Sunnuntaillekin oli ilmoittauduttu Heli Kelhälän tuomaroimaan tokokokeeseen avoon, mutta saimme vaihtaa osallistumisemme voittajaluokkaan. Tätä mahdollisuutta varten voittajaluokankin kuvioita on yritetty treenailla, joskin silti tuntui siltä, että kokeen tulo yllätti tokoilijan. Täytyy sanoa, että mukavampi on treenata yhteen luokkaan kerrallaan. Nyt jännitti kauheasti avoimen luokan koe, kun jos se menee mönkään, niin sitten on "turhaan" sekoittanut ja häirinnyt treenaamista voittajaluokan kuvioilla. Avoimen koe meni kuitenkin hyvin, ja päästiin siis kokeilemaan voittajaluokkaakin. Tiedossa oli, että tosi kovasti täytyy olla onni myöten, että jo nyt ykköstulokseen ylletäisiin, joten ei ihan kauheasti edes jännittänyt. Kaikki liikkeet tehtiin yhteen pötköön ja suoritusjärjestys oli muuten normaali, mutta luoksetulo ennen liikkeestä istumista.
Paikkamakuu 10.
Seuraaminen taluttimetta 9. Ensimmäisellä suoralla kehän oviaukon kohdalla Varis erkaantui ja suunnitteli kehästä livistämistä! Palasi kuitenkin ilman lisäkäskyä seuraamiseen, kun tajusi että ollaan menossa vain ohi. Muutoin normaali innokas esitys, tiivistä ja edistää.
Luoksetulo 6,5. Meni molemmat pysäytykset maahan, edessä vino. Varmasti olisi voinut terävämminkin pysähtyä, mutta nyt vauhti oli tosi hyvä ja ilme koko liikkeen odottava ja innokas.
Liikkeestä istuminen 0. Miten mulla on taas tämä jäänyt ihan treenaamatta? Tajusin kyllä jo lauantaina voittajaluokan suorituksia katsellessa, että ei muuten tule onnistumaan meiltä tämä liike koetilanteessa. Varis oli niiannut syvään, mutta jäi seisomaan. Palatessani taakse pyöri vielä hämillään perään eli taisi raasulla olla sellainen olokin, että tätä ei nyt osattu.
Ruutu 9. Oli ennen aloitusta vilkaisevinaan eteenpäin, mutta lähettäessä ei kyllä tiennyt yhtään mihin pitäisi mennä. Äkkäsi sitten nopeasti ruudun ja kipitti sinne. Annoin käskyt stop ja maahan, mutta tuota pysähtymistä ei oikein tapahtunut, kun Vaakku alkoi mennä jo pysäytyskäskyllä maahan. Loppu liike hienosti.
Hyppynouto 9,5. On aina mun edessä vähän vino, eli asemoituu oikean jalan kohdalle. Tässäkin siis luovutus vino.
Metallinouto 9,5. Tämä tehtiin kehän oviaukon kohdalla samansuuntaisesti kuin se seuraamisen eka suora oli. Ja taas heitettyäni kapulan Varis selvästi katsoi vuoroin kapulaa ja vuoroin oviaukkoa eli pikkuisen suunnitteli taas livistämistä - ehkä meidän treenikorille hakemaan lelua tai jotain? Jämäkällä noutokäskyllä haki kuitenkin kapulan ok. Luovutus taas vino.
Tunnistusnouto 7,5. Työskenteli kapuloilla hyvin ja otti omansa heti sen löydettyään. Meinasi palauttaa tunnarin erehdyksissä liikkeenohjaajalle, joten annoin ylimääräisen tänne-käskyn. Luovutus vino.
Kauko-ohjaus 5. S-I-M-I-S-M. Tässä jumitti aika tavalla eli kolmeen eri asennonvaihtoon tarvittiin toinen käsky. Liikkumista hieman, mutta ei nyt ihan tolkuttomasti, jee!
Kokonaisvaikutus 10. Innokas on, mutta siitä huolimatta hallinnassa. :)
Yhteensä siis pisteitä 236 ja 2-tulos, sijoitus 2/5. Pitäisi vissiin viimein opetella ihan varmaksi tuo istuminen... onhan se pk-kokeissakin kurjaa aina arvailla ja jännittää istuuko vaiko ei. :-P
maanantai 11. maaliskuuta 2013
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Tokokoe AVO1
Hiihtolomaviikolla taiteiltiin Variksen kanssa taas tokokuvioiden parissa. Tiistaille saatiin kimppatreenit kelpieseurassa, joten pääsimme tekemään noudot ja muutaman muunkin liikkeen käskytettyinä. Tunnari tehtiin myös ensimmäistä kertaa kokonaan kokeenomaisesti. Nämä kaikki sujui ihan hyvin, ei superisti, mutta ok. Voittajaluokan kaukot sen sijaan jumitti aika tavalla, mutta suurimpana syynä taisi olla tavallista suuremmat häiriöt, kun viereiselle kentälle rakennettiin agilityrataa eikä siinä omalla puoliskollakaan oltu aivan yksin treenaamassa. Kokeenalusviikolla päätin myös vaihtaa luoksetulon seisomisen käsimerkistä suulliseen käskyyn. Ajattelin, että käsimerkillä on vähän upporikasta tai rutiköyhää ja suullisella käskyllä tapahtuu varmemmin edes jonkinlainen pysähtyminen.
