Loppuvuoden treenit

Välipäivinä on kaiken syömisen lomassa aktivoiduttu sen verran, että on Variksen kanssa käyty kolme kertaa hallilla kuluttamassa kinkkuvarantoja. Varis syömällä kinkkua ja minä olemalla syömättä sitä edes noitten treenien ajan.

Torstaipäivänä tehtiin hallin pihassa ensin vähän lumitöitä ja sen jälkeen päästiin treenaamaan ruutua, luoksetuloa, avoimen luokan kaukokäskyjä ja metallinoutoa. Ruutuun olin nyt askarrellut reunanauhat, mutta ne oli niin kevyet, että Vaakun juostessa ruutuun tai pallon perään nauhat leyhähtelivät pois paikoiltaan. Vaatii siis hieman lisää tuotekehitystä. Luoksetuloa eli läpijuoksuja, pysäytyksiä ja siitä taas jatkamisia tehtiin hyppyesteen siivekettä kiertämällä. Varis laukkoo vain sellaista kevyttä pikkusievää laukkaa, mutta toisaalta tuollaisessa työvauhdissa se on valmis myös hyviin pysähdyksiin. Jos vain laukkoo tuota tasaista tahtiaan kaikki pätkät, niin kelpaa minulle. Avoimen luokan kaukokäskyihin jumpattiin ihan vain sitä nopeutta, ja metallinoutoa tehtiin remmissä, matkaa vähitellen pidentäen.

Perjantai-iltana käytiin taas hallilla, ja tällä kerralla tuli pitkästä aikaa (yli vuoteen) otettua Variksen tekemistä videolle. Valaisevaa on nähdä itsekin, miltä se näyttää - puhumattakaan miltä se oma tekeminen näyttää. Auts! Videon äänet on otettu pois, sillä hallissa viereisellä kentällä oli varmaan puolen tunnin ajan käynnissä irtokoiran pyydystys lelun vingutteluineen ja kutsumisineen. Meinasin luopua ensin koko videoinnista, mutta hetken reenailtuani otin sitten kuitenkin. Taustamusiikkia on kyllä laitettu puoleen väliin asti, mutta en sitten keksinyt, miten sen saisi toistumaan koko videon loppuun tai laitettua jonku muun musiikin jatkoksi...




Vuoden treenailut päätettiin tänään hallilla lyhyillä, hauskoilla juoksentelutreeneillä. Tehtiin erilaisia luoksetuloja pelkkinä läpijuoksuina, juoksenneltiin myös puisen noutokapulan kanssa ja vähän tehtiin myös kaukokäskyjä pallonheittopalkalla. Helppoa ja hauskaa, kiva oli juoksennella ja rallatella pallon perässä hallissa. Näissä tunnelmissa ei muuta kuin uuteen vuoteen!

On hanget korkeat nietokset

...vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä!

Nyt on viimein saatettu blogi ajan tasalle, koti siivottu, jouluviemiset valmiina ja säänkin puolesta on saatu aivan upean valkea joulu. Vaakun kanssa ollaankin viittä vaille valmiit lähtemään kylään aattoillan viettoon!

Oikein Hyvää Joulua kaikille!

Joko mennään?

Liikkuroitua tokoa

Kolmen viikon oman treenailun jälkeen käytiin hallilla tokoilemassa taas kelpieseurassa.

Vaakun kanssa otettiin alkuun vähän seuraamista, ja sen jälkeen sitten itse asiaan eli tunnariin. Vähän epäilin, mahtaakohan se muistaa viime kerralta, että pitääkin löytää oma tunnari muiden ihmisten hajuisten joukosta (eikä mikä tahansa ihmisen hajuinen blancojen joukosta niin kuin jäljellä). Vaan turhaan epäilin, hyvin Varis etsi oman niin kellotaulusta kuin rivistä. Nyt otettiin mukaan muita kokeenomaisia elementtejä eli olin alusta loppuun seisaallaan ja käännyin tunnarin viennin ajaksi selin. Aavistuksen verran Vaakulla oli tunnarin valittuaan epävarmuutta lähteä tuomaan tai tuominen on vähän hitaahko, jos ei heti saa palautetta, että hyvin menee ja tuo vaan. Pitää treenata tuota innostamalla piski tavoittelemaan palkkaa minulta ja käskemällä siitä hakemaan tunnarin, niin että hädin tuskin malttaa irtaantua etsimään oman, kun on jo valmiiksi kiire takasin. Ja itse pitää muistaa olla koko ajan hiljaa! Onneksi tätä tunnarin hakemista voi hyvin harjoitella itsekseenkin.

