Kevät, ulkokentät ja maastotreenit on täällä! Valoisat illat ja ulkoilmatreenailu on enemmän kuin tervetullutta pitkän talven ja hämyisässä hallissa nyhräämisen jälkeen. Edessä on taas metsässä touhuamista yksin ja yhdessä, seurustelua tottiskentän laidalla, kimppatreenejä, leireilyä ja kisareissuja. Ihan parasta!
Aivan ulkokauden alussa ehdittiin treenata hieman tokoa, ennen kuin päätin, että jätetäänpä sittenkin Tornion tokokoe toukokuun alussa väliin. Oletin että koe on ulkokentällä, mutta se olisi ollut hallissa, jossa kenttä ei ole kovin selkeä, eikä me kaivata voittajaluokkaan yhtään lisähaastetta. Ja myönnetään, että oma mielenkiintokin oli jo enemmän palveluskoiralajeissa.
Tottiksessa talviunilla ollutta virettä ja koiran aktiivisuutta ohjaajan suuntaan on koetettu saada taas uuteen nousuun. Erään tottistelun laitoin videolle alusta loppuun ja kyllähän siitä useampi note to myself irtosikin koskien alun käynnistymistä, omaa liikkumista, palkan suuntaa ja niin edelleen ja niin edelleen.
Tämä on ehkä virheen manaamista koetilanteeseen, mutta liikkeestä istumiset on sujuneet nyt sataprosenttisesti oikein. Siihen tarvittiin vain yksi pikkuraivari niiausseisomisen tarjoilusta, niin asia oli Vaakulle selvä kuin pläkki. Saa nähdä, miten käy sitten kun tehdään seisomisiakin joukkoon. Liikkeestä istumisen lisäksi toinen ikuisuuden treenilistalla roikkunut aihe on täyskäännös vasempaan. Sitä pitää nyt (jo monennenkohan kerran?) alkaa oikeasti treenata , ettei tarvitse kovin montaa kertaa käydä kokeessa esittämässä vajaita täykkäreitä ja mielessään kirvaamassa kuinka se vieläkin on jäänyt opettelematta.
Maastoilujen saralla ensimmäiseksi esineruuduksi tein kaistaleen, jonne laitoin kolme esinettä ja haetutin kaksi. Kyllähän ne tavarat sieltä ongelmitta tuli esine per lähetys -tahdilla, mutta vähän sellainen valju oli esitys omaan makuun. Blaah. Toinen pisto tahtoo mennä vähän turhan maavainuiseksikin. Ajattelin, että tässä on vähän sama tilanne kuin tottiksessa, koira osaa homman aika hyvin - hanaa vaan siihen suorittamiseen lisää!
Seuraavalla kerralla otin esineruutuun ensin Rännin, joka sai puuhun kytkettynä katsella, kun kutsuja huudellen vein sille esineet kaistaleelle. Varikselle oli järjestetty hyvä näkyvyys ja kuuluvuus autosta, missä se tiukasti seurasikin Rännin esineitten vientiä, hakua ja palkkausta. Vielä hieman laitettiin lisää pökköä pesään, eli Varis sai omalla vuorollaan myös katsoa puuhun kytkettynä esineittensä viennin. Ja kylläpä olikin nyt suorituksesta valjuus kohtuullisen kaukana! Olin mielessäni heittänyt toistaiseksi hyvästit etuesineelle, mutta niin vaan piski lähti ruutuun kuin nato-ohjus ja silti vetäisi sähäkän uukkarin ennen puoliväliä ja toi siitä esineen. Toinen esine takakulmasta tuli ihan samalla asenteella. Loistavaa.
Esineruudun jälkeen tehty janaharjoitus meni sekin mainiolla asenteella. Janasta tuli niin tolkuttoman pitkä, että käveltiin yhdessä vähän lähemmäs ennen lähetystä ja silti oli hyvinkin 3-luokan jana. Vaakku tekaisi luotisuoran, varman ja innokkaan etenemisen ja sattuipa nostamaan jäljen oikeaan suuntaankin. Jäljestämisessä oli sellaista "jälleennäkemisen (tai -tekemisen)" riemua pitkän talven jälkeen, että koko koira tuntui kiemurtelevan onnessaan. Keppikin nousi ennennäkemättömän sähäkästi. Ei hullumpaa, tällaista maastoilua lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti