Pahuksen pakkaset

Ensimmäisellä halliviikolla oli niin lauhaa, että hallissa tarkeni touhuilla ilman lämmitystä milloin vain. Nyt tilanne on toinen, kun tuli pakkaset ja on ollut pakko tähtäillä treenaamaan vapaille lämmitetyille ajoille.

Sunnuntaiaamuna epäilin, että hallilla saattaa olla aika paljon muitakin. Mutta mitä vielä, ihan itsekseen saimme Vaakun kanssa puuhastella. Aloitettiin taas merkille lähetyksillä, joissa välillä otettiin lähtö viralliseen tapaan ja välillä hetsistä. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota, että käskyn antaessani olisin hartioita ja päätä myöten paikoillani. On nimittäin pahana tapana hytkyä jos vaikka miten. Ohjatussa noudossa sen sijaan ollaan vielä niin alkeissa, että suuntakäsky on tarkoituksella suurieleinen. Tehtiin siis taas merkiltä vapautuksia takana oikealla tai vasemmalla olevalle pallolle. Uutena asiana otettiin siihen alkuun merkille meno - toki lyhyeltä matkalta ja yhdessä. Seuraavaksi otettiin ohjatun noudon loppua ja muittenkin noutojen palautuksia ajatellen vauhtinoutoja. Tehtiin näitä sekä tasamaalla että hyppyesteen ylitse, ja sopivassa kohtaa paluuta aina vapautus leluun. Ohjatun noudon merkille menossa tuli huomattua, että merkin taakse asettuminen on vähän niin ja näin. Varis usein menee vähän merkin jommalle kummalle puolen eikä tarkalleen keskelle taakse. Kokeiltiin sitten klikkerin kanssa hieman hioa tuota paikkaa. Luoksetulo pysäytyksineen on meille painajaismainen liike, mutta tälläkin kertaa se sujui yllättävän hienosti. Pysähtymiset voisivat olla pikkuisen terävämmät, mutta tärkeämpää nyt toistaiseksi on reipas ilme ja vauhti. Otettiin ensin läpijuoksu, sitten seisahduksen kanssa, rohkeasti myös kahden pysäytyksen kanssa ja sitten taas läpijuoksu. Lopuksi otettiin vielä vauhdikkaita merkille lähtöjä suorapalkka merkin takana odottamassa.

Maanantaina oli palveluskoirayhdistyksen tottisvuoro hevosmaneesissa, ja treenitreffattiin siellä Susannaa ja Brunoa. Mittari näytti -17 astetta, ja sen kylmemmällä ei kyllä taida maneesiolosuhteisiin viitsiä lähteä. Vaakun kanssa oltiin tuolla ihan ensimmäistä kertaa ja muitakin koiria oli yhtä aikaa treenaamassa, joten kyllä Vaakku aika jäässä oli noin kuvainnollisestikin. Tehtiin alkujähmeyksissä vähän seuruuta, hyppynoutoa ja sitten pikkuisen parempiin tiloihin päästyä autoon huilivuorolle. Vartin päästä otettiin uusi kierros ja nyt oli Vaakkukin jo ihan eri tavalla reippaana ja innoissaan. Tehtiin seuruusta takaakiertopalkkauksia, jotka sujui nyt liikkeestäkin aika hyvin ja loppuun otettiin luoksetulo.

Sitten saatiinkin riesaksemme vielä reilumpia pakkaslukemia. Perjantaina otettiin kuitenkin suunnaksi hallin lämmitetyt vapaat tunnit, koira ja kamppeet oli jo autossa, mutta siihen hyytyi Yaris kotipihaan lähtökuoppiinsa. Lauantaina M vaihtoi menopeliin akun :), joten sunnuntaina päästiin taas liikenteeseen.

