille. Mukavasti saatiin treenit purkkiin (..juttua toki riittäisi loputtomiin..) ja ensi kerran tullen sitten lisää!

Jokunen kuva lisää löytyy galleriasta.

Hyvin ja huonosti

Koekausi avattiin Rännin kanssa jälkikokeessa Iisalmessa. Kotipihasta startattiin kuudelta ja hyvissä ajoin oltiin kokoontumispaikalla Vieremän raviradalla. Tarkastuksen jälkeen siirryttiin jälkimaastoihin, missä meidän jälki olikin varsin mukavassa ja helppokulkuisessa kangasmetsässä. Janalla Ränni kävi ylimääräisen ison koukeron vasemmalla ennen kuin eteni tarpeeksi ja nosti sitten takajäljen oikealle. Kun vihdoin päästiin matkaan, jäljestys sujui alusta loppuun hyvin vaihtelevalla intensiteetillä. Kuitenkin kaikessa rauhassa Ränni jäljen selvittelee, pysyttelee tarkasti jäljellä silloinkin kun ei työskentele intensiivisesti ja kulmissa tai vaikeissa paikoissa näyttää hetkittäin innostuvan asiasta kovastikin. Keppejä Ränni ilmaisi viisi ja yhden välikepin poimin itse, joten kirjaimellisesti yhteistyön tuloksena saatiin luovuttaa kaikki kepit.

Esineruudusta tuli - kuten osasin jo pelätäkin - meidän kompastuskivi. Ränni oli todella haluton irtoamaan ruutuun ja sinne laukottuaan nysväili työskentelemättä ja etsimättä kunnolla. Lopputuloksena oli ainoastaan yksi esine. Toisen esineen Ränni löysi etsintäajan juuri päätyttyä vasemmasta laidasta tuulen alta. Hieman järkevämmin lähettämällä se toinenkin esine olisi noussut moneen kertaan aiemmilla pistoilla, joten se esine menee nyt omaan piikkiin. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että itse työskentely oli onnetonta. Tämä esitys ei tietysti luvannu järin hyvää myöskään tottikseen.

Tottelevaisuus suoritettiin Salahmin jalkapallokentällä. Suoritukseen virittäydyttiin nyt tavallista napakammilla ja sähäkämmillä otteilla, jotta Rännikin uskoisi, että mikään täydellinen nysväily ei käykään päinsä. Kokonaisuudessaan ihan kiitettävästi Ränni pysyikin hommassa mukana seuraamisessa, jäävissä oikeine asentoineen sekä noudoissa. Luoksetulot, etenkin jälkimmäinen, olisi saanut tapahtua vauhdikkaammin. Odotetusti eteenmenossa tapahtui sitten se, mistä edellisiltana jo näkyi oireita. Ränni eteni vain reilut viisi metriä ja meni itse maahan eli käytännössä jätti eteenmenon tekemättä. Käsittämätöntä, mutta lähettäminen sivulta niin eteenmenossa kuin esineruudussa tuntuu nyt olevan takuuvarma henkinen mahalasku koiralle.

Kuusi keppiä, yksi esine ja janan omat kuviot toivat maastosta yhteensä 177 pistettä. Tarkempi maastopisteitten jakautuminen jäi itselleni hieman hämäräksi. Tottiksesta tuli 82 pistettä, joten 2-tuloksella 259 pistettä saatiin JK3-koulutustunnus. Harmittavasti se toivottu 1-tulos jäi saamatta, mutta täytyy kyllä olla iloinen että tulos tuli ylipäätään. Ja mikä mukavinta tuloksen kanssa kotiutui myös kisakumppani velipoika Jimi ohjaajineen. Mukava oli kun oli kaverit paikalla kuuntelemassa omat kitinät ja jakamassa lukuiset hyvät naurut. Pitää ottaa uusiksi!

Tämä oli muuten Rännin kolmas JK3, joista yksi on 1-tulos, joten tulokset on kasassa palveluskoirien SM-kisoihin osallistumiseksi. Aikamoisia taikoja vain pitäisi tehdä, että olisi mieltä sille areenalle lähteä yrittämään. Novallakin tosin on viime syksyn jälkituloksen myötä taas tulokset koossa. Noh, saa nähdä tuleeko lähdettyä kummankaan kanssa - kauhian syrjässä on se Turku kartalla!

Yäk-yäk-yäk!

Kuten otsikosta selvästi voi päätellä, kauden ensimmäinen käärmehavainto on tehty. Ei tosin näköhavainto, kun en jäänyt lähempää tuttavuutta tekemään, mutta merkit oli kohtuullisen selvät.

Koirien kanssa ulkoilimme Annalankankaalla Isoniemen leirikeskuksen lähellä. Piskit paineli satumaisen kauniissa kumpuilevissa kengasmetsämaisemissa eeskahtaalle oikein sydämensä kyllyydestä, ja minä suunnittelin ottavani ensi kerralla kamerankin mukaan. Paluumatkalla polulla edellä jolkottelevat koirat kerääntyivät riviin tuijottamaan varvukkoa polun varressa. Korvat hörössä ja kuonot pitkällä siinä hämmästelivät ja välillä joku nykäisi kuonoaan vähän kauemmas. Monta askelta lähemmäs ei tarvinnut ehtiä, kun jo kuulin koirien edessä kovan sihinän; Sydämen nielaisu kurkusta alas ja täyskäännös päinvastaiseen suuntaan koiria kutsuen. Sieltähän ne tuli näppärästi pareittain yhden jäädessä aina töllistelemään omituista löytöä.

