Lauantaina oltiin Variksen kanssa jälkikokeessa Kalajoella. Viikonloppua kohden saatiin pohjoiseen ensimmäiset kunnon helteet, ja kauhulla tuli seurailtua sääennusteita. Onneksi Kalajoella selvittiin vielä kohtuullisissa olosuhteissa, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta vain +22 asteen edestä ja pienen pieni tuulenvirekin aina välillä leyhähteli.
Koepäivä aloitettiin jäljillä, jotka tottiksen tavoin tuomaroi Sirpa Haaparanta. Janalla Vaakku teki loivan banaanin vasemmalle ja nosti jäljen oikealle. Olin toki etukäteen tähyillyt maastoa, että oikeallehan se jälki nyt ei taatusti lähde, kun siellä on vain aukeaa. Mutta kas, suunta oli aivan oikea ja Vaakku tienasi täydet 40 pistettä.
Jälki kulki pitkän pätkän siellä puuttomalla aukealla, missä tietysti lämmintä riitti. Tällä kertaa olisi ehkä emännänkin jäljestystaidoilla saattanut pärjätä lähes puoliväliin asti, sillä rutikuivassa jäkälikössä jäljentekijän askeleet näkyivät selvästi. Jäljen edetessä päästiin takaisin metsän varjoon, välillä oli vähän enemmän varvukkoa ja muuta aluskasvillisuutta, sitten taas jäkäläisempää maastoa. Variksen jäljestystaidoilla matka taittui siististi alusta loppuun ja matkan varrelta Vaakku nosti kaikki kepitkin ihan itse.
Esineruutu oli keppienluovutuspaikan lähellä samassa kohtaa kuin viime syksyn kokeessa. Kaksi esinettä tuli juuri etsintäajan puitteissa, mutta mokailtiin Variksen kanssa molemmat, joten pisteitä Sami Isopahkalalta 27. Varis huolimattomuuttaan pudotti ensimmäisen esineen sitä tuodessaan. Alueella se liikkui hyvin, mutta kovin paljon myös kaukana ruudun ulkopuolella sekä sivussa että takana, missä kävi myös hädillään. Minä puolestani unohdin tyystin ulkoiluttaa koiran ennen ruutuun menoa, luin koiran reagointia esineisiin huonosti ja ohjasin huonosti. Paljon tämän enempää ei voi *KOPKOPKOP* sekoilla, joten ensi kerralla sitten paremmin.
Maastosta siirryttiin yhden pysähdyksen taktiikalla tottiskentälle, joka oli nyt pystytetty eri paikkaan kuin viime vuonna. Juuri kun minäkin olisin eksymättä osannut sinne vanhalle paikalle! Kakkosluokan koirat suorittivat kolmen kiertona, mikä olikin oikein mukavaa, kun silloin kaikki saivat mennä tekemään liikkeet varjossa huilaamisen ja virittäytymisen jälkeen. Varis suurimmalla numerolla suoritti ensin paikallamakuun, sitten kävi huilaamassa ja suoritti viimeisenä muut liikkeet.
Etukäteen vähän pelkäsin, miten Vaakku jaksaa siinä kuumuudessa päivän päätteeksi tottistella, mutta hyvinhän se jaksoi edistää niskat kenossa ja kieli poskella ihan loppuun asti. Liikevirheitä ei tullut ja pienemmistä virheistä rokoteltiin vähän sieltä täältä niin, että lopputulemana oli 95 pistettä. Vikalistassa oli ainakin liikkeestä istumisen hitaus, luoksetulovauhdin hidastaminen lopussa, tasamaanoudon paluuvauhti, hyppynoudon kevyt kosketus paluussa ja noutojen luovutusten törmäys ja vinous.
Näillä suorituksin saatiin siis kokonaisuudessaan 1-tulos 292 pistettä (maasto 197, tottis 95) ja koulutustunnus JK2! Ei voi olla kuin tyytyväinen siitä kuinka innokas, iloinen, keskittynyt, työmoraaliltaan loistava, sisukas, fiksu, päämäärähakuinen, ketterä, aktiivinen, uskollinen ja hauska Vaakku mulla onkaan! ...muistinkohan nyt varmasti kaikki ylistyssanat? :-D
Ainiin nro 1. Kesän ensimmäiset kyyt tuli nähtyä tuolla kokeessa tottiskentällä. Ensimmäisen näköhavainto tuli hyvin kaukaa, kun Vaakun kanssa olimme huilivuorolla ja toinen sitten lähempää, kun viimeisten suoritusten arvostelun alkamista odoteltiin. Eikö ne tämän vuoden havainnot voisi nyt ollakin tässä? Viime vuonna en nähnyt yhtäkään.
Ainiin nro 2. Kalajoelta mukaan lähti koulutustunnuksen lisäksi koepaikka heidän seuraavaan kokeeseen, jipii! Olin jotenkin onnistunut missaamaan kalenterista tuon koko kokeen, mutta kaikeksi onneksi siinä oli vielä tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti