Jälkiruokaa

Vaikka muutamia aivan kesäisen aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä on ollut, niin elokuu toi kyllä tullessaan syksyn tuntua. Illat on vilpoisia ja hämärtyviä, yöt jo suorastaan kylmiä ja pimeitä. Treenailut ja ulkoilut puolenyön aikaan valoisissa kesäöissä on tältä vuodelta auttamattomasti ohitse.

Metsäjälki-intoa on syksyn tuntu kuitenkin tuonut tullessaan. Niinpä Varis on nyt kolmeen otteeseen päässyt syömään aamuruokansa metsäjäljen lopusta. Maastopohjaksi olen nyt vielä valinnut mahdollisimman matalaa kasvillisuutta, sammal-jäkälä-kanerva-kangasta, jossa on helpompaa edellyttää tarkkaa työskentelyä. Jäljen alkuun olen laittanut peltojälkipaalun, jota on lähestetty jommalta kummalta puolen sivusta kuin janalla ikään.

Ensimmäisen jäljen tein Papinjärventien varteen. Mittaa oli suunnilleen 300 metriä, kulmia kaksi, nameja joka 5. askeleella ja olisikohan keppejä ollut kolme. En merkannut jälkeä mitenkään, mutta koska jälkeä ajetaan vielä aivan lyhyestä liinasta, niin itse näkee kyllä kepit ja suuren osan nameistakin. Vaakku suoriutui jäljestä keppeineen aivan mallikkaasti.

Asiasta innostuneena riensin heti seuraavana päivänä taas kylvämään lihapullan paloja, tällä kertaa Kisakankaan suuntaan. Namit laitoin edelleen joka 5. askeleelle, mutta jäljelle tein mittaa nyt alokasluokan 500 metrin verran. Kulmia tuli kolme ja keppejä sattui mukaan neljä. En taas jaksanut merkata keppejä saati jälkeä. Hyvin suoriutui Varis tästäkin, vaikka metsäjäljeksi kohtuullisen suurella tarkkuudella ja maltillisella etenemisellä jälkeä tuntui ainakin itsestä riittävän ja riittävän. Yhden muistamani kepin paikan kohdilla Varis maastoutui määrätietoisesti, mutta keppiä ei siitä etujalkojen välistä löytynytkään. Minun kyselyistä Varis sitä itsekin rinnuksensa alta muka etsiskeli, mutta turhaan. Vilkaisin sitten ympärille ja keppi oli ihan samalla kohdalla, mutta ehkä 40 cm päässä vasemmalla puolen. Oho. Taisi Varis tuossa kohtaa mennä pikkusen tuulen alla ja ilmaisi sitten pelkästä hajusta.

Kolmas jälki tehtiin eilen, joten se on sentään vielä aivan tuoreessa muistissa. Tein jäljen samaan paikkaan kuin edelliskeralla. Pituutta sama alokasluokan 500 metriä, mutta nameja nyt vain joka 10. askeleella, kulmia kolme ja keppejä kaikki 6. Kepit merkkasin nyt itselleni. Ja Vaakuhan oli taas tosi pätevä! Mallikkaasti jäljesti alusta loppuun ja kaikki kepitkin tuli ilmaistua. Kepeillä maatessaan Variksesta kyllä näki, että mieli tekis jatkaa jäljestämistä. Sitä huolellisemmin yritettiin sitten touhuta siinä kepillä palkkoihin keskittyen, jotta pysyisi kiusaus keppien ylittämiseen loitolla. Viimeisestä kepistä sai Vaakku sitten tuttuun tapaan aamuruokansa.

Ja pitihän se tämäkin kokeilla piirtää...

Hakua havaintometsässä

Rännin kokeen jälkeen vierähti melkein kokonainen kuukausi ennen kuin suunnattiin taas treenaamaan hakua. Piilosille mentiin minulle ihan uusiin maisemiin Havaintometsään. Sinne tallattiin tasaiselle ja aukealle mäntykankaalle alokasluokan mittainen alue, minne laitoin Rännille kolme valmista maalimiestä irtorullien kanssa. Tarkoitus on pysytellä irtorullissa kunnes eteneminen alueella ja tyhjienkin pistojen juokseminen on sujuvampaa.