Hallilla edelliset treenaajat tekivät samaan aikaan lähtöä, kun laitoin Vaakun paikallaistumiseen ja menin rakentamaan ruutua. Ei ehkä aivan fiksu veto ensimmäiseksi paikallaistumisen harjoitukseksi. Vaakku meni siinä itsekseen odotellessa useaan otteeseen maahan ja ylös korjaamisista valahti henkisestikin aika tavalla. Jotensakin onnituneiksi tulkittavat jätöt ja paluut saatiin tehtyä, mutta ensimmäistä kertaa tälle hallikautta mielentila oli hivenen hysteerinen ja ahdistunut. Jatkettiin treenaamista normaalisti ja pian Vaakkukin oli taas rennon innostuneissa tiloissa. Hyvä, hyvä, jotta huonoista tiloista voi päästä näin nopeasti poiskin! Aloitettiin metalliesineen hyppynoudolla, joka tehtiin vauhtinoutona. Oli yllättävänkin hyvä, ei miettinyt isommin kapulan ottamista. Ruutua tehtiin ensin muutaman metrin päästä ja namin palkaksi heittäen, sitten pitkältä matkalta nami valmiina ruudussa ja sieltä takaisin imutusseuraamiseen kutsuen ja lopuksi kokeiltiin kokonaista liikettä. Siinä Vaakku meni hienosti ruutuun, mutta itsepintaisesti tarjoili seisomista useista maahan-käskyistä huolimatta. Toisella yrittämällä maahanmenokin löytyi ensimmäisellä käskyllä ja saatiin tehtyä liike loppuun kävelykuvioita myöten. Tunnariakin tehtiin vauhtinoutona ylipitkällä matkalla. Näissä Varis meni ja tuli ihan lujaa, mutta lyhyeltä matkalta teki sitten taas paluun ripeällä ravilla. Olisi kyllä kiva, jos laukkaisi lyhyenkin matkan, mutta ei taideta tätä jäädä jankkaamaan, ravatkoon. Merkkiä otettiin taas merkiltä toiselle lähettelynä, pallo suorapalkkana siellä takana. Myös merkin taakse asettumista harjoiteltiin lyhyeltä matkalta, tällä kertaa pallopalkalla. Ihan kunnollista tarkkuutta sijoittumisessa ei ole eikä taida minun viilausinnottomuudella tullakaan, mutta tykkäsin kyllä, miten innokkaasti Vaakku lähti ja asettui merkille. Loppuun otettiin vielä agilityosuutena keinua.

Hyvä alku

Variksen kanssa aloitettiin hallikausi pian vuodenvaihteen jälkeen. Ja innokkaasti aloitettiinkin, sillä heti ensimmäisen viikon aikana käytiin hallilla touhuilemassa neljään otteeseen. Variskin tuntui olevan suorastaan riemuissaan vanhan treenihallin ja kaiken sen sisällä olevan roinan jälleennäkemisestä. Odotin vähän näkeväni vuoden takaisia tunnetilavaivoja jos ei ensimmäisessä niin jossain seuraavista treeneistä, mutta eipä niitä ole toistaiseksi näkynyt. Varis on ollut oikein yllättävän innokas ja rento. Toivotaan, että jatkuukin näin.

Ensimmäisellä kerralla perjantaina tehtiin pihatreenistä tuttua ruutuun eestaas juoksentelua. Pieni nami ei kovin monen metrin päästä ruutuun lennä, joten lopuksi otettiin pidempi matka pallopalkalla. Aloitettiin luoksetulotkin helpoilla: ensin läpijuoksu ja toisessa seisautus väliin. Molemmat tuli oikein hyvällä vauhdilla. Ajattelin toistaiseksi palkata pysäytyksetkin aina eteenpäin. Toivon mukaan se pitää vähän himmaamisongelmaa loitolla. Lopuksi aksattiin ihan vain A, hyppy, hyppy -suoraa. Tehdään nyt tovi tällaisia vauhtijuttuja rimat matalalla.

