Myötä- ja vastamäkiä

Tokoiluakin on jatkettu, mutta luvattoman laiskasti. Kahden viikon aikana on treenattu vain neljä kertaa. Heti kun sain koeilmoittautumiset tehtyä, niin koko tokoilu alkoi tuntua aivan epätoivoiselta. Ei osata eikä opita. Ja jos opitaan, niin kokeessa ei kuitenkaan suju. Periksi ei anneta, joten näissä tokoilun myötä- ja vastamäissä nyt sitten vaan räpistellään eteenpäin.

Ohjattu nouto on edennyt sillä tavalla, että on kertaalleen tehty ihan kokonaista liikettä kaikki kolme kapulaa paikoillaan. Parhaimmillaan tämä sujuu hyvin, kun alle on tehty palkkauksia liikkeen eri osista. Mutta että sujuisi koetilanteessa kylmiltään kokonaisena liikkeenä... epäilen. Tarvitaan vielä paljon kokemusta, rutiinia ja niitä palkkauksia eri kohdista.

Seuraamista on tehty lähinnä lämmittelyksi treenin alkuun. Mitään ei varsinaisesti ole yritetty opetella, vaan on koetettu edellyttää kunnollista tarkkaavaisuutta. Seuraamista on tehty ihan siitäkin syystä, että jääviä liikkeitä joudutaan harjoittelemaan paljon zetassa.

Luoksetulossa usko edes jotensakin kivaan suoritukseen meinaa olla hieman koetuksella. Vuoroin nimittäin pukkaa himmailua, vuoroin valuvia pysäytyksiä. Pysäytyksiä on koetettu harjoitella erikseen (minun) peruutuksesta ja himmailun vähentämiseksi pitäisi tietysti tehdä tolkuttomat määrät läpijuoksuja.

Zetassa takkuaa aina milloin mikäkin. Yhdellä kertaa voi olla maahanmeno hukassa ja seuraavalla kertaa istuminen. Aina kuitenkin lopuksi ollaan saatu se ongelma-asentokin sujuvaksi ja loppuun vielä asentojen osalta ehjä suoritus. Koetilanteessa tämäkin vain pitäisi onnistua kerralla, mitä hieman epäilen. Mielentila on tässä liikkeessä kovalla koetuksella asentojen korjauksen vuoksi. Viimeksi tehtiinkin kaikki seuraamisosuudet lyhyeen hihnaan kytkettynä, mikä toikin taas varmuutta mukaanlähtöihin ja seuraamiseen.

Paikalla istumisessa on sentään tullut ainoastaan onnistuneita suorituksia. Tavallisesti on tehty ensin lyhyempi istuminen ja sitten pidempi. Viimeisimmissä treeneissä tehtiin ensimmäistä kertaa heti kokonainen kahden minuutin istuminen. Palkkapallon olen heittänyt joko piilosta tai palatessani, jotta Vaakku pysyisi istuessaan tarkkaavaisena. Mitenhän lie vaikuttaa viretilaan, kun rivissä vieressä on muitakin koiria? Vierustoverin maahan menemistä ja muita häiriöitä ei edes kuvitella ehtivämme harjoitella.

Kaukokäskyjä kokeilin täydeltä matkalta. Viiva paljasti, että etenemistä tuli vaikeammalla sarjalla yksi Vaakullinen! Ihan liikaa siis. Ensiavuksi tähän asti tuloksettomaan s-m-vaihdon opetteluun otettiin este etujalkojen eteen ja ihan oma uusi käsky siitä taaksepäin kaatuvalle maahanmenolle. Tätä on nyt tehty pari kertaa autotallissa ja pari kertaa hallilla ja hyvällä alulla ollaan, mutta todellakin vasta alulla. Kuinkahan pitkään tuon pölkyn (siis lankun!) kanssa menee, ennen kuin asennonvaihto oikeasti osataan?

Ohjattu sai jäädä pienelle tauolle ja sieltä tilalle otettiin ruutu. Hölmösti tulin olettaneeksi, että se olisi merkille menoineen hyvinkin hanskassa suoraan tauon jälkeen. Ei ollut, vaan hieman tuli takuttua ensin. Nyt olen myös rakentanut ruudun päinvastaiseen suuntaan hallia kuin yleensä, mikä sekin Vaakulla varmasti vaikuttaa. Merkille ja ruutuun irtoamiseen me tarvitaan kovasti virettä, intoa ja varmuutta lisää. Ja pahoin pelkään, että kokeessa sitä ei silti ole riittävästi...