Kuten otsikosta voi ehkä arvata, on Variksen kanssa hieman kokeiltu myös PK-esteitä. Harvemmin tulee käytyä kentillä, joilla on oikeat esteet, joten askartelin lehtikompostielementeistä, pressusta, nippusiteistä ja parista maahan pystyyn polkaistavasta sähköpaimenen tolpasta kevyen, pienessä tilassa autossa mukana kulkevan hyppyesteen. Korkeutta aitaelementillä on 92 cm ja pystytettynä vähintäänkin se metri, kun alas jää hieman rakoa. Sitten ei kun kokeilemaan Bilteman taakse nurtsialueelle.
Este pystyyn, ensimmäinen hyppy ja Varis rysäytti vauhdikkaasti läpi esteestä kuin heiluriovesta. En tiedä kuvitteliko se, että este pitää kiivetä vai mitä ihmettä, mutta nippusiteet vain singahtivat kuin nappi housusta ja Vaakku oli naama loistaen kärttämässä palloa palkaksi. Ensimmäinen ajatus oli tietysti kaiken esteen kyhäämisen jälkeen, että ***kele se hajosi heti ekasta hypystä. Ja heti seuraavaksi alkoi hysteerisesti naurattaa, että ei hemmetti tuo koira on vielä huonompi hyppäämään kuin Nova. :-D
Hieman lisää nippusiteitä ja uutta yritystä putkeen. Ja sieltähän niitä hyppyjä tulikin sitten niin hienoja leiskautuksia kuin vähemmän hienoja rymistelyjä. Varis itse ei tuntunut tekevän paljonkaan eroa sille, millä tyylillä sen esteen ylittää. Hmmh. Tämä taitaa vaatia hieman harjoittelua. Pitäisi kai myös tietää, mitä haluaa. Vauhdittomalla paikaltaan hypyllä välttyisi pahemmilta vahingoilta, mutta toisaalta kunnon vauhdikas ja voimakas hyppy pitkillä välimatkoilla sekä ohjaajaan että heitettyyn kapulaan, olisi lähempänä omaa ihannetta.
Eräänä päivänä poikettiin sitten PK-kentällä ottamassa A-estettä, joka oli ihan koejyrkkyydessä. Varis kiipesi vauhdikkaasti ylös ja ponkaisi suoraan harjalta pituushyppyloikan siihen perään. Ohoh. Ajattelin, että tämä oli vahinko ja uudemmalla kerralla se hoksaisi kiivetä pari askelta alaskinpäin etenkin kun ohjaan nyt tarkemmin ja laitan pallon vaikka ihan esteen juureen odottamaan. Jooeiauta. Vaakku otti taas ylösmenossa vauhdit kuin kiitoradalla ikään, ponkaisi harjalta ilmojen halki ja palasi sitten ihmettelemään, mitä minä oiken kuppailen siellä esteen juuressa pallon kanssa. Aiemmat koirat on luonnostaan ottaneet askeleen pari alastuloa, mutta Vaakulle se täytyy ilmeisesti oikein opettaa. Ensi kerralla siis loivempi A-este ja tuo liidokki remmiin.
perjantai 6. toukokuuta 2011
torstai 5. toukokuuta 2011
Parempi
Blogiin kirjoittaminen on hieman jäänyt, mutta treenaaminen on huvittanut senkin edestä! Melko ahkerasti on treenattu etenkin Variksen seuraamista ja siinä yleistä asennetta ja mielentilaa. Ja kyllä se nopeasti onkin edistynyt.
Ihan aluksi pari treeniä koira oli hieman ihmeissään ja sillä meni hakiessa, millaista reaktiota ja toimintaa siltä ollaan vaatimassa, mutta nopeasti se siitä Varikselle valkeni. Tarkkana vain sai - ja saa tietysti aina - olla koiran viretason lukemisen ja siihen oikealla tavalla reagoimisen kanssa. Että pääsee tietoisesti pois siitä tavallisesta tarinasta, jossa koiran tehdessä normaalia heikommin ohjaaja alkaa kalastella ja kannustaa parempaan. Kehuu ja palkitsee saadakseen koiran tekemään hyvin eikä siksi että koira tekee hyvin.