Taukopäivän jälkeen käytiin taas sunnuntaina hallilla. Aloitettiin merkille lähetyksillä, joita tehtiin eestaas kentän toisessa päässä olevalta merkiltä toisessa päässä olevalle merkille. Ensimmäisellä laitoin Vaakun nähden merkin taakse pallon ja seuraavilla kerroilla laitoin toisen pallon aina Vaakun näkemättä valmiiksi. Toivotaan, että nämä lisäävät varmuutta ja vauhtia merkille lähtöön. Ohjattua noutoa opeteltiin nyt toista kertaa. Ohjasin Vaakun merkin taakse ja vapautin siitä oikean tai vasemman käden heilautuksella ja käskyllä oikealle tai vasemmalle pallolle. Agilityn osalta tehtiin vauhdikasta putkirallia.

Maanantaina saatiin vähän toivottua häiriötäkin, kun hallissa oli toisella kentällä tottistreenaaja. Vaakkua ei kyllä yhtään häirinnyt, vaan se touhuili yhtä innolla ja rennosti kuin edelliskerroillakin. Taas tehtiin merkille lähetyksiä kahden merkin välillä. Uuden pallon laitoin aina Vaakun huomaamatta merkin taakse valmiiksi. Ohjatussa tehtiin taas merkiltä oikealle tai vasemmalle pallolle vapautuksia. Ihan tarkkana Vaakku jo odottaa, kummankohan puoleinen käsi nousee lähtöluvaksi. Ruutuun eestaas juoksentelua tehtiin nyt niin, että vein namin ruudun takaosaan valmiiksi. Näin saatiin tehtyä lähetys pitkältä matkalta ja sen perään myös kutsu takaisin seuraamiseen.

Torstainakin aloitettiin merkille lähetyksillä. Taas oli kaksi merkkiä ja pallo aina valmiina merkin takana. Omat merkkikartiot jäi kotiin, joten hyväksi vaihteluksi lainattiin agilityn numerokylttejä. Tunnari tehtiin nyt todella, todella pitkästä aikaa. Tehtiin yksi nouto rivistä ja yksi kellotaulusta. Molemmat oli tosi hienot ja vauhdikkaat, jipii! Kaukokäskyjä kokeiltiin lyhyeltä matkalta pari pientä erää. Pallon jätin taakse, joten hieman pyrki vinottamaan. Näissä muut vaihdot on siedettävät, mutta seiso-maahan on kamala. Ei vaan millään jaksaisi yrittääkään opettaa siihen parempaa tekniikkaa. Agilityesteistä pujottelu oli melko hollilla, joten tehtiin pujottelu, hyppy -suoraa. Vaakku oli tässäkin oikein vauhdikas. Loppuun otettiin vielä luoksetuloa, jossa tehtiin läpijuoksu, seisautus ja läpijuoksu - kaikki oikein loistavalla vauhdilla.

Menneet ja tulevat

Vuosi vaihtui taas uuteen, ja mikä parasta on tätäkin vuotta aloittamassa koko oma turrikolmikko. Nova on pysynyt kunnossa, Rännikin on voimissaan ja Varikselle on sitten asetettu hieman muitakin tavoitteita. Tällaiset olivat suunnitelmat viime vuodelle:

Ihan ensin toivotaan parempaa onnea koepaikkojen kanssa. :) Jäljen osalta koetetaan siis saada pääsy voittajaluokkaan ja sieltä mielellään ensimmäinen ykköstulos. Tokossa olisi mukava saada ykköstulos avoimesta ja voittajaluokasta, ja sivulajin sivulajissa agilityssa tavoitellaan siirtoa 2-luokkaan.

Ja niinhän siinä kävi, että parempi onni koepaikkojen kanssa toteutui. Heti toukokuussa päästiin jälkikokeeseen kakkosluokkaan ja kolmosluokankin koepaikkoja irtosi helposti. Tosin osallistuimme ainoastaan isoihin kokeisiin, joissa rajoitus oli 13 - 15 kolmosluokan koiraa tai ei rajoitusta lainkaan. Tulipahan samalla kokemusta isoista kisoista.

