Palveluskoirien SM-kisojen viides!

Kisareissu palveluskoirien SM-kisoihin Vantaalle on onnellisesti takana. Ihanaa olla kotona taas! Perjantaina taitettiin ajomatka Kiviniemestä Vantaalle siten, että iltasella oltiin melko sopivasti kisapaikalla ilmoittautumassa ja tarkastuttamassa koira.

Lauantaina oli vuorossa tottelevaisuusosa, jonka perusteella karsittiin 48 jälkikoirasta 20 maastoon jatkajaa. Vuoromme oli onneksi heti aamusta, niin ei tarvinnut kalmankalpeana koko päivää jännittää. Helteisessä säässä Nova tottisteli iloisesti, vaikkei missään järin kovassa potkussa ollutkaan. Selkeimpänä virheenä oli hyppynoudossa kosketus mennessä ja kunnon rymistely palatessa. Tottiksesta hienosti 88,5 pistettä, jolla päivän päätteeksi oltiin sijalla 6. Päivän parhaat jälkikoiran tottispisteet olivat 93.




Sunnuntaina päästiin heti aamun viileydessä jäljelle, josta takkuisen janan jälkeen viisi keppiä - yksi välikeppi jäi. Jälkimaasto oli vaihteleva ja matkanvarrella oli paljon maassa levällään olevia oksakasoja, joihin jälkikepitkin helposti hukkuvat. Heti janan jälkeen oli peräjälkeen kaksi terävää kulmaa ja molempien jälkeen keppi. Välillä oli myös hyvin pitkä kepitön osuus, jossa koeteltiin uskoa ja sisukkuutta jälkiliinan molemmissa päissä. Lisäksi oli pari ojanylitystä ja aivan jäljen loppuosassa vielä tienylitus, joka saattoi helposti jäädä huomaamatta ja viimeiset pari keppiä löytymättä. Pisteitä meille viidestä kepistä 110 ja janalta 35.

Esineruutu oli kaikista ennakkoarvailuista huolimatta hyvin tavallinen. Ei siis kikkailuja maaston tai esineiden suhteen. Nova tuhrasi ensin pitkän tovin aikaa juoksentelemalla pitkin ruutua lähinnä vain tutkimassa, millaiselle alueelle onkaan tultu. Viimein se sitten aloitti oikeasti työskentelemään ja nosti esineen ensin oikeasta ja sitten vasemmasta takakulmasta. Kolmannen esineen haju pisti nenään aivan etulaidasta, missä Nova pyöri paikallaan yrittäen paikallistaa esineen siitä jaloistaan. Samassa tuomari ilmoitti että aika on täysi ja Nova nosti kolmannen esineen etsintäajan päätyttyä. Esineruudusta pisteitä 20.



Näin jälkikäteen onkin kiva jossitella, että kolmella esineellä olisi sijoitus ollut kolmas... Mutta koskapa läheltä piti -tilanteita ei lasketa, niin onnittelemme mitalinsa ansainneita ja yritämme opetella jättämään alun juoksentelut esineruudussa vähemmälle. Saavuttamamme viides sija Suomenmestaruuskilpailussa on sekin ihan hurjan hyvä ja yli odotusten - voidaan olla tosi tyytyväisiä! Toki sen verran jäi hampaankoloon, että täytyy varmasti ensi vuonna lähteä taas samoihin karkeloihin yrittämään.

Muotovalio!

Vietimme Napin ja Novan kanssa aurinkoisen päivän koiranäyttelyssä Torniossa. Napin tuloksena oli EH nuortenluokassa. Nova puolestaan sai kuin saikin käyttöluokassa ERIn ja pokkasi PN2-sijalta viimeisen sertinsä ja FIN MVA -tittelin! Jihuu - nyt se on sitten kasassa! Briardit tuomaroi Kurt Nilsson. Kiitokset Susanna ja Minna koirien esittämisestä!

Nova: "Femiininen. Erinomainen pää ja ilme. Erinomainen kaula. Eriomaiset mittasuhteet. Hyvin kulmautunut ja erinomaiset käpälät. Erittäin hyvät liikkeet. Ei parhaassa turkissa tänään."