Toisena liikkeenä otettiin Variksen kanssa avoimen luokan kaukokäskyjä. Liikkuri seisoi näyttötaulun kanssa vaihtelevasti koiran takana, sivussa ja etuviistossa. Tarkoitus oli nyt treenata lähinnä tuota liikkurin läsnäoloa, mutta treenattavaa riittää kyllä itse asennonvaihdoissakin. Vaakku ei etene, mutta tekee asennonvaihdot aika hitaasti. Ja nyt tietysti liikkeenohjaajasta johtuen aluksi tosi hitaasti. Treenin edetessä toki liikkurin ihmettely väheni ja tahti parani, mutta ei Vaakku tosiaan koskaan ole tässä liikkeessä mikään rivakka. Täytynee treenata tähän itsekseen vähän lisää vauhtia.

Loppuun otettiin vielä vähän ruutua ja avoimen luokan estehyppelyä. Ruutu oli eka kertaa ei kentän tyhjään suuntaan vaan kohti sekalaista "yleisöseinustaa", missä nyt oli myös kelpie odottamassa. Samoin ruudussa oli nyt reunanauhat, mitkä meillä on vielä hankkimatta. Tehtiin Variksen kanssa ruutuun kosketusalustalle menoa aika lyhyeltä matkalta, sillä selvästi tämä suunta oli koirallekin vähän kummallinen. Muutenkin kyllä olen ajatellut, että pitäisikö vaihtelevasti laittaa kuitenkin ruutuun leluakin ihan sen menovauhdin ylläpitämiseksi kunnollisena. Tähän saatiin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi laittaa lelu muutaman metrin päähän ruudun taakse, ja koira lähetetään ruutuun kosketusalustalle ja vapautetaan siitä palkalle. Tämä saattais olla hyvä, pitää kokeilla!

Kolmen viikon tokoilut

Muutama päivä toivuttiin agilitykisoista, ja sitten on taas hiljakseen koetettu aloitella tokotreenailua. Kotipihassa tehtiin parina päivänä hyppyesteen yli irtaantumista, ja sittemmin on ajeltu hallille (ensimmäisellä viikolla kerran, toisella kahdesti ja kolmannella kolmesti) lämpimämpiin olosuhteisiin säänsuojaan puuhastelemaan. Hallilla on kivituhkapohja, joka on loistava koirille ja ohjaajille liikkua, mutta täytyy myöntää, että joka treenin myötä tulee kuskattua varmaan kilon verran sitä pohja-ainesta kotiinkin vaatteissa, koiran karvoissa, leluissa ja suussa. Pthyi.

Pääasiassa on treenattu ruutua ja avoimen luokan hyppyä. Ruudussa on nyt kosketusalustana pakasterasian kansi, jonka taa Varis osaa hakeutua seisomaan ja tuppaa tarjota siihen myös nenäkosketusta. Ihan jonkun yksittäisen kerran olen ruudussä käskenyt seisomiseen jälkeen myös maahan, ja todennut että vaikka eteenmenossa vauhdista maahanmenot on ripeät, niin ruudussa tuon seisomisen jälkeen meneekin helposti istumisen kautta ja jää vajaaksi. Muutaman kerran olen vienyt koiran ruutuun maaten ja tehnyt liikkeen loppuosan eli kävelykuviot ja koiran kutsumisen.

Hyppyyyn etäisyyttä esteeseen on tehty vähän tavalla jos toisella. Välillä olen heittänyt pallon koiran ylitse menohypyn aikana tai pian sen jälkeen koiran irtaantuessa vielä menosuuntaan. Aika usein on tehty niinkin, että vien tai heitän pallon valmiiksi kauas esteen taakse, hypyn jälkeen vauhdista käsken istua (istuu tässä tilanteessa aina ihmeen hyvin) ja vapautan jatkamaan pallolle. Tähän avoimen luokan hyppyyn ei kyllä oikeasti kannattaisi kauheasti aikaansa tuhlata, kun kyseessä on vain läpimenoluokka ja ykköstulos tuskin kaatuu parin pisteen menetykseen, mikäli paluuhypyssä sattuu kolahtamaan. Tätä taitaa olla vaan kivempi treenata kuin muutamia muita mun inhokkiliikkeitä...

Ruudun maahanmenon tapaan myös hypyssä vauhdista tuo istuminen sujuu hyvin, mutta ensin pysähdyttyä onkin ihmeen vaikeaa. Siinä varmasti näkyy alokasluokan hypyn seisominen ja toisaalta myös se tosiasia, että me ei oikeen osata tokon kaukokäskyjä. Enkä tiedä miten opitaankaan, kun se on mun inhokkiliike numero yksi. Erikseen on tehty myös hyppyliikkeen loppuosaa eli luoksetuloa esteen ylitse - myös niin, että linja ei ole aivan suora, vaan Vaakku joutuu hieman koukkaamaan hypyn kautta.