Jäljen osalta päästiin tavoitteeseen. Kaikkiaan käytiin kuusi jälkikoetta. Niistä saatiin JK2 ja viisi kertaa JK3, joitten joukossa onneksi tuli se ensimmäinen ykköstulos. Aika paljon enemmän tuli koekäyntejä kuin olisin toivonut. Jouduttiin kerta toisensa jälkeen yrittämään sitä ykköstulosta, kun se tuntui suorastaan epäonnisesti aina kaatuvan johonkin. Vaan sinnikkyys lopulta palkittiin.

Tokossa jäätiin hieman tavoitteesta. Maaliskuussa saatiin ykköstulos avoimesta luokasta ja heti seuraavana päivänä kakkostulos voittajaluokasta. Vaan sen enempää ei sitten tokoiltukaan koko vuonna. Agilityn tavoitteet täyttyivät, kun keväällä viidennessä startissa lykästi ja saatiin siirtotulos kakkosluokkaan. Kesällä käytiin kakkosen ratojakin kokeilemassa neljän startin verran ilman sen suurempaa sukseeta. Bonuksena käytiin kahdessa koiranäyttelyssä, joista toisesta Varis yllättäin sai sertin.

Vuonna 2014 tavoitellaan Vaakun kanssa tietysti jälkikokeista niitä kahta puuttuvaa ykköstulosta ja käyttövalionarvoa. Toivotaan, että on pikkuisen parempi onni mukana entä viime vuonna! Lisäksi houkuttaa myös haun ja etsinnän ykkösluokka, mutta katsotaan nyt, miten noilta ensisijaisilta jälkikokeilta ehditään. Tokossa voidaan asettaa sama tavoite kuin viime vuonna eli ykköstulos voittajaluokasta. Agilityssa ilman mitään suuria tavoitteita kokeillaan, sattuisko yhtään luvaa kakkosluokasta tipahtamaan. Siinäpä sitä toimintasuunnitelmaa alkaneelle vuodelle!

Piparihaaste

Facebookissa on kiertänyt piparihaaste, jossa ideana on saada koira pitämään suussaan pipari (ilman että se katoaa siinä samalla), ottaa tilanteesta kuva ja julkaista se naamakirjassa. Piparihaastekuvia onkin näkynyt vähän siellä täällä naamiksessa ja blogeissa, ja pitihän meidän Variksen kanssa myös kokeilla, miten se piparien pitely sujuu...

Maastokausi alkoi?

Joulukuussa sää on ollut vaihtelevaa. Olen toivonut sopivia ulkotreenisäitä eli lunta ja pikku pakkasta, mutta enimmäkseen on saatu kaikkea muuta. Parkkipaikat ja piha on olleet niin jäisiä ja liukkaita, että treenitouhut on pakosta jääneet vähiin. Hyvän sään aikana on tehty vain muutamaan otteeseen tokon ruutua ja ihan ensimmäinen kokeilu ohjattua noutoa.

Ruudussa Vaakku on saanut muutaman metrin matkalta juoksennella eestaas ruutuun ja takaisin. Ruudun keskelle seisomisesta heitän sinne namin ja sitten sieltä tullaan kutsun kera kiiruusti tavoittelemaan uutta namia imutuksesta. Tässä tulee samalla treenattua niin ruutuun menoa (sijoittumista) kuin paluutakin. Aiemmin on tullut palkittua melko yksisuuntaisesti vain ruutuun menosta ja ainoastaan liikkeenomaisissa tilanteissa paluista. Tämä eestaas juoksentelu ja molempiin suuntiin palkkaaminen toivottavasti vapauttaa hieman koko touhua. Ainakin se on ollut Vaakusta kovin hauskaa. Ohjatun ensimmäisenä treeninä tehtiin merkiltä kumpaiseenkin suuntaan lelulle vapauttamisia.