Lauantaipäivänä koitti sitten meidän eka koitos avoimessa luokassa Allun tuomaroimana:
Paikkamakuu 10. Tässä ei mitään virheitä. Itselle muistutukseksi, että kuorolaulantana maahan käskemistäkin voisi olla hyvä vähän treenata, että piski tunnistaa sen oman käskyn metelin keskeltä. Nyt tuli varuiksi annettua aika kovaääninen käsky.
Seuraaminen 10. Vaakun peruskauraa, työskentely ja kontakti kunnossa. Edistää ja on kovin tiivis, mutta niistä ei nyt rangottu.
Liikkeestä maahan 10. Taisi olla hyvä. Näin heti käskyn antaessa, että tassut lakosi maahan.
Luoksetulo 10. Tämä oli alusta loppuun aika hidas eli sekä vauhti että pysähtyminen. Kuitenkin "riittävä avoimeen luokkaan".
Seisominen 10. Niiltä osin, mitä itse näki, niin ok. Tässä tuli lopun istumiseen annettua käsky seuraa, vaikka normaalisti sanon tuossa tilanteessa istu.
Nouto 10. Luovutus pikkuisen vino, ja tottahan koko homman voisi aina nopeamminkin tehdä.
Kaukot 8. Ensimmäinen istuminen tapahtui vasta toisella käskyllä - mikä ei ollut yllätys. Treeneissä tuo sujui jossain vaiheessa superhyvin ja jopa niin hyvin, että jättäessäni koiran maahan ja kääntyessäni matkan päässä ympäri Varis istui siellä jo reippaana valmiiksi. Sen jälkeen palkattiinkin maassa pysymisiä ja maahanmenoja ja nyt se sitten pysyy siellä liiankin hyvin. Ekan käskyn aikana tosin Vaakku selvästi oli kuulolla myös takanaan kylttiä pyörittelevälle liikkeenohjaajalle eli silmät oli suunnattu eteenpäin ja korvat taaksepäin. Loppu liike sujui hyvin ja Vaakkukin oli jo ihan kokonaan kuulolla minun suuntaan.
Hyppy 8. Tässä tuli ihan tyystin oma moka. Meidän käskyt on tässä liikkeessä hyppy, istu, tänne, seuraa. Nyt sanoin vahingossa myös paluukäskyksi hyppy. Varis oli tarkkana kuin porkkana ja istui esteen takana korvat hörössä sen näköisenä että "Hyppy? Mutta mä olen täällä jo!" ja teki paluun vasta oikealla käskyllä.
Kokonaisvaikutus 10.
Koko aamupäivän jännittämiseni ei siis mennyt aivan harakoille, sillä Varikselle tällä suorituksella avoimen luokan 1-tulos pistein 190, kunniapalkinto ja sijoitus 1/4. :)
Lauantaipäivänä koitti sitten meidän eka koitos avoimessa luokassa Allun tuomaroimana:
Paikkamakuu 10. Tässä ei mitään virheitä. Itselle muistutukseksi, että kuorolaulantana maahan käskemistäkin voisi olla hyvä vähän treenata, että piski tunnistaa sen oman käskyn metelin keskeltä. Nyt tuli varuiksi annettua aika kovaääninen käsky.
Seuraaminen 10. Vaakun peruskauraa, työskentely ja kontakti kunnossa. Edistää ja on kovin tiivis, mutta niistä ei nyt rangottu.
Liikkeestä maahan 10. Taisi olla hyvä. Näin heti käskyn antaessa, että tassut lakosi maahan.
Luoksetulo 10. Tämä oli alusta loppuun aika hidas eli sekä vauhti että pysähtyminen. Kuitenkin "riittävä avoimeen luokkaan".
Seisominen 10. Niiltä osin, mitä itse näki, niin ok. Tässä tuli lopun istumiseen annettua käsky seuraa, vaikka normaalisti sanon tuossa tilanteessa istu.
Nouto 10. Luovutus pikkuisen vino, ja tottahan koko homman voisi aina nopeamminkin tehdä.
Kaukot 8. Ensimmäinen istuminen tapahtui vasta toisella käskyllä - mikä ei ollut yllätys. Treeneissä tuo sujui jossain vaiheessa superhyvin ja jopa niin hyvin, että jättäessäni koiran maahan ja kääntyessäni matkan päässä ympäri Varis istui siellä jo reippaana valmiiksi. Sen jälkeen palkattiinkin maassa pysymisiä ja maahanmenoja ja nyt se sitten pysyy siellä liiankin hyvin. Ekan käskyn aikana tosin Vaakku selvästi oli kuulolla myös takanaan kylttiä pyörittelevälle liikkeenohjaajalle eli silmät oli suunnattu eteenpäin ja korvat taaksepäin. Loppu liike sujui hyvin ja Vaakkukin oli jo ihan kokonaan kuulolla minun suuntaan.
