Varis 7 vuotta

Aika menee hurjan nopeasti, kun tänne muuttaessamme Varis oli vuodenikäinen pentu ja nyt se täytti jo seitsemän! Vaakun nuoruusvuosina tuli jonkun kerran ajateltua, että tästä ei kyllä tule ikinä mitään, mutta niin vaan Vaakusta on tullut vaikka mitä! Ja ennen kaikkea siitä on kasvanut viksu ja luotettava koira, sellainen jonka tuntee kuin omat taskunsa. Tuota saattaa hieman paljon korostaa se, että laumassa pöllöilevät nyt vuorostaan Vaakun vuodenikäiset tyttäret.

Tulevaisuudellekin on vielä toiveita ja tavoitteita, vaikka nuo junnut nyt vievätkin aimo osan ajasta. Ilmoittautuminen palveluskoirien SM:iin Lapualle on tehty, ja syksyn päälle pitäisi koittaa pyydystää viimeistä luvaa agilitysta ja viimeistä käyttövaliotulosta jäljeltä. Toivottavasti Vaakku pysyy vastakin hyvässä kunnossa, kun tekemisenhalua tuntuisi edelleen riittävän.




Nova on syntynyt maaliskuussa, ja siihen vuodenaikaan valo ei ole ollenkaan suotuisa kivojen kuvien ottamiselle. Otettiin siis nyt sopivana kesäisenä poutapäivänä vahinko takaisin ja vanhuksesta hieman palloilukuvia. Ikää on nyt mittarissa 16 vuotta ja 3 kuukautta.

Sukukokoukset

Kesäkuussa pidettiin pienimuotoinen sukukokous, kun Tea pysähtyi kesälomareissullaan Oulussa. Jäynä, Tikru, Haloo ja Aino sekä tätikoira Tälli olivat paikalla ja pyörähtivät vuorollaan hieman treenaamassa, touhuamassa ja näytillä kameran edessä. Hyvin monennäköisiä turreja kuviin ikuistuikin, mikä on tervetullutta ja tervettä vaihtelua tässä rotukoirien maailmassa, jossa yleensä tähdätään samaan pieneen muottiin ja toistensa klooneihin. Tean harrastuskaverit olivat ennakkoon epäilleet, miten erottavat Tikrun tulon myötä kaksi mustaa briardia toisistaan, mutta ei taida olla mitään ongelmaa. :-D

Linnanmaalla kun treffattiin, niin vain parin kilometrin siirtymällä päästiin seuraamaan meidän pienen mondioringporukan treenejä. Aino ja Haloo pääsivätkin vielä illan päätteeksi näyttämään, mitä ovat mondioringin saralla sitten viime syksyn oppineet.

Sukukokouksen kakkososa pidettiin Tean paluumatkalla viikkoa myöhemmin. Samalla turriperheen kokoonpanolla treffattiin, mutta tällä kertaa Ala-Temmeksen kentällä keskiviikkotottisten merkeissä. Siinä seurustelun lomassa tuli turrit rapsuteltua ja jokainen kävi kentällä tekemässä oman treeninsä - Tälli muun muassa aloitti uusien tokoliikkeitten opettelun. :) Mukava oli nähdä näitä H-pentueen junioreita sekä tätikoira Tällikkiä omistajineen. Toivottavasti joskus saadaan otettua uusiksi pidemmän kaavan mukaan!




Videolla Ainon ja Haloon hauskanpitoa kotipihalla hedelmäpuitten istuttamisurakan päätteeksi. :)

Tottista ja puruja - hulluna hommia!

Haloon kanssa pyörähdettiin toukokuun alussa ryhmänäyttelyssä Posiolla erittäin hyvällä tuloksella EH1. Juniori esiintyi ja liikkui kehässä juuri niin hienosti ja tehokkaasti kuin mitä itse arvostan, hieno Haloo! Elena Ruskovaaran mieleen massaa puuttui niin naamasta kuin etujalkojen välistä, mikä nykyihanteen tietäen on käyttöharrastajalle erittäin positiivinen lausunto. Ihan oikeana virheenä käyttökoirarodulle Haloolla on aivan liian pehmeä turkinlaatu, mutta sitä ei sitten noteerattu millään lailla.

