Paha yskä - ja yhä paranee

Onneksi ei koirilla vaan emännällä! Koirat on toistaiseksi välttyneet kennelyskältä, mutta itsellä meni kuun taitteessa kokonainen viikko flunssan kourissa. Vieläkin vähän yskittää, mutta treenaamista se ei sentään enää estä. Ennen sairasteluviikkoa ehdittiin käydä pariin otteeseen hallilla.

Perjantai-iltapäivänä tehtiin vaihteluksi pelkkää agilitya. Pystytin muitten blogeista pongatun harjoituksen, jota mentiin ensin kahdessa pätkässä ja sitten kokonaisena. Vaakku oli oikein innokkaana ja pötki rataa virheittä ja ihan ripeää vauhtia. Rimat tosin pidin vain 45 sentissä. Vaakku kulki nyt niin mukavasti, että harjoituksen suurimmat haasteet olivat ohjaajan muisti ja kunto.




Sunnuntaina sitten taas tokoiltiin. Mielessä oli videoinnin jälkeen, että harjoituksissa pitää muistaa ja uskaltaa edetä, jos mielii saada liikkeitä valmiiksi. Ruutua otettiinkin nyt ensimmäiset kerrat merkin kautta. Vaihtelevasti tuli tietysti palkkaa jo merkiltä tai vasta ruudusta. Väliin otettiin zetaa, jossa seisomiset odotetusti oli se epävarmin asento. Maahanmenot ja istumiset oli nopeat ja seuraamiseen mukaan lähtemiset hyvät. Asentoihin tarvitaan paljon lisää varmuutta. Loppuun otettiin vielä lisää ruutua.

Sairastellessa jumpattiin kotona pariin kertaan kaukoja. Keskityttiin asennonvaihtoihin s-i sekä s-m, jotka pitäisi oppia tekemään taaksepäin. Helpommin sanottu kuin tehty. Kaksi treenikertaa eivät vielä aivan hoitaneet hommaa. Kotitreeninä tehtiin myös kerran pihassa ohjattua noutoa. Kyllä siitä lopulta ihan treeni tuli, mutta jotenkin kotipihassa orientoituminen on aluksi vaikeaa. Ensimmäistä kertaa käytettiin ohjatussa laippakapuloita.

Keskiviikkona päästiin vihdoin taas hallille. Aloitettiin ohjatulla noudolla, jossa harjoiteltiin ensin merkkiä, eli vein kokeenomaisesti laitimmaiset kapulat paikoilleen ja palkkasin merkille menosta. Loppuosaa harjoitellessa laitoin kapulat lähes samaan linjaan merkin kanssa, jotta Vaakun kääntyminen kapuloille hieman loivenisi. Luoksetulossa tehtiin läpijuoksuja ja pysäytyksiä kiertämällä hypyn siivekettä kentän toisessa päässä. Loppuun tuli jätettyä yksi meidän vaikeista liikkeistä, zeta. Seisomisissa tuli odotetusti virheitä. Ensimmäisenä asentona se onnistuu todennäköisemmin, mutta istumisen tai maahanmenon jälkeen Varis enempiä kuuntelematta tekee helposti saman asennon uudelleen. Kuuntelu- ja keskittymistreeniä tarvitaan!

Lauantaina jatkettiin harjoituksia. Pääasiassa on tullut palkattua palloilla, mutta nyt otin kokeeksi koiranmakkarakuutioita pieneen rasiaan. Tykättiin Vaakun kanssa molemmat! Mielentila ja keskittyminen minun suuntaan liikkeitten välillä oli hyvät. Aloitettiin seuraamisella. Paikka on hieman turhan edessä koko ajan, sivuaskelissa on vähän epävarmuutta ja täyskäännöksissä vasempaan takapuoli tuppaa aina vaan mennä maahan, mutta muutoin ihan ok toimintaa. Paikalla istumisen harjoittelua olen yrittänyt vältellä tehokkaasti, mutta nyt vihdoin aloitettiin järkevästi. Tehtiin kolme toistoa, joissa olin piilossa 5 - 10 - 15 sekuntia. :)) Pienestä se on aloitettava, kun tiedän, että tässä meillä tapahtuu lässähtäminen niin helposti. Näissä istuttiin kuitenkin lähdöstä paluuseen asti oikein hyvässä ryhdissä ja hyvällä ilmeellä. Luoksetuloa tehtiin taas hypyn siivekettä kiertämällä. Palkkasin nyt taas niin läpijuoksut kuin pysäytyksetkin eteenpäin. Loppuun tuli jo aika kiva luoksari molempien pysäytysten kanssa! Loppuun otettiin vielä ohjattua noutoa viime kertaiseen tapaan eli kapuloitten vienteineen erikseen merkkiä ja erikseen kapuloille lähtöä.

