Lunta näkyvissä

Noiden edellisten jälkien ja esineruutujen kanssa joutui jo hieman valitsemaan treenipäiviä ja -aikoja, mikäli mieli treenata sulassa maastossa. Aika usein illat ja yöt on menneet pakkaselle ja päivällä on ollut pari astetta plussan puolella. Iltapäivällä kun menee plussakelillä treenaamaan, saattaa lopuksi jälkeä ajaessa ollakin jo melko hämärä, piskin korvakarvat kuurassa ja märät jalkakarvat pieniä jääpuikkoja täynnä. Toisaalta aamutreenailut ja sen jälkeiset ulkoilut on mukavia, kun on kuivaa, rapakot jäässä ja parhaassa tapauksessa sattuu aurinkokin vähän pilkahtamaan.

Tuota viime jäljen ja esineruudun jälkeen otettua ulkoiluvideoa seuraavana päivänä olikin sitten jo kuvan mukaiset maisemat. Ja samanmoiset oli maisemat edelleen, kun koitti treenipäivä Susannan ja Brunon kanssa. Jäljet jätettiin suosiolla väliin, ja sen sijaan otettiin pari kierrosta tottista, siirryttiin maastoon tekemään esineruutu ja lopuksi käytiin neljän turrin porukalla pikku ulkoilulenkki. Variksen kanssa tehtiin tottiksessa juoksusta maahanmenoa (jää helposti kyynärät ilmaan) ja luoksetuloa sekä parit eteenmenot. Esineruudussa oli nähtävissä se, mitä olen vähän odottanutkin, eli viimeaikaisista etuesineistä johtuen piski jää turhaan kaartelemaan ruudun etupuoliskolle. Eli seuraavaksi sitten taas esineet ruudun takaosaan ja kun irtoaminen on suoraviivaista, niin sitten satunnaisesti etuesine matkan varrelle.