Ja sitten oikeitten asioitten äärelle. :) Parisen kertaa viikossa on Ainon ja Haloon kanssa käyty Alatempalla tottistelemassa. Harmi vaan, että varsinaiset kimppatreenit on vielä jääneet vähiin. Nyt kun nuo jo osaavat paikallamakuuta, seuruuta ja muuta, niin tarvittaisiin siihen oheen muita häiriöksi, henkilöryhmää, laukauksia, ilmoittautumista ja sen sellaista. Vaan jospa tuleville keskiviikkoilloille saataisiin muutakin kuin sadetta, niin aletaan varmasti osua samaan aikaan kentälle vähän isommalla porukalla.

Paikkamakuuta on tehty nyt noin yhden minuutin pätkää piilossa, joten käyttäytymiskoetta ajatellen tarvitaan paljon pidennystä aikaan ja lisää häiriötä. Noudosta on talvella opeteltu luovutus ja nyt tehty vauhtinoutoa kentällä. Vielä pitäisi liinassa tehdä kuri siihen kapulan ottamishetkeen, jotta se paluu olisi paitsi kivaa niin myös satavarma. Montsutottiksen hyppykuviota on tehty pääasiassa ruualla, ja silloinkin tuppaa hyppy joskus kiireessä jäädä hätäisen laakaksi. Pitkään en uskaltanut tehdä lelulla ollenkaan Haloon roikaistua patukan perässä laakana päin estettä, mutta nyt on tehty suhteellisen turvallisesti myös pallopalkalla. Hyppykorkeus on ollut nyt korkeimmillaan 85 cm. Esteen toiselle puolelle tulevaa maahanmenoa on tehty pääasiassa ihan erikseen tasamaalla pallonheitolla. Seuraamista osataan tehdä pikku pätkiä hienosti, mutta nyt on alettu esittää aiheessa hieman vaatimuksiakin. Pitää nyt yrittää käydä tämä koulu läpi ajoissa, että loppukesästä oltaisiin sitten jo samaa mieltä aiheesta, olipa häiriöitä miten paljon tai kaavio kuinka pitkä tahansa.

Haloo treenaa irrotusta, kuvaaja Sari Manninen

Purutreenejä on ollut nyt kivasti aikalailla pari kertaa viikossa. Pääasiassa on keskitytty brevet-liikkeisiin eli keppihyökkäykseen ja ohjaajanpuolustukseen. Keppihyökkäyksiä on siis tehty pidemmiltä matkoilta ja uutena asiana on opeteltu nyt irrotuksia, jotta voitaisiin pian sitten purra kokopukuunkin. Ja niinhän se aina tämmösten tursakkeitten kanssa menee, että silloin kun pitää purra, niin saa jännittää, että pysyykö kiinni ja sillon kun pitäisi irrottaa, niin eivät tietenkään irrota. :) Lisäksi on nyt otettu mukaan valmistelevia osia ja pureskeltu vieraampiakin heppuja. Välillä menee vähän paremmin ja välillä vähän huonommin - intoa on kuitenkin piisannut ja hauskaa ollut!

Ja Ainollakin irrotustreeni (ja puree väärin päin), kuvaaja Sari Manninen

Luva!

Varis sai toukokuun agilitykisoissa toisen luva-tuloksensa ja on nyt enää yhden luvan päässä kolmosluokasta! Huhtikuun kisat meidän oli jätettävä väliin mondioring-seminaarin vuoksi ja toukokuun kahdesta startista osallistuimme ainoastaan agilityradalle, mutta sieltä se luva sitten tuli. Salme Mujunen oli suunnitellut tyypilliseen tapaansa sujuvan ja selkeän radan - mikä olikin huojentavaa edelliskisojen Berglundin ahtaitten syheröitten jälkeen.

