Meriselitys

Jonkinlainen meriselitys tämänkertaiselle blogin laahaamiselle tulee tässä. Vielä kun saisi samaan kuvaan jotenkin ujutettua nyt syksyllä aloitetut opiskelut, niin siinäpä olisi tiivistettynä lähivuosien ohjelmisto.

SM-kisat Paimiossa

Tuskin ehdittiin leiristä toipua, kun jälleen tehtiin reissu mahdollisimman kaukaiseen kolkkaan Suomen kartalla - palveluskoirien SM-kisoihin Paimiossa. Jos oli leirillä hellettä, niin Paimiossa sitä sitten vasta olikin! Perjantaina oli avajaiset koirien tarkastuksineen ja lauantaina 35 jälkikoiraa suoritti tottelevaisuuden, jonka perusteella 20 parasta jatkoivat sunnuntaina maastoon. Meidän tavoite tottiskarsinnasta jatkoon pääsystä täyttyi, vaikka Ränni ei aivan toivotussa vireessä ollutkaan. Se suoritti kuitenkin kaikki liikkeet oikein, noudot esteineen ja lopun eteenmenon ripeästi. Tottelevaisuudesta meille 83 pistettä ja seuraavana aamuna sitten jäljestämään!

Jälkimaasto oli todella hyvä - samanlaiseen kun pääsisi tavallisemmassa kesäsäässä. Nyt metsä toi hieman suojaa yli 30 asteen kuumuudelta, mutta ilma oli valtavan kostea, painostava ja raskas hengittää – aivan kuin trooppisessa sademetsässä. Hitunen lisää ilmankosteutta ja olisi tarvittu sukelluslaitteet ohjaajalle ja kidukset koiralle? Janalla meni melkoisesti tyylipisteitä niin koiralta kuin ohjaajalta, vaikka jälki nousikin aivan oikeaan suuntaan. Ränni jäljesti todella hitaasti ja tarkasti ja oli jäljen puolivälissä jo aivan puhki. Läähätystä alkoi olla paljon enemmän kuin jäljestystä ja Ränni uupui kulman selvittelyssä. Taskuun saimme vain kepit 1 ja 3. Esineruudulla ei viitsinyt tietysti enää niissä olosuhteissa koiraa kiusata.

Vaikka onnistumisia aina toivoisi kaikille, niin harmistusta oman suorituksen huonoudesta kyllä lievitti se tosiseikka, että 20 maastoon päässeestä ainoastaan kaksi koiraa selvitti jäljen ja näin ollen saivat SM-mitalit kaulaansa ja pronssi jäi kokonaan jakamatta. Aika uskomaton tuloskato! Sää oli selkeästi yllättävän paha jälkikoirille.

Hienoa oli kuitenkin Rännin kanssa päästä SM-maastoihin, vaikka suoritus siellä ei aivan toivotusti onnistunutkaan. Hellekisoista toipuneina odottelemme Rännin kanssa syksyn kuulaita ja kylmänkirpakoita jälkikelejä. Lupaan olla valittelematta kylmyydestä!

Loviisan briardleiri

Miksi tehdä tänään se, minkä voi huomennakin jättää tekemättä? Eli kun blogin kirjoittaminen laahaa, niin se sitten kans laahaa. Sen verran on asiasta jo vienosti huomauteltu, että pakko alkaa kiriä tämä ajantasalle! Palataanpa siis reilun kuukauden takaisiin tapahtumiin...

Heinä-elokuun taitteessa koitti kovasti odotettu briardileiri Loviisassa. Keskiviikkoaamuna ajoin halki helteisen kotimaan kohti parakkikylää Loviisan ydinvoimalan kupeessa ja loppumetreillä poimin vielä kyytiin Veetille ja Lyylille isännän, joka oli työmatkalta hankkiutunut oikeaan maahan ja oikealle paikkakunnalle.