Ulospäin meidän seuraaminen ei ehkä näytä sen ihmeellisemmältä kuin ennenkään, mutta itse huomaa eron. Kentälle tullessa piski alkaa itse hakeutua työskentelemään, olipa se autosta otettaessa millaisessa tilassa tahansa. Pallo saa olla taskussa ensimmäiseen palkkaukseen asti, ei siis etukäteisvirittelyjä. Itse koiran naamasta näen ja kropasta tunnen, että se tekee seuraamisessa enemmän ja keskittyneemmin töitä pitääkseen paikkansa. Alkaa olla haastavampaa ja haastavampaa saada se hairahtumaan paikaltaan.
Häiriöt ovat myös menettäneet merkitystään. Ajattelin oikean henkilöryhmän tuovan hieman lisähaastetta, mutta se menikin alusta asti hyvin ja Vaakku suorastaan pani parastaan seuruussa. Tuollainen reagointi meidän molempien jännitykseen kelpaisi kyllä vastakin. Miinusmerkkiseen listaan menee edistäminen, johon havahduin aivan vastikään. Pallon siirryttyä kainalosta pois, on Vaakun paikkakin hivuttautunut hieman edemmäs. Ja kyllä se on jo tiukassa. Taitaa jäädäkin siihen.
Ihan aluksi pari treeniä koira oli hieman ihmeissään ja sillä meni hakiessa, millaista reaktiota ja toimintaa siltä ollaan vaatimassa, mutta nopeasti se siitä Varikselle valkeni. Tarkkana vain sai - ja saa tietysti aina - olla koiran viretason lukemisen ja siihen oikealla tavalla reagoimisen kanssa. Että pääsee tietoisesti pois siitä tavallisesta tarinasta, jossa koiran tehdessä normaalia heikommin ohjaaja alkaa kalastella ja kannustaa parempaan. Kehuu ja palkitsee saadakseen koiran tekemään hyvin eikä siksi että koira tekee hyvin.
Ulospäin meidän seuraaminen ei ehkä näytä sen ihmeellisemmältä kuin ennenkään, mutta itse huomaa eron. Kentälle tullessa piski alkaa itse hakeutua työskentelemään, olipa se autosta otettaessa millaisessa tilassa tahansa. Pallo saa olla taskussa ensimmäiseen palkkaukseen asti, ei siis etukäteisvirittelyjä. Itse koiran naamasta näen ja kropasta tunnen, että se tekee seuraamisessa enemmän ja keskittyneemmin töitä pitääkseen paikkansa. Alkaa olla haastavampaa ja haastavampaa saada se hairahtumaan paikaltaan.
Häiriöt ovat myös menettäneet merkitystään. Ajattelin oikean henkilöryhmän tuovan hieman lisähaastetta, mutta se menikin alusta asti hyvin ja Vaakku suorastaan pani parastaan seuruussa. Tuollainen reagointi meidän molempien jännitykseen kelpaisi kyllä vastakin. Miinusmerkkiseen listaan menee edistäminen, johon havahduin aivan vastikään. Pallon siirryttyä kainalosta pois, on Vaakun paikkakin hivuttautunut hieman edemmäs. Ja kyllä se on jo tiukassa. Taitaa jäädäkin siihen.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Huvittamisen todennäköisyys
Joku tovi sitten pistäydyin Raahessa katsomassa purutreenejä, kun Keiteleen sivutoimipisteen väki oli tulossa sinne treenaamaan. Muutama tunti etukäteen tavattiin paikanpäällä, jotta ehdittiin tärkeimmät hommat alta pois eli käydä syömässä ja tekaista turrien kanssa kentällä pikaiset tottikset. Variskin kävi kentällä ottamassa seuraamista. Ja seurasihan se. Bauttiarallaa 90% tehoilla silloin kun sattui huvittaa ja 30% tehoilla muulloin.
Vaan mitäpä muuta voi odottaa, jos joka tapauksessa tarjolla on aina täytekakkua. Noh, tästä löysäilystä sisuuntuneena on sitten alettu lisätä huvittamisen todennäköisyyttä. On jätetty onnistuneitten suoritusten petailua vähemmälle ja ajettu piskiä itse pyrkimään niihin hanakammin. Laiskottelusta on roimaistu Varis ulkokyljen kuvenahkoista enemmän yrittämisen moodiin ja kunnollisesta seuraamisen työskentelystä on sitten tarjoiltu täytekakkua. Ja maistuu muuten taatusti paremmalta kuin aikoihin!