Toukokuun lopullekin oli luvassa yksi agilitystartti, mutta harmittavasti Varis aloitti juoksun ja se kisa jäi käymättä. Toisaalta juoksun myötä ei harmittanut enää yhtään, että unohdin ilmoittaa Vaakun jälkikokeeseen Kalajoelle. Oltaisiin jouduttu jättämään väliin sekin. Seuraavat agikisat onkin sitten heinäkuun loppupuoliskolla Raahessa, mikäli "sinne asti" innostutaan lähtemään. Jälkikoepaikkakin pitäisi yrittää saada. Jotenkin olen onnistunut hukkaamaan siltä osin koko kevään!

Montsua ja ensimmäiset jäljet

Huhtikuun toinen viikonloppu vierähti kuunteluoppilaana Putkan järjestämässä Mondioring-seminaarissa Limingassa. Osallistujia saapui Suhteellisen Jussin oppiin treenaamaan ja maalimiestyöskentelyä harjoittelemaan lähestulkoon maan kauimmasta kolkasta asti. Osallistujakirjo oli taas tuttu kaikki maleja ja parilla vähän pidemmät villat, mutta eritasoisia koiria oli mukavasti nuorista koirista aina kolmosluokan kilpailijoihin saakka.

Oppia treenaamiseen sai odotetusti, kun itse on lajissa ihan aloittelija. Erilaiset koiratyypit ja niitten mahdollinen rakentelun tarve tuli esiin ja on mielenkiintoista, kun itselläkin on kaksi keskenään hieman erityyppistä nuorta koiraa. Sain myös hyvään ajankohtaan päätöksen sille, että me purraan jatkossakin ohjaajan puolustuksessa käteen vaikka muissa liikkeissä pääsääntöisesti jalkaan. Mielenkiintoista oli myös nähdä maalimiestyöskentelyä. Kokeissa koeliikkeitten suorittamisessa on arvatenkin taidollisia eroja, mutta taatusti vielä suurempia taitoerot ovat koirien treenaamisessa ja rakentelussa. Ei ole helppoa hommaa koiran edessä, jos ei aina liinan toisessa päässäkään.

Omat montsutreenit on nyt muutaman kerran pidetty Iin koirahallissa nurtsikenttien kuivumista odotellessa. Treenitahti on toistaiseksi ollut harva, mutta silti on yritetty liikautella asioita eteenpäin. Hyökkäyksiä on kokeiltu ensimmäiset kerrat ilman liinatukea ja ohjaajan puolustuksessa on otettu enemmän pyörimisiä, kättelyitä, tuolilla istumista ja muuta. Varmasti ihan peruspohjatyötä tyynyllä pitäisi tehdä enemmän, mutta tiedä sitten päästäisiinkö gurumpien mittapuun mukaan koskaan siitä eteenpäin. Koitetaan nyt siis edetä hitaasti kiiruhtaen ja palataan sitten takaisinpäin, jos seinä näyttää tulevan vastaan.

Tänä kesänä Mondioring on prioriteetti numero yksi, mutta toki metsäjälkeäkin treenataan harvakseltaan kohti koetasoa. Vuoden ensimmäset jäljet tehtiin huhtikuun viimeisenä päivänä, ja erinomaisesti oli Ainolla ja Haloolla jäljestäminen muistissa. Hauskasti kumpikin alkumatkan jälkeen on parhaimmillaan: Aino vireen noustua ja Haloo vireen laskettua hieman. Keskittyminen ja halu on molemmilla kohdallaan alusta loppuun, joten helppoja treenattavia ovat tähän lajiin molemmat.

Agikisat ja tottista

Variksen kanssa on maaliskuussa jatkettu agilityharrastusta eli käyty hieman kisailemassa. Oulun koirakerhon kisoissa Allan Mattsonin agilityradoilta saatiin vitonen ja kymppi. Ensimmäisellä radalla luva ei taas ollut kauhean kaukana, kun puomin ylösmenolta napsahti tuo vitonen. Toisella radalla tuli niinikään puomin ylösmenolta virhe ja lisäksi Vaakku loppusuoralla räjäytti okserin.