Tuli jo kuukausi sitten todettua, että talvikausi alkoi, mutta nyt näyttää enempikin siltä, että maastokausi jälleen alkoi. Jouluaatosta selvittiin vielä suunnilleen talvea muistuttavissa näkymissä, mutta nyt alkaa olla nurtsit ja metsät kokonaan paljaita useamman päivän plussakelien ja vesisateiden jälkeen. Maastotreenailuun ei kuitenkaan enää oikein ole hinkua, vaan odotukset ja ajatukset on jo vuodenvaihteessa ja hallitreeneissä.

Joulukuisiin tapahtumiin kuuluu myös Rännin syntymäpäivä - eikä ihan mikä tahansa syntymäpäivä, vaan Räpsy täytti pyöreät kymmenen vuotta. Ränni kun ei ole koirista vanhin eikä nuorin, niin useimmiten se jää vähän väliinputoajaksi kaikissa syntymäpäivä- ja muissa noteerauksissa. Ja kun ei se yhtään tykkää olla kameran edessä, niin tulipahan taas tähän kuvaa etsiskellessä todettua, että eipä siitä ole oikein paljon kuviakaan. Vaikkei Ränniä juurikaan ole päivityksissä näkynytkään, niin ihan muitten mukana se mennä viilettää oikein kirjaimellisestikin koiralauman kärjessä. Pari vuotta sitten sattuman kauppana havaittiin sydämen toiminnassa poikkeavuutta, ja sen jälkeen en ole uskaltanut Räpsyä kamalasti rasittaa treenien saati kokeitten merkeissä. Lenkkeilykunto sillä on mitä mainioin ja itse "kisailkoot" juuri niin paljon kuin haluaa. Vajaatoimintaa ei onneksi ole vielä kehittynyt, ja toivotaan, että Räpsy pötkiikin hyvissä voimissa vielä pitkään!

Talvikausi alkoi

Meidän treenimaastot vaihtuivat talvisiin maisemiin. Lumesta huolimatta meinattiin pitää hakutreenit viimekertaisella alueella Salonpäässä, mutta vaihdettiin kuitenkin tuo suunnitelma ilmaisutreeneihin suurella parkkialueella. Koiria ja ihmisiä ei yöllä satanut lumimäärä olisi vielä haitannut, mutta auraamattomilla metsäteillä autoilla kahlaaminen olisi saattanut olla turhan jännittävää.

Variksen ilmaisutreeninä oli kahdeksan ukkoa, joista kahdella ensimmäisellä oli irtorulla ja lopuilla käytettiin kiintorullaa. Ihan harjoitellessahan se vielä meni. Minun keskilinjalta kannustamana Vaakku taisi kerran hoksata ottaa rullan melko sujuvasti itse. Kunhan kiintorullan ottaminen alkaa sujua, niin talven aikana ilmaisutreeneissä toivottavasti saadaan kouluteltua se myös yli erilaisista virheistä. Olisi kovin kätevää, kun ei sitten ensimmäisessä tai viidennessäkään koetilanteessa enää tarvitsisi alkaa ihmetellä, kun koira juoksentelee rulla suussa milloin sattuu.

25.11.2013

Hiljalleen on maastotreenien jäätyä talvitauolle aloiteltu tottisjuttuja ja tokokuvioitakin. Kotipihassa on pikkuaskareena opeteltu palkkasanasta ottamaan palkka selän taitse oikeasta kädestä. Perusasennosta tämä sujuu jo hyvin, mutta liikkuessa ei vielä aina muistu mieleen niin sujuvasti. Katsotaan, josko tämä ajan myötä parantaisi hieman perusasennon ja seuraamisen paikkaa ja toki siinä samalla toisi hieman uutta jännitettä.