Tyhjiä ei tällä kertaa tullut, vaan ensimmäinen maalimies löytyi suoran piston päästä ja toinen ihan mukavasti aluetta etenemällä. Kolmannelle pistolle Ränni lähti ärsyttävästi käsijarru päällä - ja taisipa saada puolivälissä aluetta näköhavainnon, kun lähti yks kaks kuin nato-ohjus suoraan maalimiehen luo. Ilmaisussa oli kummallista sekoilua. Ränni yritti oikaista, eli palasi heti rullan otettuaan maalimiehen luo norkoamaan palkkaa. Maasto oli aukea, joten autoin toki kutsulla heti kun näin, että jotain säätöä Rännillä siellä on.

Pari viikkoa myöhemmin suunnattiin taas samalla porukalla hakuilemaan Havaintometsään, mutta hieman eri kohtaan. Alueen oikea puoli oli meille näillä leveysasteilla kovin tuttua tasaista ja aukeaa kangasmetsää, mutta vasen puoli oli sitten sitäkin mielenkiintoisempi korkeuseroineen ja maastonvaihteluineen. Syvyyssuunnassa alueen takaosa nousi harjun päälle. Etuosa oli alkumatkasta aukeaa ja jatkui sitten tiheänä miehenmittaisena mäntytaimikkona. Rännille piiloutui kolme maalimiestä, joista ensimmäinen oli takalaidalla rinteessä ja viimeinen mäntytaimikkoalueen sisällä takakulmassa.

Ensimmäisellä pistolla vasempaan etukulmaan löytyi ukko rinteestä, toisella pistolla oikeaan etukulmaan Ränni eteni ihan vauhdikkaasti ja löysi ukon keskeltä. Kolmas pisto tehtiin sinne sankkaan mäntytaimikkoon, mihin Ränni upposikin ihan hyvin. Hetken aikaa taimikosta kuului liikkumisen ja etsimisen ääniä ennen kuin kolmaskin ukko löytyi. Ilmaisuissa irtorullilla oli taas samaa ongelmaa kuin viimeksi. Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä annoin heti kutsun. Kolmannella en tietysti nähnyt auttaa, mutta sieltä Ränni oli jo lähtenytkin itse ilman jahkailua.

Heinäkuun loppu

Parina viime kesänä olen käynyt heinäkuussa Oulun koiranäyttelyssä turistina, mutta nyt tulin ilmoittaneeksi Rännin kehään lauantaille ja itseni talkoilemaan sunnuntaille. Viikonlopun sää vaihtui äärilaidasta toiseen, sillä Ränni kävi vesisateen keskellä pyörähtämässä kehästä laatuarvosanakseen erinomaisen ja minä sain istuskella toimitsemassa aivan pilvettömässä auringonpaisteessa. Mukava talkoopäivä oli, kiitokset vaan seurasta Sari ja Kaisu!

Heinäkuun loppu menikin lähinnä pihapuuhissa ja koirat sai lähinnä vain hengailla pihalla ja käydä välillä vähän uimassa tai ulkoilemassa. Susannan kanssa käytiin sentään Linnanmaalla jotain pientä tottistelemassa ja Valkiaisjärvellä tehtiin metsäjälki ja esineruutu. Tuo maastotreenipäivä ei vain ollut oikein Variksen päivä, sillä esineruudussa se ei ensialkuun meinannut ymmärtää edetä takaosaan ollenkaan ja jälkikin meni kiukkuisia muurahaisia sätkyillessä. Metsien muurahaisongelman välttääkseni kävin sitten yksi ilta tekemässä Varikselle jäljen pellolle. Nameja oli joka 3.-5. askeleella, pituutta ehkä 400 askelta, kulmia kaksi ja esineitä kolme. Tämä meni onneksi taas ihan hyvin.

Ensimmäiset jäljet

Kemin kokeen jälkeen saatiin jälleen hellepäiviä, jolloin treenaamisen sijaan tuli suunnattua koirien kanssa uimaan. Tai oikeammin koirat uivat keskenään meressä ja minä kävin kertaalleen uimassa järvessä lauantaipäivän väenpaljoudessa yleisellä uimarannalla. Oli tosiaan muutama muukin siellä hellepäivää viettämässä.