Kaikeksi onneksi (tai eihän tässä pelkkään onneen ole luotettu, vaan on yritetty tehdä myös jalostusvalintaa) kouluttamisen kohtuullisen helpoksi tekee se, että Vaakulla on aika herkässä vastata aktiivisuudella. Toki se kokeilee himmaamistakin tarjota, mutta kun sitäkään ei kelpuuteta, niin on keksittävä tarjota jotain muuta. Nyt ei pidä antaa itseä häiritä, että tekeminen käy hieman epävarman näköisenä. Siitä se varmistuu ja kirkastuu, kun huomaa, että seuraamisessa on olemassa vain yksi oikea vastaus. Ja sitä vastausta kun tarjoilee aikaan, paikkaan, säähän, kesken jääneisiin päiväuniin ja kuun ja tähtien asentoihin katsomatta, niin on tiukasti kiinni täytekakun syrjässä. Eli työtä riittää, mutta eipähän tarvi miettiä, että mitä tehtäis!
Vaan mitäpä muuta voi odottaa, jos joka tapauksessa tarjolla on aina täytekakkua. Noh, tästä löysäilystä sisuuntuneena on sitten alettu lisätä huvittamisen todennäköisyyttä. On jätetty onnistuneitten suoritusten petailua vähemmälle ja ajettu piskiä itse pyrkimään niihin hanakammin. Laiskottelusta on roimaistu Varis ulkokyljen kuvenahkoista enemmän yrittämisen moodiin ja kunnollisesta seuraamisen työskentelystä on sitten tarjoiltu täytekakkua. Ja maistuu muuten taatusti paremmalta kuin aikoihin!
Kaikeksi onneksi (tai eihän tässä pelkkään onneen ole luotettu, vaan on yritetty tehdä myös jalostusvalintaa) kouluttamisen kohtuullisen helpoksi tekee se, että Vaakulla on aika herkässä vastata aktiivisuudella. Toki se kokeilee himmaamistakin tarjota, mutta kun sitäkään ei kelpuuteta, niin on keksittävä tarjota jotain muuta. Nyt ei pidä antaa itseä häiritä, että tekeminen käy hieman epävarman näköisenä. Siitä se varmistuu ja kirkastuu, kun huomaa, että seuraamisessa on olemassa vain yksi oikea vastaus. Ja sitä vastausta kun tarjoilee aikaan, paikkaan, säähän, kesken jääneisiin päiväuniin ja kuun ja tähtien asentoihin katsomatta, niin on tiukasti kiinni täytekakun syrjässä. Eli työtä riittää, mutta eipähän tarvi miettiä, että mitä tehtäis!
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Ihmisten ilmoilla
Kevään ensimmäisen palveluskoirien koekalenterin ilmestyminen saa aina aikaan pienen vietinnousun ohjaajassa. Lehden muut jutut saavat odottaa parempaa hetkeä, mutta koekalenteri otetaan esiin heti ja siitä selataan pikakelauksella oman alueen kokeet metsän suorastaan jo tuoksuessa nenässä. Viis siitä että pihalla on vielä puoli metriä lunta eikä maastoihin ole asiaa vielä pitkään aikaan.
Kalenteria selatessa on myös huomattu, että uutta leiriä pukkaa eikä edellisenkään jälkeen ole laitettu rikkaa ristiin koiran edistymiseksi. Säiden lauhduttua onkin täältä korvesta jalkauduttu ihmisten ilmoille treenaamaan pienellä porukalla kuka mitäkin. Saatavilla on ollut henkilöryhmää, liikkeenohjausta ja ylipäätään häiriötä ympärillä yhtäaikaa treenaavista koirakoista. Ränni on päässyt vain pikaisesti pyörähtämään kentällä henkilöryhmässä, ja kenttäaikaa on suosiolla luovutettu tyttärelle. Variksen kanssa ei ole treenattu varsinaista tottista, vaan on harjoiteltu leikkimistä, lelun vaatimista räksyttämällä ja riekkumista häiriöidenkin läheisyydessä. Pitää pian aloittaa varsinainen treenaaminenkin ja alkaa esittää Vaakulle hieman vaatimuksia.
Ihmisten ilmoilla on Variksen kanssa käyty myös ulkoilemassa. Oulunsalon keskustaa on kävelty ympäriinsä Vaakku flexissä ja samalla on tullut itse nähtyä, miltä Oulunsalo nykyään näyttää. Varis on kovasti kiinnostunut hajujen maailmasta ja tutkii mielenkiinnolla tienlaidat, tolpanjuuret ja porttikongit. Hyvä onkin, että tohtii havainnoida ympäristöä koiramaiseen tapaan nenällään eikä silmillään. Kauppakeskuksen edustalla ihmisten tullessa ja mennessä ja nuorisoporukoiden kokoontuessa Varis hengailee suhteellisen rennosti ja tarjoilee toimintaa innostuen, mutta siihen itseensä kohdistuva huomio laittaa jännittämään.