Muhoksen Häntä ja Panta -halliin päästiin kertaalleen tottistelemaan aivan itseksemme. Siellä peilien välissä olikin hyvä tehdä tuon selän takaa palkkaamisen lisäksi liikkeestä jäävien asentoja. Lisäksi tehtiin luoksetuloja, joissa jättäessä pääsin peilin avulla yllättämään ympärille katselusta murahtamisella ja tarkkaavaisuudesta kutsulla. Lopuksi otettiin vielä hyppynouto metrisellä pressuesteellä, joka ylittyi mennen tullen tosi komeasti. Vaakku oli näissä hallitreenailuissa oikein erityisen vauhdikas ja innokas. :)

Viimeisenä maanantaina tottisteltiin pitkästä aikaa Susannan kanssa. Variksen kanssa tehtiin seuraamisen takakautta palkkailuja ja vauhtinoutoja, joissa paluumatkalla tuli vapautus leluun. Nämä meni yllättävän hyvin, ihan niin kuin olisi vähän jopa kiihdyttänyt leluun. Olikohan vahinko. :)

Sunnuntaina kävin Variksen kanssa katsomassa kuplahallissa tokokokeen ylempiä luokkia. Tuli palauteltua taas mieleen, mitä juttuja sitä pitäisikään opetella ja ehkä hieman heräteltyä koekipinää. Variskin vaikutti pitkästä aikaa vanhaan treenihalliin päästyään olevan heti aivan duunimoodissa.

Marraskuun maastoilut

Marraskuussa maastotreenailu alkaa väistämättä hieman kärsiä päivänvalon vähyydestä ja talventuloa enteilevistä säistä. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin olla säitten armoilla vuodenvaihteeseen asti ja aloittaa hallikauden vasta ensi vuoden alusta. Yritetään nyt hyödyntää maastot niin pitkään kuin se ennen lumentuloa on mahdollista.

Viimekertainen hakutreeni ei ollut meiltä ihan loistokkain, sillä Varis tuppasi kaartaa pistoilla aluetta eteenpäin ennen aikojaan. Kiva, että pistot kääntyi oikeaan suuntaan, mutta saisivat ne ensin edetä takalaidalle asti.

Seuraavissa treeneissä Salonpäässä tehtiin satasen alue ja laitoin nyt kuusi valmista ukkoa kohtisuorien lähetysten päähän. Toivotaan, että tämä loi taas uutta uskoa siihen, että suoran piston päästä ukko usein löytyy. Irtorullailmaisut otettiin parilta ensimmäiseltä ukolta ja lopuilta suorapalkka, mikä mukavasti jouduttaa treenejä. Suorapalkalta takaisin kutsuessa viimeiselle maalimiehelle sai samalla hyvän yliheiton.

Viikolla käytiin tekemässä jana-tarkkis-pudotettu-setti Purnunnokalla. Tällä kertaa Varis ajoi ensin takajäljen tielle ja hetken sitä ihmeteltyä otettiin uusinta oikeaan suuntaan. Sieltä löytyi parin sadan metrin matkalta kaksi keppiä ja kulmaa, piikki ja lopusta ruokarasia. Tarkkuusetsintä sujui jälleen loistavasti. Esineenä on ollut pultti, muovinen ja puinen avaimenperä ja kuminen imukuppi - mitä nyt autosta löytyy. Pudotetun esineen noudossa en ole jaksanut etukäteen tallailla ja merkitä reittiä, vaan on suoraan Vaakun kanssa lähdetty kävelemään jotain vanhaa umpeen kasvanutta polunpohjaa. Meidän pudotetun reitti ei siis ole vahvasti tallautunut baana, mutta ihan hienosti Vaakku parit pudotetun esineen noudot näinkin teki.


Viikonloppuna kokoonnuttiin taas hakuilemaan Salonpäähän. Tällä kertaa ajettiin vakiopaikalta pari kilsaa eteenpäin uudelle alueelle. Ja kylläpä vaihtelu virkisti! Tykkäsin todella tästä sadan metrin alueesta, jossa oli valmiita maapiilokuoppia, leveän metsäpolun ylitys, suuri kaatunut puunrunko ja useita suuria töytäreitä ja möykkylöitä.