Variskin täytti jo kokonaiset kaksi vuotta kesäkuun puolella, ja sen kunniaksi käytiin synttäripäivänä ostamassa paitsi herkkuja myös se uusi vesilelu. Tosin kolmekaan lelua ei aina meinaa riittää, kun Ränni toisinaan onnistuu keräämään suuhunsa kaksi kerralla. Kolmea ei sentään vielä ole saanut haalittua. Toisinaan käy Rännille niinkin, että joku ennättää sen huomaamatta viemään damin nenän edestä. Silloin se ui paikallaan ympyrää vimmatusti etsien ja kun ei löydä, niin sukeltaa etsimään veden alta. Olen vähän epäillyt, että pyöriessään paikallaan sen jalat hipaisevat toisiaan ja se kuvittelee, että siellä se lelu nyt on. Blondi.

Treenitaajuudelle ei ole oikein vielä säiden taas viilettyäkään päästy, mutta on siellä helteen aikana myöhäisillan viileydessä pari kertaa sentään käväisty. Tein Varikselle vuoden ensimmäisen metsäjäljen. Ja toki sutaisin heti kerralla suunnilleen alokasluokan mittaisen jäljen, jossa nami noin joka kuudennella askeleella, en merkannut mitään ja puolivälissä ja lopussa oli ruokapurkki, kun ei nyt tähän hätään löytynyt valmiita jälkikeppejä mistään. Yllättäin ihan samaan tapaan sutaisten se tuli jäljestettyäkin.

Seuraavana iltana piti sitten käydä nurtsijäljellä kokeilemassa, että osaako Varis vielä jäljestää tarkasti - ja osasihan se. Jäljellä oli nyt kolme kulmaa, neljä peltojälkiesineettä ja joka kolmas askel tyhjä. Aloituksessa Vaakku rynnisti heti ekan namin ylitse, mutta sen yrityksen torpattua nakutti hienosti koko jäljen. Kulmatkin sujui mainiosti ja kaikki esineet ilmaisi maaten korrektisti. Huh, helpotusta.

Veikeä vuohi ja muita eläimiä

Yksi aurinkoinen ja lämmin päivä tuli vietettyä eläinpuisto Escurialissa. Nova, Ränni ja Varis olivat kyllä kovasti lähdössä mukaan, mutta joutuivat tällä kertaa jäämään kotikoiriksi ja saavat nyt vielä sen päälle lainata blogiaan tämän off topic -postauksen verran.

Kyseinen eläinpuisto on toiminut muodossa tai toisessa lähiseudulla jo pitkään, mutta vasta nyt tuli siellä vierailtua. Vuohi oli varsinainen linssilude, alpakat juuri niin hauskan näköisiä kuin kuvissa ja silkkikanat minun ennakkosuosikkeja. Harmi, ettei silkit oikein suostuneet kuvattavaksi tällä kertaa. Vaikuttavan näköiset ja kokoiset sysimustat korpit niin ikään pysyttelivät nyt kameran ulottumattomissa. Isommilla papukaijoilla on aina oma paikkansa minun ei-varmaan-koskaan-toteutuvissa haaveissa, mutta niistä ei saanut nyt kuvan kuvaa hämärissä ja pienissä sisätiloissa. Olisi ollut kiva nähdä nekin ulkotarhassa - varmasti tarkenisivat hyvin lämpiminä kesäpäivinä suojaisassa tarhassa ja nauttisivat auringonvalosta. Alla pari eläinpuiston asukasta ja lisää löytyy galleriasta.

Hakua yöttömässä yössä

Lauantaiaamuna suhattiin puolentoista tunnin ajomatka perinteisiin yöttömän yön kisoihin Kemiin. Kisat pidettiin viime vuodelta tutulla Karihaaran urheilukentällä, missä nurmikentälle oli jälleen pystytetty kolme tottiskehää vierekkäin. Osallistujiakin oli nyt mukavasti lähes puolensataa pitkin poikin Suomea, kun samalla kilpailtiin briardien lisäksi myös collieitten, dobbereitten, bortsujen ja kelpieitten rotumestaruuksista.