Kertaalleen on käyty iltalenkki myös Oulussa kaupungilla, missä hajuja riittää yli lajirajojen... Torinrannassa Varis jäi flexissä haistelemaan jotain ja silmänräpäyksessä mätkähti siihen selälleen sätkimään. Yyyhh. En halua edes ajatella, mikä haju se oli. Onneksi se ei ollut tarttuvaa sorttia ja vältyttiin pesuoperaatiolta. Ulkoilun lomassa on harvakseltaan nähty muita koiria, ja on tullut pantua merkille, että ne, etenkin haukkuessaan, ovat Varikselle aika kammotus. Täytyneekin Vaakun riemuksi ottaa ekskursiokohteeksi koirapuistot ja muut koiranulkoiluttajien kansoittamat paikat.
Nova sai uuden kokonaisen vuoden mittariin täytettyään viikko sitten 11 vuotta. Ikää alkaa olla mittarissa jo siinä määrin, että kokonaisesta kuukaudestakin saa olla iloinen, puolesta vuodesta todella iloinen ja täydessä vuodessa on aihetta jo suurempaankin juhlaan. Näin siitä huolimatta, että pikku Hippiäinen on ikäisekseen aivan hyvässä kunnossa, ulkoilee reippaana muitten mukana, välillä laittaa kilpajuoksussa suorastaan kampoihin lapsenlapselle, innostuu edelleen kaikenlaisesta puuhastelusta ja ruoka katoaa kupista lähestulkoon ennen kuin sen ehtii lattialle laskea. Kuitenkin makuulta liikkeelle ponkaisu liukkaalta lattialta ei enää tapahdu aivan kuin telineistä ja iän myötä on kaikenlaista pattia ja pahkuraakin ilmaantunut. Novan kanssa on kyllä keskusteltu aiheesta, että sen pitää touhuilla täällä meidän ilona vielä ainakin viisi vuotta. :)
Kalenteria selatessa on myös huomattu, että uutta leiriä pukkaa eikä edellisenkään jälkeen ole laitettu rikkaa ristiin koiran edistymiseksi. Säiden lauhduttua onkin täältä korvesta jalkauduttu ihmisten ilmoille treenaamaan pienellä porukalla kuka mitäkin. Saatavilla on ollut henkilöryhmää, liikkeenohjausta ja ylipäätään häiriötä ympärillä yhtäaikaa treenaavista koirakoista. Ränni on päässyt vain pikaisesti pyörähtämään kentällä henkilöryhmässä, ja kenttäaikaa on suosiolla luovutettu tyttärelle. Variksen kanssa ei ole treenattu varsinaista tottista, vaan on harjoiteltu leikkimistä, lelun vaatimista räksyttämällä ja riekkumista häiriöidenkin läheisyydessä. Pitää pian aloittaa varsinainen treenaaminenkin ja alkaa esittää Vaakulle hieman vaatimuksia.
Ihmisten ilmoilla on Variksen kanssa käyty myös ulkoilemassa. Oulunsalon keskustaa on kävelty ympäriinsä Vaakku flexissä ja samalla on tullut itse nähtyä, miltä Oulunsalo nykyään näyttää. Varis on kovasti kiinnostunut hajujen maailmasta ja tutkii mielenkiinnolla tienlaidat, tolpanjuuret ja porttikongit. Hyvä onkin, että tohtii havainnoida ympäristöä koiramaiseen tapaan nenällään eikä silmillään. Kauppakeskuksen edustalla ihmisten tullessa ja mennessä ja nuorisoporukoiden kokoontuessa Varis hengailee suhteellisen rennosti ja tarjoilee toimintaa innostuen, mutta siihen itseensä kohdistuva huomio laittaa jännittämään.