Keskiviikkoiltana aloitettiin Outi Hermiön peltojälkiluennolla, jossa keskityttiin erityisesti pennun kouluttamiseen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia olivat askeleitten asento pentujäljellä, tapa opettaa paalun tarkastaminen, askeleitten tietynlainen namitus ja tyhjien ottaminen mukaan sekä kulmien opettaminen hämyjäljellä. Osa asiasta oli tuttua luennon aiemmin kuulleiden kavereiden kertomana, mutta aina parempi, kun pääsee kuulemaan sen kokeneelta peltojälkikouluttajalta itseltään. Leirillä ei ollut mahdollisuutta peltojäljestämiseen, joten opit piti yrittää painaa mieleen ja henkiin herännyt treenikipinä säilyttää tulevaisuuteen.

Torstaiaamuna jatkettiin belgialaisen maalimiehen Marc Adriaensin purutreeneillä. Suurin osa koirista oli nuoria tai laji muutoin tuntematon, joten enimmäkseen leikitettiin koiria rievulla tai patukalla. Marc on treenannut kotimaassaan paljon myös briardeja ja se on ollut hänen oma rotunsa jo 25 vuotta. Rodun vinkeet oli siis tiedossa, ja liikkeelle lähdettiin useimmiten omistajan leikittäessä koiraa itse tai maalimiehen antaen koiralle etäisyyttä leluun kiinnitetyllä liinalla. Treenien aikana lukemattomia kertoja kuultu käsky oli Support the dog! eli ohjaajien piti todella antaa näkyä ja kuulua kannustuksensa ja tukensa koiralle. Treenien edetessä näkyikin jo todellista heittäytymistä koiranohjaamiseen.

Parisenkymmentä takkutukkaa teki kaksi treenikierrosta ja perjantaiaamuna aloitettiin sama urakka uudelleen. Neljän treenin kuluessa koirien edistyminen ja tottuminen tilanteeseen näkyi jo selvästi. Täytyy myöntää, että omien koirien yksittäisistä treeneistä en muista tuon taivaallista, mutta kokonaisuutena ne menivät aivan oikeaan suuntaan. Varista odotetusti huimasi ajatuskin vieraasta ihmisestä, mutta treeni treeniltä se uskalsi hivenen enemmän. Sillä on olemassa hyvä halu leikkiä, mutta ei vielä uskallusta leikkiä vieraan kanssa. 100 tällaista treeniä lisää, niin kyllä se siitä! :-D





Rännin talutin maalimiehen eteen pitkästä aikaa, sillä puruja on muistini mukaan treenattu viimeksi briardileirillä Hauholla kaksi vuotta sitten. Liikkeelle lähdettiin tyynyllä ja siitä sitten vaihdettiin Väinö-vainaan hihaan. Ränni sai oikein tehokuurin purussa leuan alta koskemista, sillä Marc tapasi tehdä sitä paljon ja Ränni puolestaan on kavahtanut sitä aina. Huomattua tuli myös ehdollistuminen piiskan paukahduksiin, ja nyt kun niitä ei tullut, oli Rännillä hieman orientoitumisvaikeuksia. Vieraista maalimiehistä ei ole juurikaan kokemusta ja takana oli pitkä tauko, joten siihen nähden Ränni suoriutui aivan kohtuullisesti sen kanssa tehdyistä kivoista peruspuruista, paoista ja vartioimaan lähetyksistä.

Marcin lähdettyä kotimatkalle treenaamista jatkettiin lauantaina ja sunnuntaina tottelevaisuudella. Minä haalin pennut ja nuoret koirat harjoittelemaan tekniikkaa ruualla imuttamalla ja Marko aloitti muiden kanssa kahden edellispäivän aikana virvotun vietin patoamisen tottelevaisuussuorituksiin. Lauantaina päiväseltään treenaamassa olivat myös Tea ja Variksen sisko Tälli, jota näin ensi kertaa sitten luovutusiän. Pentujen kanssa puuhastellessa esiin nousi ohjaamisen pienet jutut ja suuret vaikutukset, rytmitys toistoilla ja vapautuksella, seuraamisen palkitseminen pysähdyksistä ja aivan se, että ruuan täytyy olla sellaista mitä koira todella tavoittelee voimakkaasti. Vaikka sisäfilettä, jos se takaa superin innon. Lopuksi liityttiin muun joukon seuraan kentän laidalle ja pennutkin kävivät vielä tottiskentällä leikkimässä Markon opastuksella.