Videoitua

Tiistaina ajattelin ottaa vähän tämänhetkisiä tokotouhuiluja videolle. Hallilla sattui kuitenkin olemaan sen verran ruuhkaa, että tehtiin Vaakun kanssa vain ruutua ja tunnaria ja jätettiin suosiolla videoinnit siltä kertaa. Heti keskiviikkona päästiin sitten ottamaan kameran kanssa uusi yritys.



Aloitettiin taas merkille lähetyksillä suorapalkalla ja ilman. Merkille asettuminen on vähän sinne päin, mutta aina kuitenkin merkin takapuolella ja melko lähellä.



Tunnarissa ensimmäisellä kerralla Vaakku osuu heti oikealle kapulalle. Laitan oman tunnarin usein jompaan kumpaan reunaan, vaikkei se kokeessa siellä saakaan olla. Olen ajatellut, että tämä kannustaisi Varista aloittamaan etsimisen siististi jommasta kummasta reunasta. Nyt se kahdessa ensimmäisessä tunnarissa aloitti kyllä vasemmanpuoleisesta, mutta kääntyy vasemmalle eli rivin siistiä tarkastamista ajatellen väärään suuntaan. Hmm. Pitää kokeilla jatkossa laittaa kapula usein nimenomaan oikeaan reunaan, jos etenemissuunta sieltä suunnasta olisi parempi. Toisessa tunnarissa tulee innostuksissa hieman edestakaisin sahaamista ennen oman ottamista. Kolmannessa Vaakulla olikin sitten vähän eri käsitys, mihin ollaan menossa. :´D Kapulat tuli laitettua paikoillen ja sitten vasta siirryttyä Vaakun kanssa tuonne vastakkaiselle puolelle, jolloin koko homma pääsi vähän unohtumaan. Vasemmalla puolen oli vielä jotain vateja maassa, ja niitähän Vaakku näyttää tuossa katseen kohdistuksessakin katsovan eikä tunnareita. Suoritti kyllä ilman lisäkäskyjä hienosti loppuun.



Ruutua tulee tehtyä vähän sekavasti milloin milläkin keinolla. Välillä heitetään nami, välillä nami on siellä takanauhan edustalla keskellä maassa, välillä heitetään palloa ja välillä ruudussa on pallo valmiina. Hmmh. Ehkä kuitenkin toivoisin että Vaakun ensisijainen ajatus olisi mennä tarkistamaan ruudun takanauhan edustalta se nami. Siinä on sitten itselle sopivasti aikaa reagoida eli antaa seisautuskäsky. En jaksa uskoa, että maan haisteluun jumittuminen olisi meille ongelmista todennäköisin. Ja näköjään itse pitäisi yrittää luottaa, että koira tulee kutsusta ilman vilkuiluakin.



Metallin hyppynoudossa Vaakku karkaa ensimmäisellä kerralla heti heitosta. Oho. Annoin paluuseen käskyn, kun mennessä en ihan ehtinyt mukaan ja Vaakullakin taisi käydä mielessä, että tää ei nyt ehkä mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Toisessa noudossa sitten paremmin. Vaan miksi, oi miksi sen pitää ravata takaisin... Hyppyeste hieman pelastaa paluuta, ei näytä meno ja tulo niin eriparilta kuin tasamaalla.

Luoksetuloja otettiin, mutta niistä ei nyt tule videota, sillä Vaakku teki ensin läpijuoksun ok, sitten pysäytykset karmean pitkäksi (mutta ok ilmeellä) ja sitten uusintayrityksellä läpijuoksun pysäytysyrityksestä huolimatta. :´D Täytyy vissiin sittenkin alkaa palkata pysäytyksistä välillä taaksekin...

Ohjatun alkeita ei saatu videolle, kun akku loppui. Tällaista on tähän mennessä tehty, ja kyllähän nämä tällä tavalla hetsattuna ja itsekseen tehtyinä menee kivalla ilmeellä. Sitten kun otetaan liikkuri, yleisö ja koetilanne mukaan, niin voikin olla vähän vakavampaa. :) Täytyisikin päästä ottamaan näitä juttuja myös liikkuroituna ja laittaa välillä näitä liikkeitä tauolle ja ottaa muita (paikallaistuminen, makuu häirittynä, seuruu, zeta, kaukot... mitä niitä nyt on) tilalle.