Kertaalleen on käyty iltalenkki myös Oulussa kaupungilla, missä hajuja riittää yli lajirajojen... Torinrannassa Varis jäi flexissä haistelemaan jotain ja silmänräpäyksessä mätkähti siihen selälleen sätkimään. Yyyhh. En halua edes ajatella, mikä haju se oli. Onneksi se ei ollut tarttuvaa sorttia ja vältyttiin pesuoperaatiolta. Ulkoilun lomassa on harvakseltaan nähty muita koiria, ja on tullut pantua merkille, että ne, etenkin haukkuessaan, ovat Varikselle aika kammotus. Täytyneekin Vaakun riemuksi ottaa ekskursiokohteeksi koirapuistot ja muut koiranulkoiluttajien kansoittamat paikat.
Nova sai uuden kokonaisen vuoden mittariin täytettyään viikko sitten 11 vuotta. Ikää alkaa olla mittarissa jo siinä määrin, että kokonaisesta kuukaudestakin saa olla iloinen, puolesta vuodesta todella iloinen ja täydessä vuodessa on aihetta jo suurempaankin juhlaan. Näin siitä huolimatta, että pikku Hippiäinen on ikäisekseen aivan hyvässä kunnossa, ulkoilee reippaana muitten mukana, välillä laittaa kilpajuoksussa suorastaan kampoihin lapsenlapselle, innostuu edelleen kaikenlaisesta puuhastelusta ja ruoka katoaa kupista lähestulkoon ennen kuin sen ehtii lattialle laskea. Kuitenkin makuulta liikkeelle ponkaisu liukkaalta lattialta ei enää tapahdu aivan kuin telineistä ja iän myötä on kaikenlaista pattia ja pahkuraakin ilmaantunut. Novan kanssa on kyllä keskusteltu aiheesta, että sen pitää touhuilla täällä meidän ilona vielä ainakin viisi vuotta. :)
maanantai 21. helmikuuta 2011
Treeniä ja temppuja
Hirmuisia pakkasia on riittänyt pidemmän aikaa, mutta siitä huolimatta on Susannan ja Brunon kanssa saatu kerran viikossa ulkona pienet perustreenit tekaistua. Briardit ei onneksi ole kylmänarkoja, jos vain vähänkin saa liikettä tai jotain tekemistä on tarjolla. Hommaa rajoittaa lähinnä vain omien sormien ja varpaiden jäätyminen.
Pakkasten ansiosta sisällä on tullut Variksen viihdyttämiseksi treenattua jotain pientä harva se päivä. Varis on vuosi sitten opetellut hieman peruuttamista ja nyt on jatkettu harjoitusia. Peruuttelua on tehty edessä ja nyt uutena asiana seuraamisessa. Hieman ohjaamalla peruuttaminen sujuu aika hyvin nelin jaloin ja istuminenkin sen päätteeksi käy yhä sujuvammin. Ilman ohjausta Varis peruuttelisi mieluusti istuen. Olisi kyllä kivempi, että ottaisi ihan oikeasti askelia taaksepäin, joten jatkamme harjoittelua.
Toisena teemana on opeteltu tokon avoimen luokan kauko-ohjausta. Aluksi siis oikeaa tekniikkaa nousta istumaan takapuolen pysyessä paikoillaan ja sitten on lisätty etäisyyttä. Varis hoksasi tämän kupletin juonen aika nopeasti ja liike alkaa olla aloituksineen ja päättämisineen hallussa. Hieman varovainen saa kuitenkin vielä olla omien käskyjen sävyn kanssa, että tekniikka säilyy vaikka piski hieman lämpenisikin. Videolle otettiin parit peräkkäiset kaukot ja loppuun hieman peruuttelua.
Uusimpana puuhana on aloitettu löytöretki Variksen takajalkojen tuntemattomaan maailmaan. Osaahan se pitää rintamasuunnan takaosaansa myöten vasemmalle kääntymisissä ja peruuttaa ja kaikkea, mutta kyllä ne takajalat silti vaan tulee lähinnä siellä perässä Variksen isommin itse niitä tiedostamatta. Nyt on sitten pääasiassa huvin, mutta toivottavasti myös hieman hyödynkin vuoksi naksuteltu takatassuja Maailman koira-atlaksen päälle.
Pakkasten ansiosta sisällä on tullut Variksen viihdyttämiseksi treenattua jotain pientä harva se päivä. Varis on vuosi sitten opetellut hieman peruuttamista ja nyt on jatkettu harjoitusia. Peruuttelua on tehty edessä ja nyt uutena asiana seuraamisessa. Hieman ohjaamalla peruuttaminen sujuu aika hyvin nelin jaloin ja istuminenkin sen päätteeksi käy yhä sujuvammin. Ilman ohjausta Varis peruuttelisi mieluusti istuen. Olisi kyllä kivempi, että ottaisi ihan oikeasti askelia taaksepäin, joten jatkamme harjoittelua.