Asiaankuuluvalla tavalla leirisauna oli kuuma joka ilta, nuotiolla grilliherkut kärventyivät, Marcilta mielenkiinnolla haastateltiin miten se briardmaailma heidän kotinurkilla makaa ja hauskaa riitti niin uusien kuin vanhojen tuttujen kanssa. Niin, ja saatiinhan siinä ohessa yhteisvoimin synnytettyä briardien oma tulevaisuuden koelaji BRIPO. Pientä hiomista vielä koesääntöihin ja Sini voi alkaa koota treeniryhmää ja laittaa hihan heilumaan! :)) Sanomattakin siis selvää, että hyvin tuli viihdyttyä, ja kovasti Marcille myytiin ajatusta leirin jatko-osasta ensi kesänä...





Lisää leirikuvia löytyy Pian, Annamarin, Pipsan (osa1, osa2) ja omasta kuvagalleriasta.

Treenikuulumisia

Ränni on käynyt muutamaan otteeseen tottiskentällä ja esineruudussa. Tottiksessa on tehty vauhtinoutoja esteiden yli eli paluuhypystä on saanut painella suorilta narupallon perään. Paluuhypyn kosketusta se ei valitettavasti ole poistanut, mutta suoritukseen se on tuonut kaivattua voimaa. Luoksetulo-ongelmassa siirryimme olosuhteiden pakosta suoraan suunnitelmaan B. Treenatessa Ränni tekee vauhdikkaat ja hyvät luoksetulot, mutta ahdistuu hieman minun palatessa jäävissä liikkeissä ja paikallaolossa. Kokeessa vire on matalampi, jolloin Ränniä ahdistaa jo pelkkä luoksetulossa kohti kääntymiseni ja se tulee vaisusti luokse. Nyt on treenattu paluutilanteita ja tehty niistä yllätyksellisesti myös vauhdikkaita luoksetuloja. Auttaa tai ei, mutta onpa joku ajatus, jonka pohjalta treenailla.

Jäävät liikkeet odottavat vielä treenivuoroaan, sillä ainoastaan seisomista on tehty kertaalleen pallonheitolla. Pitäisi tehdä -listalla on myös täyskäännökset, jotka kumma kyllä eivät ole taianomaisesti itsekseen ilmestyneet, vaikka kuinka monta vuotta on odoteltu. Samalla listalla nököttävät myös ilmoittautumisten, henkilöryhmän ja ylipäätään vierailla kentillä ja ihmisten keskuudessa treenaaminen.

Esineruudussa on haettu uutta puhtia oikein pohjalta asti. Mahdollisimman ahdistavan pohjakosketuksen jälkeen on koetettu huojentua ja antaa riemun revetä oikeasti tämä on ihan kivaa -harjoituksilla. Ränni on saanut nyt katsoa, kun heitän kolme palloa metsään ja kahden ensimmäisen etsimisestä on saanut välipalkan ja kolmannesta aamu- tai iltaruuan. Näitäkin harjoituksia pitäisi tietysti tehdä paljon ja vaikeuttaa hiljalleen kohti kokeenomaista esineruutua. Joku jälkikin pitäisi kai ajaa sitten viime etsintäkokeen. Mutta tehdään mitä ehditään ja jaksetaan liikoja stressaamatta!

Novan osuudeksi on jäänyt vain pari viestitreeniä. Ensimmäinen niistä tehtiin uuteen maastoon edelliskerrasta tutun radan alkuun. Matka oli suunnilleen sama kuin viimeksi, ja nyt Nova juoksi kaksi etappiaan hyvin heti lähetyksistä alkaen. Seuraavalla treenikerralla otettiin matkaksi nämä kaksi tuttua matkaa yhteen pötköön eli arviolta 600 metriä. B-pisteeseen käveltyä lähetys oli nyt taas takkuinen. Nova lähti lujaa, mutta noin 50 metrin jälkeen teki äkkipysäyksen ja etsi jotain, pysähtyi katsomaan ja käskystä lähti taas pinkomaan eteenpäin. Näkyvistä kadottua hetken kuluttua se tulikin takaisin ja viereltä uudella lähetyksellä juoksi sitten A-pisteeseen perille. Toisen matkan takaisin minulle juoksi sitten laakista hyvin. Hitsin hitsi. Epäilen, että minun kanssa B-pisteeseen kävellessä ja sieltä heti lähettäessäni Nova sekoittaa homman pudotetun esineen noutoon. Täytyy alkaa kiinnittää enemmän huomiota lajikohtaisiin rutiineihin - kenties kytkeä puuhun kiinni toviksi odottelemaan, antaa vettä yms. mitä siellä viestikokeessa nyt oikeasti tehdäänkään. Pitää ehkä siitäkin ottaa selvää, ennen kuin kovin paljon treenaa omin neuvoineen.