Varikselle oli taas ohjelmassa valmiitten ukkojen etsimistä suorien pistojen päästä ja loppuhuipennukseksi haamu. Kahdelta ensimmäiseltä löydöltä otettiin irtorullailmaisu ja lopuilta suorapalkka. Hieman epäilin, kuinkahan sujuu etukulma, jossa oli uutena umpipiilona maastokuvioinen korkea piilokoju. Mutta ilman epäröintiä Varis haki sieltä oven rakosesta törröttäneen irtorullan ja vei vauhdilla näytölle. Ensimmäistä kertaa napsautin näytöille pitkän liinan valjaisiin kiinni ja roikuin itse perässä vauhtia tasaisesti jarraten. Hyvin meni!

Maakuoppaan piiloutuneen  maalimiehen Varis paikallisti hienosti. Kuoppa on aika täydellisen mallinen, pienehkö halkaisijaltaan ja syvä, joten se voidaan jossain tulevassa treenissä helposti peittää kannella ja naamioida hyvin. Tuskin maltan odottaa, että tätä päästään kokeilemaan! Oikeaan takakulmaan tarvittiin kaksi pistoa, sillä ensimmäinen lähti kovin vinoon aluetta taaksepäin. En tosin ole aivan varma lähetyksen suoruudestakaan, sillä pimeä pääsi yllättämään meidät viimeisenä vuorossa olleet. Tästä treenistä jäi jokatapauksessa aivan loistofiilikset. Oli useampi uusi juttu Varikselle, ja kaikki ne sujui hienosti!

Viikolla tehtiin taas jana, tarkkista ja pudotettua Purnunnokalla. Janalla Varis ei nostanut jälkeä oikein mihinkään suuntaan vaan maleksi yli, joten jyrähdin siitä ja otettiin uusi yritys. Pysyttelin tällä kertaa liinassa lähempänä ja painostin hieman toistelemalla jälki-käskyä, ja kylläpä Varis nyt tekikin töitä aivan toisella intensiteetillä. Täytyykin jatkossa treenata janat lyhyemmällä liinalla, kun ei paine selvästikään kanna kymmenen metrin liinan päähän, vielä. Tarkkuusetsinnässä Varis oli taas aivan super. Se tuntui nenä pitkällä etsivän ja myös löytävän esineen jo ruudun kulmalla minun sivulla makuulla etsintälupaa odottaessa. Eihän siinä sitten mennyt aina kuin enintään viisi sekuntia, kun esine oli jo tulossa. Aivan ihmeellinen. Pudotetun esineen nouto piti nyt tehdä kolmesti, sillä toisella kerralla Varis paahtoi yli lähtöpisteeseen asti ja toi esineen vasta paluumatkalta.

Viikonloppuna porukkaa oli taas missikisoissa, joten hakutreenien sijaan suunnattiin Variksen kanssa Purnunnokalle tekemään jana, tarkkista ja pudotettua. Jana sujui nyt hyvin, kun pysyttelin siinä perässä luomassa sopivaa painetta. Varis valitsi suunnankin aivan oikein! Tarkkuusruudussa ajattelin viiden sentin kolikon olevan aiempaa haastavampi esine. Vaan eipä senkään löytämisessä Vaakulla kauaa mennyt. Sillä on tähän tehtävään aivan hirmuinen motivaatio ja kuitenkin loistava keskittymiskyky ja toki tehokas nenänkäyttö. Tarkkistreeni päättyi tällä kertaa kahteen toistoon, kun sattui pieni työtapaturma ja Varis viisisenttistä luovuttaessaan nielaisi sen. Ohops. Täytyykin jatkossa muistaa itse pysytellä luovutuksessa kyykyssä ja opettaa pudottamaan esine käsiin. Pudotetun esineen noutoja tehtiin kaksi eli mennen tullen, ja ne sujuivat mallikkaasti.

14.11.2013