Hyppy 8. Tässä tuli ihan tyystin oma moka. Meidän käskyt on tässä liikkeessä hyppy, istu, tänne, seuraa. Nyt sanoin vahingossa myös paluukäskyksi hyppy. Varis oli tarkkana kuin porkkana ja istui esteen takana korvat hörössä sen näköisenä että "Hyppy? Mutta mä olen täällä jo!" ja teki paluun vasta oikealla käskyllä.
Kokonaisvaikutus 10.
Koko aamupäivän jännittämiseni ei siis mennyt aivan harakoille, sillä Varikselle tällä suorituksella avoimen luokan 1-tulos pistein 190, kunniapalkinto ja sijoitus 1/4. :)
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Agilitykisat
Tokoilun keskelle tuli buukattua agilitykisat, ja tätä varten käytiin toki oikein kolme kertaa treenaamassakin kisoja edeltävällä viikolla. Ensimmäiset treenit meni vanhaan taattuun ja tasaiseen tyyliin rauhallisesti ja varmasti. Toisella treenikerralla sitten tapahtui jotain ihan kummallista. Tässä lajissa aina sormennokassa kulkenut koira olikin ottanut pari uutta isompaa vaihdetta käyttöön. Se oli totuttuun verrattuna yllättävän nopeasti joka paikassa - ellei sitten ollut siellä jopa valmiiksi, piskin silmät paloi kontakteille pysäyttäessä pahaenteisesti ja niin edelleen. Kolmansien treenien jälkeen kirjoitin toisaalla näin:
"Hyvät uutiset ensin. Vaakku aksaili tänäänkin ihan liekeissä. Jee! Ja sitten huonot uutiset. Mä olen ihan pulassa tämän uuden agi-Vaakun kanssa! Ja tosi huonot uutiset. Mä en yhtään tiedä, onko mulla sunnuntaina kisoissa lähtöviivalla se vanha Vaakku vai tää uus Vaakku..."
Eipä ollut sitten kumpikaan, vaan oli hyvin hämmentävä ja hysteerinen sekoitus molempia. Samalle radalle mahtui niin vanhaa himmailua kuin uusia yhtäkkisiä vauhdinottoja, joissa piskillä tuntui olevan orastavaa halua, mutta ei varmuutta ja taitoa edetä radalla. Kaikkinaiseen radan lukemiseen ja irtoamiseen tottumattomana Vaakku jättikin viime hetkellä esteitä lukitsematta ja teki yllättäviä ohijuoksuja. Sormennokassa kulkijassa ei ole kontakteillekaan juuri ollut pysäytettävää, joten nyt Vaakku yllätti myös A:n alastuloroiskaisullaan. Ohjaajan toiminta oli tietysti yhtä hataraa, sillä suunnitelmia on kauhean vaikea tehdä - ja varsinkin toteuttaa - kun ei yhtään tiedä, miten koira kulkee tai on kulkematta.
Kolme starttia käytiin siis tätä menoa itsekin ihmettelemässä, ja tuloksena 5, hyl ja hyl. Vitonen tuli hyppyradalta mutkaputken kieltovirheestä. Agilityratojen hylsyt sisälsivätkin sitten niin virheitä, kieltoja kuin väärän radankin (mutkaputken väärä pää). Huhhuh. Toisaalta nyt tässä viimein vasta pääsisi treenaamaan jotain muutakin kuin oman sormen kuljettamista radalla mahdollisimman vikkelästi. Vaan katsotaan nyt, jatketaanko tälle kevättä vai annetaanko agilitypiirien olla ja suunnataan seuraavaksi me aika erilaiset ja huomattavasti raskasrakenteisemmat pk-lajien pariin.
Kolme starttia käytiin siis tätä menoa itsekin ihmettelemässä, ja tuloksena 5, hyl ja hyl. Vitonen tuli hyppyradalta mutkaputken kieltovirheestä. Agilityratojen hylsyt sisälsivätkin sitten niin virheitä, kieltoja kuin väärän radankin (mutkaputken väärä pää). Huhhuh. Toisaalta nyt tässä viimein vasta pääsisi treenaamaan jotain muutakin kuin oman sormen kuljettamista radalla mahdollisimman vikkelästi. Vaan katsotaan nyt, jatketaanko tälle kevättä vai annetaanko agilitypiirien olla ja suunnataan seuraavaksi me aika erilaiset ja huomattavasti raskasrakenteisemmat pk-lajien pariin.