Varis on pelaillut vähän tottiskentällä, tehnyt muutamat hakupistot ja pari jälkeä. Ainoana uutena asiana on esineruutuun viety monta esinettä kerralla ja haetutettu sitten kolme jokaisesta ruhtinaallisesti palkiten, mutta ilman välinäyttöjä. Asiaa on pohjustettu heittelemällä paljon erilaisia esineitä ympäri takapihaa ja Varis on saanut tienata lihapullia hakemalla esineitä minulle yksi toisensa jälkeen. Alla videolla on viimeisin metsään tehty jälki. Mitenhän se tuo aloitus onkin aina noin hätäinen, vaikka kuinka yrittää toisin päättää? Jäljen päässä oli rasia, jonka ilmaisuun Varis vielä tarvitsee maahan-käskyn. Jäljen loppu tuli heti pian viimeisen videopätkän jälkeen, joten se jäi nyt taltioimatta.

Helteiden tahtiin

Etsintäkokeen jatkoksi saatiin taas helteet, jotka ovat sanelleet mitä ja milloin on koirien kanssa mielekästä tehdä. Useimmiten päiväsaikaan olemme suunnanneetkin uimaan ja vasta sään viiletessä puolenyön aikaan treenaamaan tai ulkoilemaan. Uimareissuilla tuli viimein itsekin heitettyä talviturkki ja lutrattua Novan kanssa vepe-hengessä. Variskin uiskenteli mielellään mukana, mutta ei oikein ymmärtänyt "veneen" tai "hukkuvan" rantaan hinaamisen hienoutta. Ränni oli minun uiskentelusta sitä mieltä, että pelastukoon ken voi - ja hän aloittaa itsestään pysyttelemällä rannalla.

Etsintää yöttömässä yössä

Lauantaiaamuna suuntasin autonnokan kohti Kemiä ja yöttömän yön kisoja. Edessä oli Rännin kanssa pitkä etsintäkoepäivä seuraavan vuorokauden puolelle saakka.

Helteinen päivä alkoi tottiksella, josta saimme 86 pistettä. Tuomarina kaikkien lajien 2-luokassa oli Ville Kalliomäki. Seuraamisessa paikka ja kontakti pysyivät alusta loppuun henkilöryhmää myöten, mutta ryhmässä pysähtyessä Ränni ei ollut istunut. Liikkeestä istuminen erittäin nopea. Liikeestä maahanmeno nopea, mutta luoksetulo hidas ja edessä vino; tämähän on nähty jo parissa edellisessäkin kokeessa, ja jonkinlainen sotasuunnitelma asian treenaamiseksi onkin ollut mielessä, mutta vielä kokonaan toteuttamatta. Liikkeestä seisominen nopea. Tasamaanoudossa loppu oli hidas ja hyppynoudon paluussa tuli kevyt kosketus. Estenouto, eteenmeno ja paikallaolo kunnossa. Kaikkiaan seuraamiseen, noutoihin ja eteenmenoon kaivattiin vielä lisää voimaa.

Iltapäivällä siirryttiin kisakeskuksena toimineesta Karihaaran urheilukeskuksesta maastoihin. Tuomarina etsintäkokeessa oli Hilkka Palosaari. Odotetusti urakka aloitettiin jäljellä, josta Rännille täydet 50 pistettä. Jana oli mallikas, jäljestäminen tarkkaa ja keppeihinkin reagoi hyvin - yes! Pudotetun esineen noudossa oli selkeästi merkitty hyväkulkuinen rata. Rännin seuraaminen oli muutoin erinomaista, mutta se irtaantui hieman juuri siinä kriittisessä kohdassa, jossa esine pitää koiran huomaamatta pudottaa. Annoin heti uuden seuraa-käskyn, jolla paikka korjaantui ja pääsin pudottamaan esineen. Nouto 100 metrin matkalta sujui mallikkaasti. Lisäkäskyn vuoksi 19 pistettä. Tarkkuusetsintä sujui kuten viimeaikaiset treenit antoivat odottaa. Hyvää työskentelyä noin 45 sekuntia ja esine oli tuotu kouraan. Pisteitä täydet 20.