Pahuksen pakkaset

Ensimmäisellä halliviikolla oli niin lauhaa, että hallissa tarkeni touhuilla ilman lämmitystä milloin vain. Nyt tilanne on toinen, kun tuli pakkaset ja on ollut pakko tähtäillä treenaamaan vapaille lämmitetyille ajoille.

Sunnuntaiaamuna epäilin, että hallilla saattaa olla aika paljon muitakin. Mutta mitä vielä, ihan itsekseen saimme Vaakun kanssa puuhastella. Aloitettiin taas merkille lähetyksillä, joissa välillä otettiin lähtö viralliseen tapaan ja välillä hetsistä. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota, että käskyn antaessani olisin hartioita ja päätä myöten paikoillani. On nimittäin pahana tapana hytkyä jos vaikka miten. Ohjatussa noudossa sen sijaan ollaan vielä niin alkeissa, että suuntakäsky on tarkoituksella suurieleinen. Tehtiin siis taas merkiltä vapautuksia takana oikealla tai vasemmalla olevalle pallolle. Uutena asiana otettiin siihen alkuun merkille meno - toki lyhyeltä matkalta ja yhdessä. Seuraavaksi otettiin ohjatun noudon loppua ja muittenkin noutojen palautuksia ajatellen vauhtinoutoja. Tehtiin näitä sekä tasamaalla että hyppyesteen ylitse, ja sopivassa kohtaa paluuta aina vapautus leluun. Ohjatun noudon merkille menossa tuli huomattua, että merkin taakse asettuminen on vähän niin ja näin. Varis usein menee vähän merkin jommalle kummalle puolen eikä tarkalleen keskelle taakse. Kokeiltiin sitten klikkerin kanssa hieman hioa tuota paikkaa. Luoksetulo pysäytyksineen on meille painajaismainen liike, mutta tälläkin kertaa se sujui yllättävän hienosti. Pysähtymiset voisivat olla pikkuisen terävämmät, mutta tärkeämpää nyt toistaiseksi on reipas ilme ja vauhti. Otettiin ensin läpijuoksu, sitten seisahduksen kanssa, rohkeasti myös kahden pysäytyksen kanssa ja sitten taas läpijuoksu. Lopuksi otettiin vielä vauhdikkaita merkille lähtöjä suorapalkka merkin takana odottamassa.

Maanantaina oli palveluskoirayhdistyksen tottisvuoro hevosmaneesissa, ja treenitreffattiin siellä Susannaa ja Brunoa. Mittari näytti -17 astetta, ja sen kylmemmällä ei kyllä taida maneesiolosuhteisiin viitsiä lähteä. Vaakun kanssa oltiin tuolla ihan ensimmäistä kertaa ja muitakin koiria oli yhtä aikaa treenaamassa, joten kyllä Vaakku aika jäässä oli noin kuvainnollisestikin. Tehtiin alkujähmeyksissä vähän seuruuta, hyppynoutoa ja sitten pikkuisen parempiin tiloihin päästyä autoon huilivuorolle. Vartin päästä otettiin uusi kierros ja nyt oli Vaakkukin jo ihan eri tavalla reippaana ja innoissaan. Tehtiin seuruusta takaakiertopalkkauksia, jotka sujui nyt liikkeestäkin aika hyvin ja loppuun otettiin luoksetulo.

Sitten saatiinkin riesaksemme vielä reilumpia pakkaslukemia. Perjantaina otettiin kuitenkin suunnaksi hallin lämmitetyt vapaat tunnit, koira ja kamppeet oli jo autossa, mutta siihen hyytyi Yaris kotipihaan lähtökuoppiinsa. Lauantaina M vaihtoi menopeliin akun :), joten sunnuntaina päästiin taas liikenteeseen.