 |
| Kuva Mika Juntunen |
 |
| Kuva Mika Juntunen |
perjantai 1. maaliskuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Missä mennään
Pitää tehdä taas jonkinlainen koonti, missä mennään meidän tokoiluissa. Kuukauden ajalta ei millään muista yksittäisiä treenejä, vaikka niitä treenikertoja liian vähän onkin. Yhdet kimppatreenit tehtiin kelpieseurassa, ja niistä jäi kyllä mieleen, että eivätpä aluksi oikein sujuneet. Niissä pyörä tuli sitten ties monennenko kerran keksittyä uudelleen, sillä yhdessä liikkeessä olin päättänyt käyttää hieman vaatimista - ja kas, sen jälkeen alkoi kaikki muutkin hommat sujua ihan eri tahdilla ja varmuudella. Olen siis taas hiljakseen onnistunut lipumaan sellaiseen säälittävään houkutteluun ja palkkailemisen takia palkkailuun, jotka alkaa toki näkyä koirankin tekemisessä - eikä kyllä hyvällä tavalla. Nyt ryhtiliikettä siis taas!
Luoksetulon stoppeja on tehty kotipihassa. Aika kehnot ovat toistaiseksi. Seisominen on pallonheitolla näppärä, mutta ei siinä sellaista varmuutta ole, että missä tilanteessa tahansa onnistuisi. Maahanmeno on hidas, sillä pysähtyminen kestää ja vasta pysähdyttyään Varis tekee ripeän maahanmenon. Toisinaan on onnistuttu samaan aikaan kiva vire, jossa pysäyttelyt eivät ole ollenkaan vaikuttaneet läpijuoksujen tai jatkamisten vauhtiin.
Hallilla on tehty pitkää luoksetuloa kartioitten ohitse ja vaihtelevasti palkattu läpijuoksuista, pysäytyksistä tai jatkamisista. Tässäkin on nähty jos jonkinlaista ongelmaa alkaen siitä, ettei koira lähde kutsusta ollenkaan, pysähtyy huonosti, pysähtyy mutta lähtee valumaan uudelleen ennen aikojaan, pysähtyy mutta lähtee huonosti taas liikkeelle ja niin edelleen. Ihan ansaitusti on siis tämä liike minun inhokkilistan kärjessä! Onneksi treenin aikana on noitten ongelmien jälkeen aina saatu aikaan ihan lupaaviakin pilkahduksia, mutta se saadaanko missä aikataulussa edes jokseenkin varmasti laakista onnistuvaa kokonaista liikettä aikaan, onkin eri juttu.
Ruudun olen käynyt rakentamassa valmiiksi Variksen näkemättä ja jättänyt sinne ensimmäistä lähetystä varten lelun. Aloitukseen on yritetty opetella sanaa, josta Varis osaisi katsella etsiä ruudun valmiiksi. Hieman turhan hanakasti se katsekontaktia tuossa tilanteessa hakee ja malttaa vain nopeasti vilkaista - tai olla vilkaisevinaan - ruudun suuntaan. Ruutuun laukkominen on aina pikkuisen hidas. Ruudussa maahanmeno oli jo hyvä, mutta tuntuu nyt taas unohtuneen ja saattaa tapahtua vasta toisella käskyllä istumisen kautta. Ruudusta seuraamaan tulot on jo olleet ok, mutta noissa kelpparitreeneissä alun huonossa vireessä ne ei sitten taas sujuneetkaan. Vähän turhan monta kiikun kaakun kohtaa on siis tässäkin liikkeessä.
Kaukot avoimen luokan malliin meni kelpparitreeneissä hyvin myös liikkeenohjaajan häiriköiminä. Voittajaluokan kaukoissa taas jo pelkkä maasta seisomaan nousu osoittautui hankalaksi ja tapahtui aina kahdella käskyllä istumisen kautta. Tätä opeteltiin sitten kotona lähietäisyydeltä ja homma alkoikin sujua kohtuullisesti. S-M ja S-I -asennonvaihtojen tekniikkaa ja etenemistä en halua edes ajatella. Tavoitteena on vain ja ainoastaan, että asennot vaihtuisivat yhdellä käskyllä. Ja siinäkin näyttää olevan hieman tekemistä.
Tunnarissa kokeenomainen, täysin avuton :-D suoritus osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kun ei kertakaikkiaan mitään kuittausta oikean valinnasta antanut, niin koira saattoi palata tarkistelemaan tai sitten seisoi oikea tunnari suussa kapuloitten keskellä, kieli poskella väijyen ja häntää heiluttaen, että nonii, kuittaas nyt. Tässä kohden tehtiin sitten tunnaria taluttimessa, mikä on Vaakulle selvä merkki, että kyseessä on noutoliike ja sieltä tullaan samantien takaisin. Hetken aikaa oman tunnarin etsiminen kärsi, kun koiralla oli tietysti karrrrmea kiire, mutta etsiminen alkaa olla taas aika ok ja tunnarin kanssa tullaan kuittauksia odottelematta takaisinkin.