Toisena teemana on opeteltu tokon avoimen luokan kauko-ohjausta. Aluksi siis oikeaa tekniikkaa nousta istumaan takapuolen pysyessä paikoillaan ja sitten on lisätty etäisyyttä. Varis hoksasi tämän kupletin juonen aika nopeasti ja liike alkaa olla aloituksineen ja päättämisineen hallussa. Hieman varovainen saa kuitenkin vielä olla omien käskyjen sävyn kanssa, että tekniikka säilyy vaikka piski hieman lämpenisikin. Videolle otettiin parit peräkkäiset kaukot ja loppuun hieman peruuttelua.
Uusimpana puuhana on aloitettu löytöretki Variksen takajalkojen tuntemattomaan maailmaan. Osaahan se pitää rintamasuunnan takaosaansa myöten vasemmalle kääntymisissä ja peruuttaa ja kaikkea, mutta kyllä ne takajalat silti vaan tulee lähinnä siellä perässä Variksen isommin itse niitä tiedostamatta. Nyt on sitten pääasiassa huvin, mutta toivottavasti myös hieman hyödynkin vuoksi naksuteltu takatassuja Maailman koira-atlaksen päälle.
maanantai 31. tammikuuta 2011
Kevätaurinkoa
Viime viikkoina on ajoittain saatu nauttia sinisestä taivaasta ja kirkkaasta kevätauringosta. Kovin ylös aurinko ei vielä nouse, minkä saa huomata koirista ja kuvaajasta kuviin lankeavista pitkistä varjoista. Kuitenkin kevätaurinkoiset päivät piristävät kyllä ihmeesti, saavat koirien keskinäiset riekkumiset näyttämään tavallista riemukkaammilta ja houkuttavat tarttumaan kameraan kaiken sen hyvän mielen tallentamiseksi.
Treenailujen osalta uusi kalenterivuosi on lähtenyt käyntiin viikottaisilla kimppatreeneillä Susannan ja Brunon kanssa. Varis on tehnyt seuraamista, maahanmenoja paikoiltaan ja liikkeestä, ilmoittautumisia ja henkilöryhmää, jossa tosin vain yksi henkilö. Liian ahkeraksi ei kyllä itseään ole päässyt tuntemaan, sillä muutoin ei sitten ollakaan treenattu juuri mitään. Pitäisi siis jotenkin päästä nyt omatoimisessa treenaamisessa käyntiin ja saada se tavaksi. Pitäisi ja pitäisi.
Rännin kanssa toko on ollut meidän talvilaji, mutta tänä talvena ei ole treenattu kerrassaan mitään ja niinpä kevään tokokokeetkin saa suosiolla unohtaa. Katsotaan tulisiko johonkin kesän tai syksyn tokokokeeseen treenattua. Jotenkin tällä hetkellä kolme 1-tulosta erikoisvoittajaluokasta tuntuu niin kaukaiselta saavutettavalta, että ei jaksa edes yrittää. Kuinkahan paljon kevätaurinkoa tarvittaisiin, että se riittäisi piristämään myös treeni-intoa?
Uuteen paikkaan muutettua ulkoilumaastot tulevat tutuksi hiljakseen. Syksyllä tuli suunnattua treenaamaan ja ulkoilemaan muutaman kilometrin automatkan päähän metsiin ja soramontuille. Lyhyemmälle kävelylenkille taas pääsi Koivukarin lehtometsään heti kotipihasta. Nyt talvella aukeaa uudet ulottuvuudet Koivukarin rantaan meren jäälle. Kotitiellä ei muuta ympärivuotista asutusta ole, joten jäällekin pääsee 250 metrin matkan varsin huoletta koirat valtoimenaan. Lisää piskien ulkoilua meren jäällä löytyy galleriasta.
Treenailujen osalta uusi kalenterivuosi on lähtenyt käyntiin viikottaisilla kimppatreeneillä Susannan ja Brunon kanssa. Varis on tehnyt seuraamista, maahanmenoja paikoiltaan ja liikkeestä, ilmoittautumisia ja henkilöryhmää, jossa tosin vain yksi henkilö. Liian ahkeraksi ei kyllä itseään ole päässyt tuntemaan, sillä muutoin ei sitten ollakaan treenattu juuri mitään. Pitäisi siis jotenkin päästä nyt omatoimisessa treenaamisessa käyntiin ja saada se tavaksi. Pitäisi ja pitäisi.