Rännin kanssa olimme vuorossa Allanin tottikehässä toisessa parissa vähän ennen puoltapäivää. Seuraaminen sujui tavalliseen tapaan melko korrektisti ja tiiviissä kontaktissa, mutta yhtään ylimääräistä intoilematta. Liikkeestä istumisessa Ränni tekaisi vikkelän maastoutumisen ja tämän jo enteilemänä ravasi koko luoksetulon alusta loppuun. Voi elämä... Noudoissa sitten tapahtui taas paluu elävien kirjoihin eli siistit noudot sekä tasamaalla että esteillä. Hypyssä toki tuli kosketukset ja turhan tiiviistä luovutuksista huomautettiin, mutta ei tullut tällä kertaa vähennyksiä, kun ei varsinaisesti törmää. Eteenmeno oli suora ja vauhdikas, maahan meni ekalla käskyllä ja paikallaolossa ei huomautettavaa. Pisteitä tästä kiltisti 92.

Sitten olikin reilusti aikaa palloilla kisakeskuksessa, kunnes neljän aikoihin lähdimme hakukoiraporukalla maastoon. Aloitimme esineruudulla. Ensin oli kuusi voittajaluokan koiraa, yksi avoimen luokan koira ja kaksi alokasluokan koiraa, joista Ränni se vihonviimeinen. Ruudun tuomaroi Hilkka, josta tietysti oli tiedossa, että ihan pelkällä esineen löytämisellä ei vielä automaattisesti täysiä pisteitä saa. Meidän esineruutu on usein ollut aika tahmea, mutta nytpä Ränni oli ihan super! Lähetin keskeltä aluetta, Ränni lähti lujaa - siis l u j a a :o - ihan suoraan, sai hajun, etsi ja toi vauhdikkaasti. Tästä esityksestä 30 pistettä, ja kuulemma olisi voinut 50 pistettäkin antaa, jos vain säännöt sallisivat. :)

Viimeisenä, iltayhdeksän huiteilla oli sitten edessä kaikista jännittävin osio eli henkilöhaku. Hyvät uutiset ensin, eli Ränni irtosi pistoille hyvin, kaikki maalimiehet nousi ja ilmaisuistakin taisi tulla täydet. Työskentelypisteitä verottavina huonompina uutisina tuli yksi valeilmaisu, toisen maalimiehen takakulmasta ilmaisi kaukaa eli ei ollut käynyt piilolla ja viimeiselle maalimiehelle teetin kaksi ilmaisua kun aikaa varmistamiseen oli ja toiseen valeeseen ei ollut varaa. Haun tuomaroi Kari ja pisteitä tällä suorituksella 158.

Valeilmaisu tuli toisella pistolla etukulmaan. Ränni lähti sinne vauhdikkaasti näytölle, mutta perillä oli tietysti hämmentynyt, kun ei siellä mitään ollut. Mukana tulleen tuomarin hoksatessaan Rännin lamppu syttyi ja se riemastuneena sinkaisi luokse ja hyppäsi vasten "Haa! Tässähän se on!" :-D Oikeasta takakulmasta kaukaa tehdystä ilmaisusta minulla on pieni epäilys, että tekiköhän valeen ja löysi sattumalta näytöllä piilolle ...että aika tuurillakin tuli ehkä taas seilailtua? Kolmas maalimies oli hieman lähempänä alueella maakuopassa, joka oli peitetty vanerilevyllä ja havuilla. Sen Ränni löysi ja ilmaisi pätevästi, vaikka ei tuollaista umpinaista maakuoppaa ole tullut koskaan treenattua. Alla muisteltuna jonkinlainen 'suunnilleen sinnepäin' -kuva radasta ja pistoista.

Maaston jälkeen palattiin kisakeskukseen taas seurustelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja setvimään koesuorituksia. Yöttömän yön koepäivä on tosi pitkä, mutta on siinä oma mukava tunnelmansa, kun mihinkään ei ole kiire. Kun alun pitäen varautuu ja asennoituu niin, että evästä riittää ja iso osa koetta on se sosiaalinen ajanvietto, niin kiva päivähän se on. Puoli yhden aikoihin valoisassa kesäyössä koitti palkintojenjako, jossa Rännille haun alokasluokan voitto 1-tuloksella 280 pistettä ja briardien rotumestaruus. Tulihan se HK1 sieltä! Yippee!