Muita noutoja eli tasamaanoutoa, metallinoutoa ja hyppynoutoa on tehty jonkun kerran. Parhaimmassa vireessähän ne menee hienosti, muutoin sitten noh, ne tapahtuu. Pikkuisen on sellaista suoraan heitosta karkaamisen tuntua olemassa, joten liikkeenohjaajan käskytystäkin täytyy vielä kokeilla.
Avoimen hyppy on sujunut niin superisti, että ehdin jo ajatella että ihana, kun on yksi varma liike! No eiköhän sitten hetipian kotipihassa palloillessa Vaakku tekaissut hienon jojohypyn, ettei nyt pääsisi liian varmalta tämäkään liike tuntumaan. :)
Luoksetulon stoppeja on tehty kotipihassa. Aika kehnot ovat toistaiseksi. Seisominen on pallonheitolla näppärä, mutta ei siinä sellaista varmuutta ole, että missä tilanteessa tahansa onnistuisi. Maahanmeno on hidas, sillä pysähtyminen kestää ja vasta pysähdyttyään Varis tekee ripeän maahanmenon. Toisinaan on onnistuttu samaan aikaan kiva vire, jossa pysäyttelyt eivät ole ollenkaan vaikuttaneet läpijuoksujen tai jatkamisten vauhtiin.
Hallilla on tehty pitkää luoksetuloa kartioitten ohitse ja vaihtelevasti palkattu läpijuoksuista, pysäytyksistä tai jatkamisista. Tässäkin on nähty jos jonkinlaista ongelmaa alkaen siitä, ettei koira lähde kutsusta ollenkaan, pysähtyy huonosti, pysähtyy mutta lähtee valumaan uudelleen ennen aikojaan, pysähtyy mutta lähtee huonosti taas liikkeelle ja niin edelleen. Ihan ansaitusti on siis tämä liike minun inhokkilistan kärjessä! Onneksi treenin aikana on noitten ongelmien jälkeen aina saatu aikaan ihan lupaaviakin pilkahduksia, mutta se saadaanko missä aikataulussa edes jokseenkin varmasti laakista onnistuvaa kokonaista liikettä aikaan, onkin eri juttu.
Ruudun olen käynyt rakentamassa valmiiksi Variksen näkemättä ja jättänyt sinne ensimmäistä lähetystä varten lelun. Aloitukseen on yritetty opetella sanaa, josta Varis osaisi katsella etsiä ruudun valmiiksi. Hieman turhan hanakasti se katsekontaktia tuossa tilanteessa hakee ja malttaa vain nopeasti vilkaista - tai olla vilkaisevinaan - ruudun suuntaan. Ruutuun laukkominen on aina pikkuisen hidas. Ruudussa maahanmeno oli jo hyvä, mutta tuntuu nyt taas unohtuneen ja saattaa tapahtua vasta toisella käskyllä istumisen kautta. Ruudusta seuraamaan tulot on jo olleet ok, mutta noissa kelpparitreeneissä alun huonossa vireessä ne ei sitten taas sujuneetkaan. Vähän turhan monta kiikun kaakun kohtaa on siis tässäkin liikkeessä.
Kaukot avoimen luokan malliin meni kelpparitreeneissä hyvin myös liikkeenohjaajan häiriköiminä. Voittajaluokan kaukoissa taas jo pelkkä maasta seisomaan nousu osoittautui hankalaksi ja tapahtui aina kahdella käskyllä istumisen kautta. Tätä opeteltiin sitten kotona lähietäisyydeltä ja homma alkoikin sujua kohtuullisesti. S-M ja S-I -asennonvaihtojen tekniikkaa ja etenemistä en halua edes ajatella. Tavoitteena on vain ja ainoastaan, että asennot vaihtuisivat yhdellä käskyllä. Ja siinäkin näyttää olevan hieman tekemistä.
Tunnarissa kokeenomainen, täysin avuton :-D suoritus osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kun ei kertakaikkiaan mitään kuittausta oikean valinnasta antanut, niin koira saattoi palata tarkistelemaan tai sitten seisoi oikea tunnari suussa kapuloitten keskellä, kieli poskella väijyen ja häntää heiluttaen, että nonii, kuittaas nyt. Tässä kohden tehtiin sitten tunnaria taluttimessa, mikä on Vaakulle selvä merkki, että kyseessä on noutoliike ja sieltä tullaan samantien takaisin. Hetken aikaa oman tunnarin etsiminen kärsi, kun koiralla oli tietysti karrrrmea kiire, mutta etsiminen alkaa olla taas aika ok ja tunnarin kanssa tullaan kuittauksia odottelematta takaisinkin.
Muita noutoja eli tasamaanoutoa, metallinoutoa ja hyppynoutoa on tehty jonkun kerran. Parhaimmassa vireessähän ne menee hienosti, muutoin sitten noh, ne tapahtuu. Pikkuisen on sellaista suoraan heitosta karkaamisen tuntua olemassa, joten liikkeenohjaajan käskytystäkin täytyy vielä kokeilla.