Yksittäisemmin on otettu muutamia muita liikkeitä. Seuraamisessa on tehty eri nopeuksia käännöksineen ja pysähtymisineen sekä askeleita taakse ja sivusuuntiin. Nämä mielestäni sujuvatkin aika hyvin, joskin koko seuraamisessahan Varis edistää aika tavalla. Metallinouto sujuu hihnanmitalla ihan supersähäkästi, mutta vapaana pitkällä matkalla alkaa se kapulan ottamisen jappasu. Ottaa kyllä ja tuo, mutta ei se nyt oikeen kelpaa noin. Avuksi on otettu flexi, jotta saadaan vauhditettua tuo pitkän matkan noutokin samaan malliin kuin lyhyt. Jääviä on tehty kerran, ja yllättäin nyt Vaakun valikoimasta löytyi parhaiten istuminen ja maahanmeno. Minun inhokkiliike numero kakkosta eli luoksetuloa ja pysäytyksiä on tehty vain pari kertaa. Ja niitä pitäisi tehdä tosi paljon, että saa paljon läpijuoksuja, toisinaan pysäytyksiä ja lisäksi palkottua riittävästi myös pysäytyksen jälkeen luokse jatkamisia. Puuh. Ja kun nuo luoksetulot ei meillä alunperinkään ole mikään supersuoritus. Aluksi meinasin opettaa molemmat pysäytykset suullisilla käskyillä, mutta seisominen käsimerkillä toimii sen verran näpsäkästi, että ehkäpä sitten kuitenkin sillä mennään.

Yleensä käydään hallilla treenaamassa Variksen kanssa aivan kaksin, mutta eräänä perjantaina tuli otettua Noppis ja Ränni mukaan. Ränni nyt porhaltaa tietysti vielä kuten ennenkin, mutta mummelikin oli varsin tohkeissaan päästessään näyttämään miten se ruutuun meno, metallinouto ja tavallinen nouto tapahtuukaan. Hih.

Tokotreenit

Agilitykisoja edeltävänä viikonloppuna käytiin hallilla tokoilemassa kelpieseurassa. Eläinkunta olikin aika laajasti edustettuna, sillä treenaamassa oli Rotta, Repo ja Varis. :o) Meidän tokoilut on olleet aika vähissä, mutta tunnaria on sentään pariin otteeseen kotioloissa kokeiltu. Hyvin se onkin sujunut, mutta treeniseura ja liikkurointiapu olikin jo tarpeen, jotta päästään asiassa eteenpäin.

Varis osaa kotitreenien tuloksena etsiä ja tuoda rivistä ja kellotaulusta oman tunnarin puhtaitten tunnareitten joukosta. Nyt tehtiin ensimmäistä kertaa harjoitus, jossa oma tunnari oli liikkeenohjaajan käsittelemien tunnareitten joukossa. Odotetusti Varis yritti tuoda heti ensimmäisen haistamansa väärän tunnarin, "ei, etsi vielä", Varis yritti tuoda heti seuraavan haistamansa väärän tunnarin, "ei, etsi vielä". Kolmas Variksen haistama tunnari sattui olemaan se oma, ja saattoi suorastaan nähdä, kuinka lamppu Vaakun pään päällä syttyi. Uudella yrittämällä se sitten jo etsikin hienosti oman tunnarin sieltä liikkurin käsittelemien joukosta.

Toisena aiheena meillä oli ruutu, johon liikkeenohjaaja laittoi aina uutta lelua odottamaan. Tässä ei ollut mitään ihmeellistä, hauskaa ja helppoa ruutuun juoksentelua. Mietin tosin, että pitäisikö sittenkin kokeilla opettaa kosketusalustalla. Oppisikohan silloin varmemmin hahmottamaan ne ruutumerkit ja hakeutumaan keskelle?

Ihan alussa tehtiin vähän seuraamista liikkeenohjaajan kuljeskellessa siinä lähellä mukana. Yksi pikku vilkaisu tuli, mutta muuten ihan hyvin. Paikallamakuu otettiin myös, eli laitettiin kaikki kolme kepietä ja Varis riviin ja poistuttiin näkösuojaan hetkeksi. Loppuun tuli kokeiltua aivan kylmiltään vielä avoimen luokan hyppyliikettä, jossa ne treenin aiheet näyttäisi olevan paitsi etäisyys esteeseen siellä esteen takana niin myös istuminen. On nimittäin aika hyvin opittu se esteen takana seisominen.