Rännin kanssa toko on ollut meidän talvilaji, mutta tänä talvena ei ole treenattu kerrassaan mitään ja niinpä kevään tokokokeetkin saa suosiolla unohtaa. Katsotaan tulisiko johonkin kesän tai syksyn tokokokeeseen treenattua. Jotenkin tällä hetkellä kolme 1-tulosta erikoisvoittajaluokasta tuntuu niin kaukaiselta saavutettavalta, että ei jaksa edes yrittää. Kuinkahan paljon kevätaurinkoa tarvittaisiin, että se riittäisi piristämään myös treeni-intoa?
Uuteen paikkaan muutettua ulkoilumaastot tulevat tutuksi hiljakseen. Syksyllä tuli suunnattua treenaamaan ja ulkoilemaan muutaman kilometrin automatkan päähän metsiin ja soramontuille. Lyhyemmälle kävelylenkille taas pääsi Koivukarin lehtometsään heti kotipihasta. Nyt talvella aukeaa uudet ulottuvuudet Koivukarin rantaan meren jäälle. Kotitiellä ei muuta ympärivuotista asutusta ole, joten jäällekin pääsee 250 metrin matkan varsin huoletta koirat valtoimenaan. Lisää piskien ulkoilua meren jäällä löytyy galleriasta.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Uuteen vuoteen!
Uusi vuosi on hyvällä alulla, ja on aika summailla menneet ja suunnitella tulevaa.
Rännin kanssa kävimme viime vuonna neljä jälkikoetta, joista tuloksena kaksi voittajaluokan 1-tulosta ja yksi 2-tulos. Valitettavasti kauden suurimmassa kokeessa SM-kisoissa jälki jäi ensimmäistä kertaa Rännin uralla selvittämättä. Ykköstuloksien myötä täyttyi kauden päätteeksi kuitenkin meidän varsinainen tavoite FI KVA. Uusina lajeina osallistuimme hakukokeeseen ja etsintäkokeeseen. Hakukokeessa tulos jäi saamatta, mutta etsintäkokeesta tulikin sitten samoilla tulilla EK1 ja EK2. Lisätään joukkoon vielä keväältä tokon EVL2-tulos, niin voidaan todeta, että Ränni oli aika ahkera ja taitava!
Nova on viime vuodelle esitetyn toiveen mukaisesti pysynyt terveenä ja elämäniloisena. Veteraani pistelee samat lenkit muitten mukana ja innostuu edelleen kaikesta, mitä sen kanssa vain puuhaileekin. Paikka erikoisjälkikokeeseenkin saatiin, mutta tulosta ei. Treenaaminen jäi muuttopuuhien jalkoihin ja meidän pikatreenauksella ei päästy kokeessa lupaavaa alkua pidemmälle.
Variksen kanssa on treenailtu ilman sen konkreettisempia tavoitteita. Pohjia on siis tehty niin jäljellä, esineissä, tottiksessa kuin hieman haussakin sen mitä itse olen ehtinyt ja jaksanut. Ja mikäpä on Variksen kanssa tehdessä - aika mukavalta ja omaan käteen sopivalta epeliltä se tuntuu. Selkeästi siinä on tuttuja piirteitä sekä Novasta että Rännistä.
Ja sitten uuteen vuoteen uusine toiveineen ja tavoitteineen.
Rännin ensisijainen tavoite on saavutettu, ja jatkamme harrastelua olisi-kiva-saada -ajatuksella. Mukava olisi siis edelleen saada 1-luokan tulos hakukokeesta ja erikoisjälkikokeesta. Kuka ties jatketaan myös etsintäkokeen 3-luokkaan. Itselleni voisin tässä yhteydessä asettaa tavoitteeksi myös piirinmestaruuskokeisiin osallistumisen. Viime vuonnahan unohdin tyystin ilmoittautua vakaasta aikomuksesta huolimatta.
Novan viime vuoden tavoitteet voidaan siirtää sellaisenaan myös tälle vuodelle. Toivotaan siis pikku mummelille terveyttä ja elämäniloa! Ja mikäli niitä riittää, niin mikä ettei sinnikkäästi yritetä sitä erikoisjälkikokeen 2-luokkaa edelleen.
