Piilosilla

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna päästiin taas hakuilemaan. Tarkoitus oli laittaa ukkoja umpipiiloihinkin, joten pitihän tuota umpipiiloutumista edellispäivänä kertaalleen itse kokeilla. Varis tosin taisi olla suorittamassa vähän eri tehtävää. Se löysi vauhdikkaasti piilolle, pysähtyi viiden metrin päähän tuijottamaan ja sanoi matalan murrr. Nenä alkoi käydä, Vaakku tajusi että minä olen piilossa ja se sai kauhean riemuhepulin. Siinä hötäkässä nakki katosi kädestä, mutta palloa en ehtinyt ottaa esiin, kun Varis katsahti sen näköisenä, että "Kiva kun säkin olet täällä, mutta mulla on tässä etsintähomma kesken", ja sitten se pinkaisi jatkamaan ilmeisesti sen mulla jemmassa olleen pallon etsintää...

Hakutreeneissä Kempeleessä laitettiin sitten umpipiilot etukulmiin. Varis sai katsoa maalimiehen häipymisen metsään, ja sitten ei kun perään. Piilolle tullessaan Varis pysähtyi ja sitten silmä tarkkana ja korvat hörössä kiersi piilon ympäri - ja löytyihän sieltä takapuolelta oviaukko ja maalimies. Toinenkin etukulma sujui samaan tapaan, eli niin hyvin kuin tässä tapauksessa odottaa saattaa. Aika tavalla jännittää, mutta siinä määrin löytyy moottoria, että perille asti taatusti menee. Kaksi seuraavaa ukkoa olivat haamuja, jotka piiloutuivat naamioverkkojen alle. Nämä sujuivat aivan tavalliseen tapaan, vaikka pikkuisen jänniä ne verkkojen alta kaivautuessaan ovatkin. Tällä kertaa Varis sai popsia palkkojaan löytöpaikalla kunnes hain sen pois.

Viikkoa myöhemmin suunnattiin hakutreeneihin Tyrnävälle. Minä olin treenannut siellä Rännin kanssa joskus aikaisemminkin, mutta Varikselle paikka oli uusi. Nyt päivän plääni oli haamu vasempaan etukulmaan umppariin, valmis oikeaan etukulmaan ja kaksi haamua. Kaikki avotapaukset olivat maastoutuneena naamioverkkojen alle, ja hain Vaakun aina löytöpaikalta. Piilo sujui samaan tapaan kuin viime kerralla, eli varovaisesti tarkkana kuin porkkana ne viimeiset metrit. Ihka ensimmäinen valmis tuli nyt hieman vaikeaan paikkaan eli ihan uuteen maastoon, josta ei ole mitään aiempia mielikuvia. Mutta ei se ihan hullusti mennyt. saattoipa jopa lamppu syttyä. Varis lähti hieman kysymysmerkin näköisenä laukkomaan aukeaan maastoon, puolivälissä katsoi minua hetken ja lähti taas jatkamaan matkaa. Sitten se yhtäkkiä selvästi sai hajun nenäänsä, innostui siitä valtavasti ja etsi hienosti maalimiehen. Haamut sujui tavalliseen tapaan. Nyt kävelytin Varista hieman reilummin keskilinjalla ennen lähettämistä, jotta se joutuisi hieman enemmän etsimään.