Avoimen hyppy on sujunut niin superisti, että ehdin jo ajatella että ihana, kun on yksi varma liike! No eiköhän sitten hetipian kotipihassa palloillessa Vaakku tekaissut hienon jojohypyn, ettei nyt pääsisi liian varmalta tämäkään liike tuntumaan. :)
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Tokon kootut
Vaakun kanssa on jatkettu tokokuvioiden harjoittelua. Hallin lämmitetyt ajat ja omat aikataulut eivät osu aivan parhaalla tavalla yksiin, joten toisinaan on hallin sijaan treenattu kotipihassa. Onneksi pakkaset on pääasiassa pysyneet kohtuudessa, niin on tarjennut hyvin ulkonakin.
Luoksetulossa otettiin muutaman treenikerran mittainen läpijuoksukuuri kartioitten ohitse. Palkkapallon on nyt saanut aina napata kädestä, niin ei tarvitse kytätä lentääkö pallo vai ei. Voittajaluokan pysäytyksiä kokeilin kerran ja totesin, että treeniä tarvitaan. Stoppeja on siis tehty lisää lyhyeltä matkalta kotipihassa auton ympäri kiertäen.
Ruudussa olen jättänyt kosketusalustan pois. Vaakku nimittäin ärsyttävän tunnollisesti aina etsii sen alustan eikä vain singahda sen oletettuun paikkaan seisomaan ja kyttäämään palkkaa. Ilman alustaa se osaa nyt kohtuullisesti asemoitua ruutuun kyttäämään. Välillä olen ylläriksi vienyt ruutuun lelun (tarpeeksi ison, ettei tarvi sitäkin etsiä) valmiiksi. Reunanauhoja en edelleenkään omista, joten olen rajannut ruudun hyppyrimoilla. Ruudunkin kokeilin kerran kokonaisena liikkeenä, ja se lopun seuraamaan tulo vaikeammalle puolen meni laiskanläksyksi. Kotipihassa onkin nyt pari kertaa tehty seuraamaan tuloja erilaisista kulmista.
Jäävistä liikkeistä on tehty maahanmenoa ja seisomista. Istuminenkin pitäisi toki ottaa ohjelmistoon. Asennot on menneet yleensä ihan oikein. Ohi kävelyssä ja paluussa koiran takaa on Vaakku pysynyt hyvin samoilla tassunsijoillaan. Istumiset perusasentoon on yleensä jäävissä kivan nopsat.
Kaukoja on treenattu toistaiseksi pääasiassa avointa luokkaa varten. Ne onkin nyt aika kivalla mallilla ainakin yksinään treenatessa eli ripeät nousut ja makuut. Makuusta aiheutuu aina jonkinasteinen innostuminen ja villi hännänheilutus, mutta avoimen luokan vaihtovälit on niin pitkät, että siinä ehtii asettua ennen uutta käskyä. Saa nähdä, miten kaukot toimii, kun tulee liikkurikin taas mukaan kuvioon. Mä niin muistan, kuinka Ränni ekassa avoimen kokeessaan tuijotti evil eye -ilmeellä liikkuria tiukasti koko liikkeen ajan tekemättä yhden ensimmäistä asennonvaihtoa. Voittajaluokan kaukojakin pitäisi treenata toden teolla. Nyt on vain pari kertaa tehty yksittäinen istumasta seisomaan nousu ja namikipolle taakse vapautus. Hieman Vaakku tuppaa vinottaa namikippoa kohti, mutta ehkäpä siihen ei sitten ilman kippoa ole enää tarvetta. Mihinkään hienoihin asennonvaihtotekniikoihin minun pitkäjänteisyys ei tässä inhokkiliikkeessä(kään) riitä.
Hyppy avoimen luokan malliin on alkanut hiljakseen sujua. On tehty toki paljon pallonheittoja menohypyn aikana, jotta piski lähtisi vauhdilla ja irtaantuisi hypyn yli pitkälle. Istu-käsky on alkanut toteutua jopa vauhdistakin eikä aiheuta seisomisen tarjottelua tai hämmentynyttä esteen taakse palaamista ja siihen istumista.
Seuruu, tasamaanouto, hyppynouto, tunnari ja metallinouto onkin sitten jääneet vähemmälle ja odottavat vuoroaan näitten kaikkien edellisten lisäksi. Ei tarvi siis pähkäillä, että mitähän sitä tekis - paitsi ehkä runsaudenpulan vuoksi. Mukava kuitenkin, kun kokeet häämöttää ja on tavoitteellista tekemistä!
Luoksetulossa otettiin muutaman treenikerran mittainen läpijuoksukuuri kartioitten ohitse. Palkkapallon on nyt saanut aina napata kädestä, niin ei tarvitse kytätä lentääkö pallo vai ei. Voittajaluokan pysäytyksiä kokeilin kerran ja totesin, että treeniä tarvitaan. Stoppeja on siis tehty lisää lyhyeltä matkalta kotipihassa auton ympäri kiertäen.