Hakuilua

Rännin kanssa erikoisjälkikoitoksesta toivuttua seuraavana tähtäimessä oli yöttömän yön PK-kisat Kemissä heinäkuun alussa. Jälkimaastot siellä on tunnetusti vaativat eikä meillä lajissa enää tavoitteita ja etsintäkokeessa puolestaan on tähän saumaan liian monta osa-aluetta treenattavaksi, joten Rännin ilmoittautuminen 17.6. lähti hakukokeen alokasluokkaan. Esiin pengottiin siis viime syksyn jäljiltä hakutreenikamppeet.

Viime syksynä hakuilut jäivät aivan vaiheeseen rullaongelman kanssa. Tällaisella aikataululla sille ei ehdi paljonkaan tehdä, joten ajattelin ottaa nyt vain suorapalkkoja ilman ilmaisuja ja näin vahvistaa motivaatiota etsiä ukot ja toivon mukaan siinä samalla saisi rullan nappaamisen edes vähän 'unohtumaan'. Pari ensimmäistä treeniä tehtiin Oulunsalossa ja Kempeleessä, ja molemmissa otettiin kolme pistoa, joilla valmiit ukot ja siis suorapalkat. Helppoa ja hauskaa! Vettä tuli muuten Kempeleen treeneissä ajoittain kuin aisaa. Sadetakki löytyi varustuksesta, mutta sadehousuja ei. Niinpä housut tuota pikaa painoivat niin että olisivat pudonneet, jos eivät olisi liimautuneet niin tiiviisti ihoon. :-D

Seuraavaksi pääsimme kuokkimaan hakutreeneihin Kalimenvaaraan. Siellä jo taas melko helteisissä sääoloissa otettiin kaksi valmista maalimiestä, joista jälkimmäinen oli umpipiilossa roskalaatikossa. Näille hyvät vauhdikkaat pistot. Kolmanneksi tehtiin vielä ihan näkönä pakeneva maalimies, ja kaikilta maalimiehiltä siis suorapalkat.



Seuraavana päivänä suunnattiin taas etsimään ukkoja Kempeleeseen . Tällä kertaa otettiin 100 metrin rata, johon Rännille valmiit maalimiehet suorapalkkoineen etukulmaan, keskelle ja takakulmaan. Väliin tyhjät miten nyt sattuvat tulemaan. Kiintorulla oli kaulassa niin lyhyellä, ettei Ränni sitä olisi saanut, mutta eipä se sitä kyllä näyttänyt yrittävänkään ottaa. Tyhjille pistoille irtosi ok, vaikka ei ne nyt malliltaan ihan oppikirjasta olleet. Loppua kohden liike kävi hieman tahmeammaksi, mutta kokonaisuudessaan Ränni suoriutui aivan hyvin. Oli puhetta, että loppuun voisi kenties järjestää jotain ylläreitä, kuten liikkeelle säntääviä maalimiehiä heti pistolle irtoamisen jälkeen.

Tyrnävällä, meille aivan uusilla hoodeilla, ennätettiin käydä vielä yksi treeni ennen koetta. Päivä oli taas melko lämmin, ja Rännille otin kaksi valmista maalimiestä, joista ensimmäiseltä nyt pitkästä aikaa ilmaisu kiintorullalla. Toisesta etukulmasta sekä näkönä pakenevalta maalimieheltä taas suorapalkat. Näissä ei ongelmaa. Ensimmäisellä maalimiehellä hetken aikaa pyöri maalimiehen ympärillä, mutta kun ei suorapalkkaa alkanut kuulua niin otti rullan ja teki ilmaisun ja näytön ok.

Tottiksen osalta treenaaminen jäi niin ikään vähän hätäiseksi. Muutaman kerran on käyty urheilukentällä tai Ala-Temmeksen treenikentällä tekemässä seuraamista tai estenoutoja ja eteenmeno valmiille palkalle. Kävelystä seisomistakin tuli otettua ennen kuin selvisi, että eihän sitä 1-luokassa olekaan. Kannattaisi varmaan vilkaista sääntökirjaa välillä...