Viimein ne tuli sieltä kaikki, vaikka paniikki oli jo melkoinen. Talutinta ei tietysti ollut mukana, joten Varista pannasta pitäen ja muut taakse komennettuna ohitettiin käärmekohta metsän kautta. Tietysti alkupäässä polkua oli vielä esineruutukrepit paikoillaan ja sydän hakaten, kädet täristen ja tarkkaan joka askel harkiten ne tuli sieltä kerättyä. Autossa ja illan mittaan kotona piti vielä tutkia ja tarkkailla, ettei kukaan ollut saanut osumaa. Säikähdyksellä selvittiin, mutta minun käärmehysteria sai taas mukavasti tuulta siipiensä alle.

Pientä paniikkia on ollut viime päivinä treenirintamallakin. Rännin esineruutu on käynyt sitä nihkeämmäksi, mitä kivempaa siitä yrittää tehdä. Ja nyt on onnistuttu saamaan sama ilmiö aikaan jo tottiksen eteenmenossakin. Eli näköjään mitä enemmän treenaa, sen huonommin menee. Tähän hätään eli huomiseen kokeeseen asialle ei oikein ehdi tehdä enää mitään - täytyy vain toivoa, että Ränni ei ole oikein vireessä.

Metsäjäljet

Viikonlopun jälkeen on Rännin kanssa ajettu pari jälkeä. Vieläkään en saanut venytettyä sen enempää jäljen pituutta kuin ikääkään voittajaluokan tasolle. Pitäisi olla paremmat suunnistajan taidot, ettei päädy jälkeä tehdessä ennen aikojaan takaisin tielle, ja enemmän viitseliäisyyttä, että kävisi ajamassa jäljen myöhemmin eri reissulla.

Maanantaina tein Annalankankaalle kangasmetsään noin kilometrin mittaisen jäljen, jossa oli jokunen tavallinen kulma, pari terävää kulmaa ja viisi keppiä. Janalla Ränni hieman tarkisti jäljen suuntaa ja valitsi sitten aivan oikein. Jäljestäminen oli aluksi tuskastuttavan hidasta, mutta vauhti parani hiljakseen ripeäksi kävelyvauhdiksi. Hakkuuaukea ylitettiin pariin kertaan ja luminen hiihtoladun pohja kertaalleen. Tavalliset kulmat sujui hyvin ja piikeissä Ränni noteerasi oikean suunnan, mutta tarkisti kuitenkin päinvastaisenkin suunnan uskoakseen, että jälki todella kääntyy niin jyrkästi. Kepitkin nousi varmasti, joten aivan kelpo suoritus. Vanha Ränni on selvästi palannut jälkiliinan päähän - hyvässä ja pahassa!

Rännin jäljen vanhetessa tein Varikselle 90 askeleen mittaisen jäljen jäkäläiselle ja sammaliselle kankaalle. Koiranmakkarakuutioiden syöminen askeleilta ei valtavan vaativa tehtävä ole, joten hyvinhän se vuoden ensimmäinen jälki luonnistui ja intokin oli ennallaan.

Torstaina suunnattiin jälleen kepit taskussa ja krepit kourassa ihan uuteen ja outoon metsään Kiimingin suunnalle. Hyvästä yrityksestä huolimatta ei tästäkään jäljestä tullut kuin reilun kilometrin mittainen. Maasto vaihteli läpi suopursujen, yli lumisten laikkujen ja loikkien vetisen alueen yli lampareelta toiselle - kumppareitahan ei tietenkään ollut jalassa. Ränni nosti taas jäljen oikeaan suuntaan, aloitti rauhallisesti ja paransi vauhtia matkan edetessä. Ilmassa alkoi olla jo sellaista innostumisen paloa itse jälkeen, että alkoi hiipiä mieleen pelko keppien jäämisestä toissijaiseksi. Kuudesta kepistä kaksi olisikin jäänyt tällä kertaa metsään - tosin en laittaisi vielä päätä pantiksi, että se niitä tietoisesti ylitti. Mukavampi ja harmittomampi selitys on keppien merkkaminen, jolloin ne jäävät hyvin lähelle puita ja tulevat helpommin ohitetuksi kuin 'avomaalla'. Joka tapauksessa kepeillä palkkarutiineja suorittaessa Ränni oli jo hieman malttamattamaton ja palkkojen sijaan tähyili poikkeuksellisen kovasti jäljen jatkoa.

Ainiin. Viime blogikirjoituksesta tuli heti palautetta, että Veeti haki kylläkin valmiin esineen. :-D Tosiaan, totta toinen puoli. Veeti toi ruudusta aiemmilta koirilta jääneen esineen oman näkönä viedyn lelunsa sijaan. Kuulemma nyt kun Veeti jo toisessa esineruututreenissään osaa tuoda valmiin esineen, niin se osannee tuoda viidessä minuutissa yhden koeruudustakin ja näinollen seuraavan kerran esineruutua tarvitsee treenata sitten kun on menossa 2-luokan kokeeseen. Mutta kuulemma muutama jälki pitää ehkä vielä tehdä ennen kuin voi jäädä odottelemaan kisaiän täyttymistä. :-D Tottiksesta ei kyllä ollutkaan sitten mitään puhetta...