Nappi: "Femiininen ikäisekseen. Erinomainen pää ja ilme. Erinomainen kuono. Hyvät korvat. Erinomainen kaula. Erinomaiset mittasuhteet. Tulisi olla paremmat etukulmaukset, erinomaiset takana. Erinomaiset kannukset. Ikäisekseen hyvät liikkeet. Voisi kuitenkin esiintyä itsevarmemmin."

Ärrien äksönviikonloppu

Maaliskuun pakkasissa vietimme Novan pentujen ja omistajiensa kanssa tapahtumantäyteisen viikonlopun. Lauantaina ohjelmaa oli omistajille Suomen Briard ry:n vuosikokouksen muodossa. Kokouksessa palkittiin taas edellisvuoden menestyneimmät briardit, ja Nova voitti jälleen useamman kategorian ollessaan viime vuoden paras palveluskoira, tottelevaisuusbriardi sekä Berger de Brie.

Sunnuntaina oli koko Suomessa asuva pentunelikko koossa, kun Onni ja Eeva-Leena pistäytyivät treffaamassa pentuesisaruksia valokuvauksen merkeissä Virpiniemessä.

Maanantaiaamuna, Novan 5-vuotissyntymäpäivänä 14. maaliskuuta pentunelikko kävi silmäpeilauksessa sekä lonkka- ja kyynärkuvissa eläinlääkäriasema Akuutissa. Hyvältä näytti! Tutkimukset suorittanut Kaisa Wickström totesi koko katraan silmät terveeksi ja ennusteli kyynärien olevan 0/0 ja lonkkien A tai huonoimmassakin tapauksessa B. Eipä olisi Nova enää parempaa syntymäpäivälahjaa voinut saada!

Rotumestaruus!

Briardien PK-rotumestaruuskisat ja briardien, bouviereiden ja mustaterriereiden kolmerotuottelu kisattiin Lievestuoreella. Samana viikonloppuna oli saksanpaimenkoirien suojelumestaruuskisat Leppävirralla, joten toki kiepautin mutkan molemmissa tapahtumissa samalla vaivalla.

Matka Leppävirralta Lievestuoreelle osoittautuikin hieman pidemmäksi kuin olin kuvitellut, joten alkumatkan väsymys kaikkosi sitä mukaa kun kello uhkaavasti lähestyi kokeen alkua. Kokeen sihteerikin jo soitteli perääni, mutta ehdin kuin ehdinkin juuri sopivasti paikalle tarkastamaan koiran ja kuulemaan kokeen avauksen.

Novan kisapäivä alkoi heti aamulla 3-luokan jäljellä, joten kovasti elättelin toiveita, että marjastajat ja sienestäjät eivät vielä ole ehtineet rynnistää paikalle. Nova tekaisi tuttuun tapaan janalla takajäljen ja joukon muita kuvioita, joten pisteitä siitä 32. Jälki osoittautui melkoisen vaativaksi. Maasto vaihteli varvukosta, sammalikkoon, vyötärönkorkuiseen heinään ja jyrkän mäen päälle ja sieltä sammalista lohkareikkoa alas. Välillä piti jo heittää liinastakin irti, jotta sai kädet avuksi kiipeämiseen ja laskeutumiseen ja sitten pitikin jo huutaa koira maihin odottamaan, ettei se katoa kokonaan näkyvistä. Loppupuolella jälkeä Nova pysähtyi jossain pusikon takana, ja menin paikalle ilahtuneena siitä, että se oli mitä ilmeisimmin pysähtynyt ilmaisemaan keppiä. Mutta mitä vielä. Nova oli pudonnut selkäänsä myöten ruosteenoranssiin lieteojaan eikä meinannut päästä sieltä omin avuin pois. Joten hihat ylös ja pyyläämään koira liejusta kuivalle maalle. Nova selvitteli tämän jäljen haasteet vauhdikkaasti ja mutakylvyn jälkeenkin se jatkoi enempää aikailematta jäljestystä viimeiselle kepille. Yhden välikepin missasimme mitä ilmeisimmin rinteeseen.