Hallilla edelliset treenaajat tekivät samaan aikaan lähtöä, kun laitoin Vaakun paikallaistumiseen ja menin rakentamaan ruutua. Ei ehkä aivan fiksu veto ensimmäiseksi paikallaistumisen harjoitukseksi. Vaakku meni siinä itsekseen odotellessa useaan otteeseen maahan ja ylös korjaamisista valahti henkisestikin aika tavalla. Jotensakin onnituneiksi tulkittavat jätöt ja paluut saatiin tehtyä, mutta ensimmäistä kertaa tälle hallikautta mielentila oli hivenen hysteerinen ja ahdistunut. Jatkettiin treenaamista normaalisti ja pian Vaakkukin oli taas rennon innostuneissa tiloissa. Hyvä, hyvä, jotta huonoista tiloista voi päästä näin nopeasti poiskin! Aloitettiin metalliesineen hyppynoudolla, joka tehtiin vauhtinoutona. Oli yllättävänkin hyvä, ei miettinyt isommin kapulan ottamista. Ruutua tehtiin ensin muutaman metrin päästä ja namin palkaksi heittäen, sitten pitkältä matkalta nami valmiina ruudussa ja sieltä takaisin imutusseuraamiseen kutsuen ja lopuksi kokeiltiin kokonaista liikettä. Siinä Vaakku meni hienosti ruutuun, mutta itsepintaisesti tarjoili seisomista useista maahan-käskyistä huolimatta. Toisella yrittämällä maahanmenokin löytyi ensimmäisellä käskyllä ja saatiin tehtyä liike loppuun kävelykuvioita myöten. Tunnariakin tehtiin vauhtinoutona ylipitkällä matkalla. Näissä Varis meni ja tuli ihan lujaa, mutta lyhyeltä matkalta teki sitten taas paluun ripeällä ravilla. Olisi kyllä kiva, jos laukkaisi lyhyenkin matkan, mutta ei taideta tätä jäädä jankkaamaan, ravatkoon. Merkkiä otettiin taas merkiltä toiselle lähettelynä, pallo suorapalkkana siellä takana. Myös merkin taakse asettumista harjoiteltiin lyhyeltä matkalta, tällä kertaa pallopalkalla. Ihan kunnollista tarkkuutta sijoittumisessa ei ole eikä taida minun viilausinnottomuudella tullakaan, mutta tykkäsin kyllä, miten innokkaasti Vaakku lähti ja asettui merkille. Loppuun otettiin vielä agilityosuutena keinua.

Hyvä alku

Variksen kanssa aloitettiin hallikausi pian vuodenvaihteen jälkeen. Ja innokkaasti aloitettiinkin, sillä heti ensimmäisen viikon aikana käytiin hallilla touhuilemassa neljään otteeseen. Variskin tuntui olevan suorastaan riemuissaan vanhan treenihallin ja kaiken sen sisällä olevan roinan jälleennäkemisestä. Odotin vähän näkeväni vuoden takaisia tunnetilavaivoja jos ei ensimmäisessä niin jossain seuraavista treeneistä, mutta eipä niitä ole toistaiseksi näkynyt. Varis on ollut oikein yllättävän innokas ja rento. Toivotaan, että jatkuukin näin.

Ensimmäisellä kerralla perjantaina tehtiin pihatreenistä tuttua ruutuun eestaas juoksentelua. Pieni nami ei kovin monen metrin päästä ruutuun lennä, joten lopuksi otettiin pidempi matka pallopalkalla. Aloitettiin luoksetulotkin helpoilla: ensin läpijuoksu ja toisessa seisautus väliin. Molemmat tuli oikein hyvällä vauhdilla. Ajattelin toistaiseksi palkata pysäytyksetkin aina eteenpäin. Toivon mukaan se pitää vähän himmaamisongelmaa loitolla. Lopuksi aksattiin ihan vain A, hyppy, hyppy -suoraa. Tehdään nyt tovi tällaisia vauhtijuttuja rimat matalalla.

Taukopäivän jälkeen käytiin taas sunnuntaina hallilla. Aloitettiin merkille lähetyksillä, joita tehtiin eestaas kentän toisessa päässä olevalta merkiltä toisessa päässä olevalle merkille. Ensimmäisellä laitoin Vaakun nähden merkin taakse pallon ja seuraavilla kerroilla laitoin toisen pallon aina Vaakun näkemättä valmiiksi. Toivotaan, että nämä lisäävät varmuutta ja vauhtia merkille lähtöön. Ohjattua noutoa opeteltiin nyt toista kertaa. Ohjasin Vaakun merkin taakse ja vapautin siitä oikean tai vasemman käden heilautuksella ja käskyllä oikealle tai vasemmalle pallolle. Agilityn osalta tehtiin vauhdikasta putkirallia.