Agilitykisat

Tiistain treenailut meni jo hieman puolikuntoisena, ja siitähän se tauti sitten yltyi. Päänsärkyä, kuumeilua ja toipilasoloa riitti kisaviikonloppuun asti. Onneksi lauantaina aloin olla jo kunnossa. Silloin oli kolmosluokkien kisapäivä, ja Variksen kanssa pistäydyttiin paikanpäällä sirun tarkistuksessa ja allekirjoituttamassa kilpailukirja jo valmiiksi. Iltamyöhällä käytiin vielä hallilla, kun kisapäivän jäljiltä oli esteet koko kentän laajuudella levällään. En tiedä olisiko kannattanut, sillä meno oli vähän vaisua ja tuli tehtyä tähän tilanteeseen turhan mutkikkaita pätkiä.

Sunnuntaiaamuna sitten urheasti kisapaikalle. Olin ilmoittanut Variksen kaikkiin kolmeen starttiin, joista kaksi oli agilityratoja ja viimeisenä hyppyrata. Kaikesta etukäteiskauhistelustani huolimatta luokkamme ensimmäisenä starttaaminen sujui aivan hyvin. Tilanahtaudesta huolimatta hallista löytyi rauhallinen soppi, johon jättää Varis rataantutustumisen ajaksi. Omasta rataantutustumisesta saattoi lähteä ajoissa valmistautumaan, sillä minien ja medien suorituksia katsomalla rata oli jo jäänyt hyvin mieleen. Oman suorituksen jälkeen käytiin pieni ulkoilulenkki, jonka jälkeen Varis sai odotella autossa seuraavaa rataantutustumista.

Itse suoritukset sujui niin kuin odottaa saattoi eli tarkasti ja rauhalliseen tahtiin. Kun rimanpudotuksia tai muitakaan hämmennyksiä ei tullut, oli tuloksena kaikilta radoilta nolla. Ihanneaikaan päästiin ensimmäisellä radalla nipin napin, kolmannella vähän reilummin ja keskimmäisestä startista tuli pari sekkaa aikavirhettä. Saatiin siis kilpailukirjaan heti kaksi luokanvaihtotulosta! Tuo aikavirhekään ei kauheasti harmita: kolmea luvaa ei olisi voitu saada kuitenkaan, sillä ne täytyy olla vähintään kahdelta eri tuomarilta.

Alkuperäisiä ratapiirustuksia ei ole saatavilla ja itsellä ei ole oikeen minkäänlaista muistikuvaa radoista, mutta yritin muitten osallistujien videoiden perusteella kyhätä ratapiirrokset. Todennäköisesti siis tuomari ja muut kilpailijat eivät tunnistaisi näitä edes samoiksi radoiksi... :o) Ekasta D-radasta ei löytynyt edes videotallennetta, joten siitä ei ole piirrostakaan.

Oulu 11/2012 E1 agilityrata, Kari Jalonen

Oulu 11/2012 F1 hyppyrata, Kari Jalonen

Agilitykuvioita

Agilitykisojen lähestyessä on treenailut arvatenkin olleet aksapainotteisia. Kovasti on yritetty googletella tulevien agilitykisojen tuomarin (ja vähän muittenkin tuomareitten) ykkösluokkien ratapiirustuksia ja katsella youtubesta videoita ja poimia sieltä vinkkiä, mitä kaikkea juttuja sitä kannattaisikaan treenata.

Maanantaina levittelin kentälle putkia ja hyppyjä, joilla sitten tehtiin kutsuhyppyjä muutaman esteen takaa ja suoran putken jälkeen takaisin päin kääntymisiä. Lopuksi otettiin vielä pujottelun aloituksia. Keskiviikkona tehtiin lähtösuora, jossa oli hyppyjä myös pitkittäin. Lisäksi harjoiteltiin pujotteluun menoja ja sen jälkeen erinäisiin suuntiin jatkamisia. Perjantaina käytiin taas hallilla, kun siellä on vapaata illallakin jo puoli yhdeksän aikoihin. Tällä kertaa treenattiin ohjauksia A-esteelle ja sen alta menevään putkeen. Lisäksi tehtiin takaakiertoja muurille, mikä esteen jykevyydestä huolimatta pitäis muistaa hypätä huolella irtopalikoitten putoamatta. Loppuun vielä "loppusuoraa", jossa L-putken ulostulosta niistäen koira suoran viimesille hypyille. Tiistain oleellisimmat asiat oli mutkaputki puomin alla ja jälleen muuri sijoitettuna nurkkaan niin, että sille mentiin takaakiertona tai suoraan, mutta heti perään U-käännös. Lisäksi oli käytössä pituushyppy ja pujottelu, johon mentiin avokulmasta.

Noin yleensä ottaen Varis on valtavan kuuliainen, kiltti ja tarkka, mutta ongelmana on sitten turha nöyryys, varovaisuus ja hitaus. Etenkin aluksi meno on kohmeista ja pikkuisen parempaa innostumista alkaa tulla pintaan sitten vasta treenin edetessä. Ratatreenissä tämä näkyikin selvästi, kun eka rata oli kamala ja toinen sitten huomattavasti parempi.