Esineruutu oli tehty 'kisakeskusta' ympäröivään metsämaastoon. Nova toi ruudusta kaikki kolme esinettä ja sai suorituksesta 29 pistettä. Päivän päätteeksi tehtiin tottis, josta jokseenkin nihkeällä suorituksella kuitenkin 84 pistettä. Yhteistulokseksi tällä kertaa 2-tulos 255 pistettä JK3-koulutustunnus ja jälki3-luokan voitto sekä briardien rotumestaruus! Kolmerotuottelussa briardit sijoittuivat bouviereitten jälkeen toiseksi.

Riiuureissu Tsekkeihin 15.-29. lokakuuta

Novan juoksu alkoi hieman odotettua aiemmin, joten nopeasti teimme matkajärjestelyt parin viikon astutus- ja turistiturneelle Tsekin tasavaltaan. Novan kanssa matkustimme Oulusta Helsinkiin junalla, ja siitä jatkoimme Tapion ja Aimon kanssa autokyydillä Via Balticaa kohti määränpäätä.

Lokakuussa säät olivat jo aika koleat, mutta onneksi lämpötila pysyi pääasiassa nollan paremmalla puolella, ettei tarvinnut Baltian teillä pahemmin liukastella. Majapaikaksi valittiin aina se, mikä sattui osumaan kohdalle, missä oli vapaata ja minne sai ottaa koirat mukaan. Toisinaan sai siis ajella pilkkopimeässä Via Balticaa pitkälle yöhön ennen kuin lykästi.

Novan sulhaseksi olin valinnut nuoren, fawnin briarduroksen Guidon, jonka koti sijaitsi Privratissa, Ceska Trebovassa. Määränpäässä meidät tervetulleeksi toivottivat Guido ja juuri ajokortin saanut 18-vuotias omistajansa Lenka Lodrová sekä hänen vanhempansa. Matkaa omalta kotiovelta Lodrován perheen kotiovelle kertyi reilut 2200 km.

Erittäin sydämellisen ja vieraanvaraisen Lodrován perheen luona vietimme lähes kokonaisen viikon. Kävimme katsomassa Lenkan ja Guidon oman treeniklubin kentällä järjestettyä koetta ja vierailimme myös hieman kauempana Moravia Trebovassa seuraamassa Guidon ja muiden briardien treenejä. Päiväseltään kävimme tapaamassa Aimon kasvattajaa opiskelupaikkakunnallaan Brnossa.

Guidon luota matkamme jatkui Melnikiin Novan kasvattajan Alena Retychovin luokse. Tekstiä Alenalta tuli melkoisella tempperamentilla höystettynä, mutta kaikki tsekiksi, joten iltaa kanssamme istumaan oli kutsuttu tulkkaustaitoisia rodun harrastaja-ystäviä. Kyläilimme myös Aimon kasvattajan luona ja kävimme tapaamassa Novan isää Oscaria ja omistajaansa Jitka Tylovaa. Ei tarvinnut arvailla, mistä on Nova saanut pienen kokonsa ja iloisen luonteensa.

Prahassa kun oltiin, oli käytävä katsomassa Vanhankaupungin pakolliset nähtävyydet kuten raatihuoneen tähtitieteellinen kello ja Kaarlensilta, mutta suurimman mielenkiinnon kohteena oli Prahan liepeillä käydyt Briard Cup -mestaruuskisat. Kisat käytiin epävirallisina ja osallistujia oli luokissa IPO1 ja 3, BH ja SchHA. Erityisellä mielenkiinnolla seurasin IPO3-luokassa Guidoa ja isäänsä Amadeoa. Guido voitti luokan ja palkittiin parhaasta jäljestä ja kisan parhaasta suorituksesta, vaikka virallisiin tuloksiin pisteet eivät olisi riittäneetkään.

Nova ja pikku Aimo ottivat muutaman tuhannen kilometrin automatkansa ja kyläilyt ja yöpymiset kaikenlaisissa majapaikoissa rennosti. Oma kotimatka taittui toiveikkain mielin siitä, että mukaan tuli nyt lauma pikkuisia Tsekin tuliaisia. Jos hyvin kävi, niin joulun alla odotamme syntyväksi lauman pikkuisia mustia ja fawneja mustasurma-tuholaisia.