Ruudussa olen jättänyt kosketusalustan pois. Vaakku nimittäin ärsyttävän tunnollisesti aina etsii sen alustan eikä vain singahda sen oletettuun paikkaan seisomaan ja kyttäämään palkkaa. Ilman alustaa se osaa nyt kohtuullisesti asemoitua ruutuun kyttäämään. Välillä olen ylläriksi vienyt ruutuun lelun (tarpeeksi ison, ettei tarvi sitäkin etsiä) valmiiksi. Reunanauhoja en edelleenkään omista, joten olen rajannut ruudun hyppyrimoilla. Ruudunkin kokeilin kerran kokonaisena liikkeenä, ja se lopun seuraamaan tulo vaikeammalle puolen meni laiskanläksyksi. Kotipihassa onkin nyt pari kertaa tehty seuraamaan tuloja erilaisista kulmista.
Jäävistä liikkeistä on tehty maahanmenoa ja seisomista. Istuminenkin pitäisi toki ottaa ohjelmistoon. Asennot on menneet yleensä ihan oikein. Ohi kävelyssä ja paluussa koiran takaa on Vaakku pysynyt hyvin samoilla tassunsijoillaan. Istumiset perusasentoon on yleensä jäävissä kivan nopsat.
Kaukoja on treenattu toistaiseksi pääasiassa avointa luokkaa varten. Ne onkin nyt aika kivalla mallilla ainakin yksinään treenatessa eli ripeät nousut ja makuut. Makuusta aiheutuu aina jonkinasteinen innostuminen ja villi hännänheilutus, mutta avoimen luokan vaihtovälit on niin pitkät, että siinä ehtii asettua ennen uutta käskyä. Saa nähdä, miten kaukot toimii, kun tulee liikkurikin taas mukaan kuvioon. Mä niin muistan, kuinka Ränni ekassa avoimen kokeessaan tuijotti evil eye -ilmeellä liikkuria tiukasti koko liikkeen ajan tekemättä yhden ensimmäistä asennonvaihtoa. Voittajaluokan kaukojakin pitäisi treenata toden teolla. Nyt on vain pari kertaa tehty yksittäinen istumasta seisomaan nousu ja namikipolle taakse vapautus. Hieman Vaakku tuppaa vinottaa namikippoa kohti, mutta ehkäpä siihen ei sitten ilman kippoa ole enää tarvetta. Mihinkään hienoihin asennonvaihtotekniikoihin minun pitkäjänteisyys ei tässä inhokkiliikkeessä(kään) riitä.
Hyppy avoimen luokan malliin on alkanut hiljakseen sujua. On tehty toki paljon pallonheittoja menohypyn aikana, jotta piski lähtisi vauhdilla ja irtaantuisi hypyn yli pitkälle. Istu-käsky on alkanut toteutua jopa vauhdistakin eikä aiheuta seisomisen tarjottelua tai hämmentynyttä esteen taakse palaamista ja siihen istumista.
Seuruu, tasamaanouto, hyppynouto, tunnari ja metallinouto onkin sitten jääneet vähemmälle ja odottavat vuoroaan näitten kaikkien edellisten lisäksi. Ei tarvi siis pähkäillä, että mitähän sitä tekis - paitsi ehkä runsaudenpulan vuoksi. Mukava kuitenkin, kun kokeet häämöttää ja on tavoitteellista tekemistä!
tiistai 22. tammikuuta 2013
Harrastusvuoden aloitukseksi
Tammikuun ensimmäisessä postauksessa on taas paikallaan miettiä, mitä viime vuonna saatiin tehtyä ja millaiset voisivat olla suunnitelmat alkaneelle vuodelle. Kauhean vakavasti näihin suunnitelmiin ei tule suhtauduttua. Kuitenkin ihan hauska on jälkikäteen verrata, osuiko kuvitelmat ollenkaan kohdalleen. Joskus tulee tehtyä enempi, joskus vähempi.
Viime vuosi meni oikeastaan kokonaan Variksen nimiin, ja tammikuussa olin tavoitteitakin nimennyt vain sille. Rännin kanssa käytiin toukokuussa hieman ex tempore kokeilemassa erikoisjäljen 2-luokkaa. Tuloksetta jäätiin, enkä sitten hetkellisestä innostumisestani huolimatta jaksanut enää syksyn päälle alkaa lajia treenata uutta yritystä varten. Tilanne olisi ehkä eri, jos olisi hyvät pellot käytettävissä treenaamiseen. Joka tapauksessa puuhaa meillä riitti Variksen lajienkin parissa.
Variksen kanssa käytiin vuoden aikana tokokoe, käyttäytymiskoe, jälkikoe ja kolme agilitykisaa. Kesäkuussa aloitettiin tokokokeella, josta saatiin rimaa hipoen ALO1-tulos ja samalla rotumestaruus. Elokuussa tehtiin kisareissu Nurmekseen, missä käyttäytymiskokeesta saatiin kilpailukirjaan BH-merkintä. Viikkoa myöhemmin vain muutaman päivän varoitusajalla oltiinkin jo jälkikokeessa Kalajoella, mistä kotiintuomisiksi JK1 huippupistein 296. Vuoden päätökseksi marraskuussa osallistuttiin vielä kolmeen agilitykisaan, joista saatiin kaksi luokanvaihtotulosta.