Oulun seudun KAS:n kisoissa kävimme meille tuntemattomassa hallissa. Vieras paikka näkyi Vaakun tekemisessä melkoisena hysteerisyytenä, joten Tomas Berglundin radoilta saaliina epätoivoinen hyl ja 1,65. Hylätyllä radalla Vaakku säntäili ympäriinsä ja yritti pongailla loppusuoraa selvitäkseen äkkiä pois radalta. Toisella radalla areena umpiaitojen sisäpuolella oli jo nähty, valmistautua osattiin paremmin ja yritin pitää hysteerikon huolella lapasessa, joten ratavirheittä selvittiin mutta aikaa paloi. Seuraavan kerran on Vaakun kanssa agikisoja luvassa toukokuussa, ja silloin ollaankin jo ulkokentillä.

Pääsiäisen pyhinä käytiin Outin ja Jäynän kanssa tottistelemassa Dogantti-areenassa. Seuruuta, istu-maahan-seiso, sivulletuloa ja noutoa eli ihan sitä perushuttua tehtiin. Outin kuvaamana sain nyt Haloostakin hieman videota:

Maaliskuun merkkipäivät

Maaliskuussa 2011 kirjoitin täällä meidän blogissa Novan 11. syntymäpäivään liittyen "Novan kanssa on kyllä keskusteltu aiheesta, että sen pitää touhuilla täällä meidän ilona vielä ainakin viisi vuotta". Keskustelut on otettu ilmeisen tosissaan, sillä tänä vuonna 14. maaliskuuta Nova täytti 16 vuotta! Aikamoista. Briardeja edeltäneen partacollieni porskuteltua 15 vuoden ja 5 kuukauden ikään ajattelin, että eipä tule kohdalleni varmasti koskaan enää osumaan yhtä pitkäikäistä koiraa - vaan osuipa sittenkin.

Mummelin 17. vuosikin on alkanut aivan virkeästi, vaikka ikä on tehnyt tehtävänsä eikä ulkomuoto oikein kestä lähempää tarkastelua. Ruokakuppi tyhjenee kuitenkin edelleen vauhdikkaasti ja pihamaalla käyskennellään, ravataan ja välillä laukotaankin omaan tahtiin. Pariin otteeseen mummeli on aamulla levinnyt äksänä lattialle, mutta pitävälle alustalle nostettuna löytänyt taas jalat alleen. Muutoin se on noussut ihmeenkin hyvin ylös meidän paljailla laminaatti- ja laattalattioilla. Mummeli on siis vielä verrattain virkeä ja hyvin liikkuva, mutta tässä iässä tietysti muutos voi tulla päivänä minä hyvänsä. Porskutellaan siis päivä kerrallaan. Videolla Nova 16 vuotta.

Noppiksen lapsenlapsenlapsilla Ainolla ja Haloolla puolestaan tuli ensimmäinen vuosi täyteen maaliskuun loppupuolella. Vuosi on tietysti ollut mullistava, kun pienistä marsuista on venähtänyt isoja koiria. On tuo tehokaksikko (tai tuhokaksikko) onneksi oppinutkin tässä vuoden varrella yhtä jos toista, vaikka aina ei ihan siltä tunnukaan. Ja edelleen siskokset ovat hauskasti kuin kaksi marjaa: mustikka ja omena! Ainosta on venähtänyt ylärajaa hätyyttelevä (noin 64 cm/28 kg) hoikanmallinen kuikelo ja Haloo on hieman matalampaa ja leveämpää mallia (noin 61 cm/24 kg). Tuoretta yhteiskuvaa ei parivaljakosta ole, mutta aivan itsensä näköisiä ovat kuvassa viiden kuukauden ikäisinä. :)