Seuraavaksi oli vuorossa henkilöhaku, josta tulikin varsinainen jännitysnäytelmä. Lähetin Rännin etukulmiin ja erinäisiä kertoja ylipäätään alueen ensimmäiselle puoliskolle. Kun aikaa oli kulunut jo viisi minuuttia tuloksettomana, oli pakko siirtyä alueen loppuosaan yrittämään ylös edes sitä toista maalimiestä. Ränni selvästi löysikin maalimiehen oikeasta takakulmasta, mutta ei noteerannut kaulassaan olevaa kiintorullaa mitenkään. Olin näkevinäni, että se yritti kiskoa jotain - kenties maalimiehen peittona ollutta verkkoa - ja pyöri siellä epätietoisena kuin yrittäen keksiä, että mitä täältä voisi ottaa mukaansa. Uusi lähetys samaan paikkaan ei tuottanut sen parempaa tulosta. Kysyin tuomarilta, saanko näytää koiralle sen rullaa, sillä epäilen, ettei se ole tajunnut kantavansa sitä mukanaan. Sain neuvon, että on luvallista korjata rullapannan asentoa. Kutsuin koiran jälleen luo, korjasin rullapannan asentoa, lähetin ja luojan kiitos nyt se paineli piilolle, otti rullan, teki ilmaisun ja näytön. Aikaa jäi rutinaalliset 3 sekuntia! Ensimmäinen ukko jäi tuulen alle vasempaan etukulmaan, johon Ränni ei tehnyt tarpeeksi syvää pistoa. Pisteitä 42 jaossa olleista 80:sta.

Jännitettävää riitti siis vielä esineruutuunkin, sillä tuloksen saadaksemme oli löydettävä ainakin yksi esine. Tämän hetkisen tason mukainen suoritus saatiin onneksi tehtyä eli kaksi esinettä löytyi kohtuullisessa ajassa ja työskentelystä hieman vähennystä, pisteitä 28. Esineruutuun menoa odotellessa saimme muuten hyttysten lisäksi seuraa myös hieman harvemmin nähdystä luonnoneläimestä, kun ontuva ja nuhjuisessa kunnossa oleva kettu tuli miltei leiriimme asti. Tuulenvire kävi ketun suunnasta ja se ehtikin melko lähelle ennen kuin huomasi meidät ja hipsi tiehensä. Video ketun vierailusta.

Maasto-osuuden jälkeen palattiin Karihaaran urheilukeskukseen istumaan iltaa ja odottelemaan muiden lajien kilpailijoiden paluuta sekä palkintojenjakoa. Meillä ei haku mennyt tällä kertaa aivan kuin Strömsössä, mutta tasaisen varmat muut osa-alueet takasivat riittävät maastopisteet 159. Yhteenlaskien Rännille siis 2-tulos 245 pistettä ja EK2 taskussa päästiin jonnin verran ennen puoltayötä kotimatkalle. Etsintäkokeen kolmosluokkaa kokeillaan ehkä sitten elokuun lopussa piirinmestaruuskokeessa.



Mari Moisalan tottiksesta ottamia kuvia galleriassa.

Viikon treenit

Rännin hakutreenit ennen seuraavaa koetta jäivät vain kolmeen kertaan. Toinen niistä tehtiin jo juhannuksen alla - jälleen vain yhdellä maalimiehellä samalle puolen aluetta. Tällä kertaa tein hajunhaut kaikille kolmelle pistolle siinä toivossa, että Ränni käyttäisi paremmin nenäänsä ja samalla unohtuisi se edellisen piilopaikan kautta koukkaaminen. Ränni nuuhkikin lupaavasti tuulen suuntaan aina hajua hakiessa ja reagoi selvästi maalimiehen hajun saadessaan. Harmillista vaan, että se Rännin mielestä tuntui olevan ihan oma erillinen tehtävänsä ja keskilinjalta lähettäessä se taas pinkoi nenä kiinni edelliselle piilolle ja sieltä sitten korvat kiinni jälkeä pitkin maalimiehen uuteen piilopaikkaan minun kutsuhuudoista ja perkeleistä piittaamatta. Hemmetin karvatuppo! Noh, ilmaisu ja näyttö sujui normaalisti, joskin yhdellä kertaa ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa.