Vuosi oli siis Varikselle varsin tuloksellinen kaikessa mihin ryhdyttiin. Ennen kaikkea oli mukavaa, että nuo kokeet sujuivat kerta kerralta paremmissa tiloissa eivätkä kisatilanne, vieras kenttä tai esteet siihen juuri vaikuttaneet. Vuosi oli itsellekin sillä tavalla erilainen ja tavallista jännittävämpi, että pitkästä aikaa tuli aloitettua kisailut uuden koiran kanssa. Aina nuo kisatilanteet jännittää, uuden koiran kanssa jännittää hieman enemmän ...ja Variksen kanssa siihen vielä vähän ylimääräistä päälle!
Yllättäin kaikkein suurimmaksi haasteeksi nousi koepaikkojen puute. Yritin saada paikkaa käyttäytymiskokeeseen elokuun alkupuolelle ja jälkikokeita syksylle siihen malliin, että päästäisiin yrittämään valiokelloa käyntiin voittajaluokassa... Mutta eipä saatu tuon Kalajoen jälkeen yhtäkään koepaikkaa, vaikka aina Hyvinkäätä ja Ulvilaa myöten tuli kyllä yritettyä. Tosi harmillista.
Tänä vuonna ihan ensin toivotaan parempaa onnea koepaikkojen kanssa. :) Jäljen osalta koetetaan siis saada pääsy voittajaluokkaan ja sieltä mielellään ensimmäinen ykköstulos. Tokossa olisi mukava saada ykköstulos avoimesta ja voittajaluokasta, ja sivulajin sivulajissa agilityssa tavoitellaan siirtoa 2-luokkaan.
Viime vuosi meni oikeastaan kokonaan Variksen nimiin, ja tammikuussa olin tavoitteitakin nimennyt vain sille. Rännin kanssa käytiin toukokuussa hieman ex tempore kokeilemassa erikoisjäljen 2-luokkaa. Tuloksetta jäätiin, enkä sitten hetkellisestä innostumisestani huolimatta jaksanut enää syksyn päälle alkaa lajia treenata uutta yritystä varten. Tilanne olisi ehkä eri, jos olisi hyvät pellot käytettävissä treenaamiseen. Joka tapauksessa puuhaa meillä riitti Variksen lajienkin parissa.
Variksen kanssa käytiin vuoden aikana tokokoe, käyttäytymiskoe, jälkikoe ja kolme agilitykisaa. Kesäkuussa aloitettiin tokokokeella, josta saatiin rimaa hipoen ALO1-tulos ja samalla rotumestaruus. Elokuussa tehtiin kisareissu Nurmekseen, missä käyttäytymiskokeesta saatiin kilpailukirjaan BH-merkintä. Viikkoa myöhemmin vain muutaman päivän varoitusajalla oltiinkin jo jälkikokeessa Kalajoella, mistä kotiintuomisiksi JK1 huippupistein 296. Vuoden päätökseksi marraskuussa osallistuttiin vielä kolmeen agilitykisaan, joista saatiin kaksi luokanvaihtotulosta.
Vuosi oli siis Varikselle varsin tuloksellinen kaikessa mihin ryhdyttiin. Ennen kaikkea oli mukavaa, että nuo kokeet sujuivat kerta kerralta paremmissa tiloissa eivätkä kisatilanne, vieras kenttä tai esteet siihen juuri vaikuttaneet. Vuosi oli itsellekin sillä tavalla erilainen ja tavallista jännittävämpi, että pitkästä aikaa tuli aloitettua kisailut uuden koiran kanssa. Aina nuo kisatilanteet jännittää, uuden koiran kanssa jännittää hieman enemmän ...ja Variksen kanssa siihen vielä vähän ylimääräistä päälle!
Yllättäin kaikkein suurimmaksi haasteeksi nousi koepaikkojen puute. Yritin saada paikkaa käyttäytymiskokeeseen elokuun alkupuolelle ja jälkikokeita syksylle siihen malliin, että päästäisiin yrittämään valiokelloa käyntiin voittajaluokassa... Mutta eipä saatu tuon Kalajoen jälkeen yhtäkään koepaikkaa, vaikka aina Hyvinkäätä ja Ulvilaa myöten tuli kyllä yritettyä. Tosi harmillista.
Tänä vuonna ihan ensin toivotaan parempaa onnea koepaikkojen kanssa. :) Jäljen osalta koetetaan siis saada pääsy voittajaluokkaan ja sieltä mielellään ensimmäinen ykköstulos. Tokossa olisi mukava saada ykköstulos avoimesta ja voittajaluokasta, ja sivulajin sivulajissa agilityssa tavoitellaan siirtoa 2-luokkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)