Maanantaina saatiin vähän toivottua häiriötäkin, kun hallissa oli toisella kentällä tottistreenaaja. Vaakkua ei kyllä yhtään häirinnyt, vaan se touhuili yhtä innolla ja rennosti kuin edelliskerroillakin. Taas tehtiin merkille lähetyksiä kahden merkin välillä. Uuden pallon laitoin aina Vaakun huomaamatta merkin taakse valmiiksi. Ohjatussa tehtiin taas merkiltä oikealle tai vasemmalle pallolle vapautuksia. Ihan tarkkana Vaakku jo odottaa, kummankohan puoleinen käsi nousee lähtöluvaksi. Ruutuun eestaas juoksentelua tehtiin nyt niin, että vein namin ruudun takaosaan valmiiksi. Näin saatiin tehtyä lähetys pitkältä matkalta ja sen perään myös kutsu takaisin seuraamiseen.

Torstainakin aloitettiin merkille lähetyksillä. Taas oli kaksi merkkiä ja pallo aina valmiina merkin takana. Omat merkkikartiot jäi kotiin, joten hyväksi vaihteluksi lainattiin agilityn numerokylttejä. Tunnari tehtiin nyt todella, todella pitkästä aikaa. Tehtiin yksi nouto rivistä ja yksi kellotaulusta. Molemmat oli tosi hienot ja vauhdikkaat, jipii! Kaukokäskyjä kokeiltiin lyhyeltä matkalta pari pientä erää. Pallon jätin taakse, joten hieman pyrki vinottamaan. Näissä muut vaihdot on siedettävät, mutta seiso-maahan on kamala. Ei vaan millään jaksaisi yrittääkään opettaa siihen parempaa tekniikkaa. Agilityesteistä pujottelu oli melko hollilla, joten tehtiin pujottelu, hyppy -suoraa. Vaakku oli tässäkin oikein vauhdikas. Loppuun otettiin vielä luoksetuloa, jossa tehtiin läpijuoksu, seisautus ja läpijuoksu - kaikki oikein loistavalla vauhdilla.

Menneet ja tulevat

Vuosi vaihtui taas uuteen, ja mikä parasta on tätäkin vuotta aloittamassa koko oma turrikolmikko. Nova on pysynyt kunnossa, Rännikin on voimissaan ja Varikselle on sitten asetettu hieman muitakin tavoitteita. Tällaiset olivat suunnitelmat viime vuodelle:

Ihan ensin toivotaan parempaa onnea koepaikkojen kanssa. :) Jäljen osalta koetetaan siis saada pääsy voittajaluokkaan ja sieltä mielellään ensimmäinen ykköstulos. Tokossa olisi mukava saada ykköstulos avoimesta ja voittajaluokasta, ja sivulajin sivulajissa agilityssa tavoitellaan siirtoa 2-luokkaan.

Ja niinhän siinä kävi, että parempi onni koepaikkojen kanssa toteutui. Heti toukokuussa päästiin jälkikokeeseen kakkosluokkaan ja kolmosluokankin koepaikkoja irtosi helposti. Tosin osallistuimme ainoastaan isoihin kokeisiin, joissa rajoitus oli 13 - 15 kolmosluokan koiraa tai ei rajoitusta lainkaan. Tulipahan samalla kokemusta isoista kisoista.

Jäljen osalta päästiin tavoitteeseen. Kaikkiaan käytiin kuusi jälkikoetta. Niistä saatiin JK2 ja viisi kertaa JK3, joitten joukossa onneksi tuli se ensimmäinen ykköstulos. Aika paljon enemmän tuli koekäyntejä kuin olisin toivonut. Jouduttiin kerta toisensa jälkeen yrittämään sitä ykköstulosta, kun se tuntui suorastaan epäonnisesti aina kaatuvan johonkin. Vaan sinnikkyys lopulta palkittiin.

Tokossa jäätiin hieman tavoitteesta. Maaliskuussa saatiin ykköstulos avoimesta luokasta ja heti seuraavana päivänä kakkostulos voittajaluokasta. Vaan sen enempää ei sitten tokoiltukaan koko vuonna. Agilityn tavoitteet täyttyivät, kun keväällä viidennessä startissa lykästi ja saatiin siirtotulos kakkosluokkaan. Kesällä käytiin kakkosen ratojakin kokeilemassa neljän startin verran ilman sen suurempaa sukseeta. Bonuksena käytiin kahdessa koiranäyttelyssä, joista toisesta Varis yllättäin sai sertin.