Maanantaina saimme sitten kokoon briardien omat hakutreenit Valkiaisjärventien maastoihin. Siellä Rännille vasempaan etukulmaan valmis maalimies, oikealle puolelle tyhjä ja sitten molemmin puolin haamu. Ensimmäisellä pistolla Ränni tuttuun tapaansa suhasi taas viisi kertaa edestakaisin maalimiehen ohitse ennen löytöä. Toisaalta se kuitenkin jää sinne suhaamaan, joten voiko se sitten kuitenkin haistaa, mutta ei vaan malta ensimmäisellä pistolla paikallistaa kunnolla? Tyhjä pisto oli hyvä, mutta toki jonkinverran mutkikkaampi kuvio kuin oppikirjoihin on piirretty. Ensimmäiseltä haamulta Ränni ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa, vaan oli heti havaittuaan napannut rullan ja häipynyt. Jälkimmäiseltä haamulta oli taas ottanut suorapalkan ensin. Pientä malttamattomuutta maalimiehen kunnolliseen tarkastamiseen on siis ilmassa.

Tottiksen treenaamiset jäivät kokonaan koetta edeltävälle viikolle. Koska edessä on koe vieraalla kentällä, kävimme kotipaikkakunnalla useammalla eri urheilukentällä valamassa uskoa eteenmenopallon olemassaoloon. Varsinainen muu tottistreenaaminen jäi aivan liian vähiin. Makuulta perusasentoon nousuihin laitettiin hieman vauhtia ja häthätää käytiin ottamassa estenoudot.

Viimeisellä viikolla tehtiin myös yksi pudotetun esineen nouto, jäljen janaharjoitus ja esineruutu. Pudotetun esineen noudon tein aivan uuteen paikkaan, mutta todella selkeälle puuttomalle suoralle linjalle. Seuraaminen oli hyvää, Ränni lähti lujaa - ja kurvasi 15 metrin jälkeen oikealle metsään! Ja sama uudella lähetyksellä. Ja taas. Käsittämätöntä! Ei auttanut kuin hihat sauhuten palata alkuun, tehdä entistäkin selkeämmät pudotetun rutiinit, seuruuttaa ja pudottaa esine uudelleen ja nyt Rännikin oli kartalla siitä mitä oltiin tekemässä. Taidettiin Rännin kanssa olla molemmat yhtä helpottuneita ja riemuissaan, kun saatiin tuon jälkeen kaivaa palkka esiin.

Janaharjoitus ja jäljenpätkä tuli tehtyä kankaalle, missä näkyi melko paljon muita jälkiä. Kävi jo mielessä, että kaivankohan nyt verta nenästäni ja pitäisiköhän käydä hakemassa janakreppi pois ja tehdä jäljenpätkä jonnekin muualle. Vaan laiskuus vei voiton ja Ränni näytti minulle epäilijälle kyntensä. Se eteni janalla hienosti, nosti jäljen vauhdikkaasti oikeaan suuntaan, jäljesti varmasti ja ilmaisi kepin. Esineruudusta haetutin kaksi esinettä, jotka tulivat toki aivan kohtuullisessa ajassa, mutta tyylipisteillä ei edelleenkään päästä leveilemään.

Tällä viikolla päättyi myös ilmoittautuminen palveluskoirien SM-kisoihin ja osallistujalistat ilmestyivät tapahtuman nettisivulle. Aivan viime hetkillä ilmoitin kuin ilmoitinkin Rännin kisaan. Katsotaan sitten lähempänä, mennäänkö lopulta oikeasti pelipaikalle. Mieli tekeekin nyt hassut kepposet, kun huominen Kemin koe jännittää kuin SM-kisa konsanaan!