Tavoitteiden nimeäminen Varikselle onkin haastavampi tehtävä. On todella vaikea arvioida nuoresta koirasta, missä mallissa se mahtaa syksyllä olla. Paljon on nimittäin tekemistä, mutta katsotaan, josko syksyllä startattaisiin käyttäytymiskokeella ja jälkikokeen 1-luokalla.
Variksen vuosi joka tapauksessa alkoi jo mukavasti luustokuvausten A/A 0/0 -tuloksella! Aivan ennustettuun tuloshaarukkaan osuivat myös velipoikien Eddien ja Veetin lausunnot. Vielä on jännitettävänä Tällin ja Brunon viralliset tulokset. Toivotaan, että niissä ei tule sen suurempia yllätyksiä. Kuvia kuvausreissun tiimoilta olen lisännyt galleriaan.
Rännin kanssa kävimme viime vuonna neljä jälkikoetta, joista tuloksena kaksi voittajaluokan 1-tulosta ja yksi 2-tulos. Valitettavasti kauden suurimmassa kokeessa SM-kisoissa jälki jäi ensimmäistä kertaa Rännin uralla selvittämättä. Ykköstuloksien myötä täyttyi kauden päätteeksi kuitenkin meidän varsinainen tavoite FI KVA. Uusina lajeina osallistuimme hakukokeeseen ja etsintäkokeeseen. Hakukokeessa tulos jäi saamatta, mutta etsintäkokeesta tulikin sitten samoilla tulilla EK1 ja EK2. Lisätään joukkoon vielä keväältä tokon EVL2-tulos, niin voidaan todeta, että Ränni oli aika ahkera ja taitava!
Nova on viime vuodelle esitetyn toiveen mukaisesti pysynyt terveenä ja elämäniloisena. Veteraani pistelee samat lenkit muitten mukana ja innostuu edelleen kaikesta, mitä sen kanssa vain puuhaileekin. Paikka erikoisjälkikokeeseenkin saatiin, mutta tulosta ei. Treenaaminen jäi muuttopuuhien jalkoihin ja meidän pikatreenauksella ei päästy kokeessa lupaavaa alkua pidemmälle.
Variksen kanssa on treenailtu ilman sen konkreettisempia tavoitteita. Pohjia on siis tehty niin jäljellä, esineissä, tottiksessa kuin hieman haussakin sen mitä itse olen ehtinyt ja jaksanut. Ja mikäpä on Variksen kanssa tehdessä - aika mukavalta ja omaan käteen sopivalta epeliltä se tuntuu. Selkeästi siinä on tuttuja piirteitä sekä Novasta että Rännistä.
Ja sitten uuteen vuoteen uusine toiveineen ja tavoitteineen.
Rännin ensisijainen tavoite on saavutettu, ja jatkamme harrastelua olisi-kiva-saada -ajatuksella. Mukava olisi siis edelleen saada 1-luokan tulos hakukokeesta ja erikoisjälkikokeesta. Kuka ties jatketaan myös etsintäkokeen 3-luokkaan. Itselleni voisin tässä yhteydessä asettaa tavoitteeksi myös piirinmestaruuskokeisiin osallistumisen. Viime vuonnahan unohdin tyystin ilmoittautua vakaasta aikomuksesta huolimatta.
Novan viime vuoden tavoitteet voidaan siirtää sellaisenaan myös tälle vuodelle. Toivotaan siis pikku mummelille terveyttä ja elämäniloa! Ja mikäli niitä riittää, niin mikä ettei sinnikkäästi yritetä sitä erikoisjälkikokeen 2-luokkaa edelleen.
Tavoitteiden nimeäminen Varikselle onkin haastavampi tehtävä. On todella vaikea arvioida nuoresta koirasta, missä mallissa se mahtaa syksyllä olla. Paljon on nimittäin tekemistä, mutta katsotaan, josko syksyllä startattaisiin käyttäytymiskokeella ja jälkikokeen 1-luokalla.
Variksen vuosi joka tapauksessa alkoi jo mukavasti luustokuvausten A/A 0/0 -tuloksella! Aivan ennustettuun tuloshaarukkaan osuivat myös velipoikien Eddien ja Veetin lausunnot. Vielä on jännitettävänä Tällin ja Brunon viralliset tulokset. Toivotaan, että niissä ei tule sen suurempia yllätyksiä. Kuvia kuvausreissun tiimoilta olen lisännyt galleriaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)