Vuonna 2014 tavoitellaan Vaakun kanssa tietysti jälkikokeista niitä kahta puuttuvaa ykköstulosta ja käyttövalionarvoa. Toivotaan, että on pikkuisen parempi onni mukana entä viime vuonna! Lisäksi houkuttaa myös haun ja etsinnän ykkösluokka, mutta katsotaan nyt, miten noilta ensisijaisilta jälkikokeilta ehditään. Tokossa voidaan asettaa sama tavoite kuin viime vuonna eli ykköstulos voittajaluokasta. Agilityssa ilman mitään suuria tavoitteita kokeillaan, sattuisko yhtään luvaa kakkosluokasta tipahtamaan. Siinäpä sitä toimintasuunnitelmaa alkaneelle vuodelle!

Piparihaaste

Facebookissa on kiertänyt piparihaaste, jossa ideana on saada koira pitämään suussaan pipari (ilman että se katoaa siinä samalla), ottaa tilanteesta kuva ja julkaista se naamakirjassa. Piparihaastekuvia onkin näkynyt vähän siellä täällä naamiksessa ja blogeissa, ja pitihän meidän Variksen kanssa myös kokeilla, miten se piparien pitely sujuu...

Maastokausi alkoi?

Joulukuussa sää on ollut vaihtelevaa. Olen toivonut sopivia ulkotreenisäitä eli lunta ja pikku pakkasta, mutta enimmäkseen on saatu kaikkea muuta. Parkkipaikat ja piha on olleet niin jäisiä ja liukkaita, että treenitouhut on pakosta jääneet vähiin. Hyvän sään aikana on tehty vain muutamaan otteeseen tokon ruutua ja ihan ensimmäinen kokeilu ohjattua noutoa.

Ruudussa Vaakku on saanut muutaman metrin matkalta juoksennella eestaas ruutuun ja takaisin. Ruudun keskelle seisomisesta heitän sinne namin ja sitten sieltä tullaan kutsun kera kiiruusti tavoittelemaan uutta namia imutuksesta. Tässä tulee samalla treenattua niin ruutuun menoa (sijoittumista) kuin paluutakin. Aiemmin on tullut palkittua melko yksisuuntaisesti vain ruutuun menosta ja ainoastaan liikkeenomaisissa tilanteissa paluista. Tämä eestaas juoksentelu ja molempiin suuntiin palkkaaminen toivottavasti vapauttaa hieman koko touhua. Ainakin se on ollut Vaakusta kovin hauskaa. Ohjatun ensimmäisenä treeninä tehtiin merkiltä kumpaiseenkin suuntaan lelulle vapauttamisia.

Tuli jo kuukausi sitten todettua, että talvikausi alkoi, mutta nyt näyttää enempikin siltä, että maastokausi jälleen alkoi. Jouluaatosta selvittiin vielä suunnilleen talvea muistuttavissa näkymissä, mutta nyt alkaa olla nurtsit ja metsät kokonaan paljaita useamman päivän plussakelien ja vesisateiden jälkeen. Maastotreenailuun ei kuitenkaan enää oikein ole hinkua, vaan odotukset ja ajatukset on jo vuodenvaihteessa ja hallitreeneissä.

Joulukuisiin tapahtumiin kuuluu myös Rännin syntymäpäivä - eikä ihan mikä tahansa syntymäpäivä, vaan Räpsy täytti pyöreät kymmenen vuotta. Ränni kun ei ole koirista vanhin eikä nuorin, niin useimmiten se jää vähän väliinputoajaksi kaikissa syntymäpäivä- ja muissa noteerauksissa. Ja kun ei se yhtään tykkää olla kameran edessä, niin tulipahan taas tähän kuvaa etsiskellessä todettua, että eipä siitä ole oikein paljon kuviakaan. Vaikkei Ränniä juurikaan ole päivityksissä näkynytkään, niin ihan muitten mukana se mennä viilettää oikein kirjaimellisestikin koiralauman kärjessä. Pari vuotta sitten sattuman kauppana havaittiin sydämen toiminnassa poikkeavuutta, ja sen jälkeen en ole uskaltanut Räpsyä kamalasti rasittaa treenien saati kokeitten merkeissä. Lenkkeilykunto sillä on mitä mainioin ja itse "kisailkoot" juuri niin paljon kuin haluaa. Vajaatoimintaa ei onneksi ole vielä kehittynyt, ja toivotaan, että Räpsy pötkiikin hyvissä voimissa vielä pitkään!