Tokoilua ja Nova 14 vuotta!

Tokoilua on yritetty jatkaa pääsääntöisesti myötämäessä. Olen kiinnittänyt huomiota etenkin siihen, että aloitus tai ensimmäinen yritys tapahtuisi heti oikein ja kunnollisessa vireessä. Turhan usein nimittäin kokeilen liikettä ensin liian kylmiltään ja kun se on tahmea ja huono, niin vasta seuraaviin yrityksiin aletaan järjestää kunnollista suoritusta. Kokeessa kuitenkin tulee aina vain se ensimmäinen kerta, joten se onnistuminen pitäisi järjestää jo siihen.

Luoksetulossa on tehty pääasiassa läpijuoksuja niin hallilla kuin kotipihassa. Eli pysäytyksiä ei siis ole treenattu juuri lainkaan. Ääh. Ruutuun hinkuamista on lietsottu viemällä sinne Vaakun nähden takarajan tuntumaan ruokarasia. Suoraan sinne on helppo pötkiä, mutta aika mainiota asennetta on välähtänyt myös merkin kautta suorittaessa. Silloin turrikin painuu merkillä jalat harallaan vähän väijyyn ja kyylää ihan viulunkielenä lupaa.

Kaukoja on tehty sekä hallilla että aika usein myös kotipihassa. Seisomasta ja istumasta maahanmeno sujuu lankun takana kohtuullisesti, mutta aika paljon Vaakku siihen lankkuun tukeutuu. Ihan yksittäisen kerran olen huomannut, että muutaman sentin verran irti lankusta jätettynä on asennonvaihdossa myös pysynyt irti lankusta. Hallilla kaukot sujuu kaikkineen hieman jähmeämmin kuin pihassa, ja etenkin se ensimmäinen vaihto ei meinaa aina tapahtua yhdellä käskyllä. Viimeisimpinä treeneinä onkin hallilla palkkailtu siitä ensimmäisestä asennonvaihdosta. Tunnarissa saatiin sentään pari treeniä liikkuroituna. Molemmilla kerroilla Vaakku osasi hienosti etsiä oman tunnarin liikkurin käpelöimien seasta. Itsekseen treenatessa erottelu on asteen helpompaa, kun väärät tunnarit on kokonaan blancoja.

Lisäksi on tehty vähän erikoisvoittajaluokan juttuja. Zetan asennot on sujuneet kotipihassa ruokakippopalkalla ja hallillakin aika kivasti, ja paikallaistumisessa se kahden minuutin pönötys on ainakin yksinään sujunut hyvin. Ohjatussa noudossakin kuvio alkaa olla Vaakulle sillä tavalla selvä (ja suoritusvarmuus ei), että jos intoa on reilummin, niin se saattaa yrittää karata kapulalle. Tässä vaiheessa tällaiset innokkuuden vuoksi karkailut on ihan iloinen asia. :)

Nova puolestaan täytti maaliskuun 14. päivänä hurjan huikeat 14 vuotta! Merkkipäivän kunniaksi ulkoilutettiin koiralauman lisäksi vähän kameraakin, jotta saadaan sankarista jokunen tuore kuva. Mummelihan kulkee edelleen verrattain tiitterästi häntä liehuen ja korvat tanassa samat päivittäiset metsälenkit muun lauman kanssa. Poluilta se ei juuri enää poikkea, mutta taivaltaa pitkiä matkoja tasaista tahtiaan. Tavaramerkkinä on reippaan metsälenkin lopussa autoa kohti tultaessa aina aloittaa jätättäminen ja kuuroksi heittäytyminen, kun ei mummo vielä haluaisi lähteä kotiin. Poispäin autolta lähdettäisiin kyllä innokkaasti. :)

Vaikka Noppis ikäisekseen on hyvässä kunnossa, niin on se haikeaa ja surullista, että yhteinen taival alkaa 14-vuotiaan kanssa väistämättä olla loppusuoralla. Onneksi vielä ei kuitenkaan ole tarvinnut edes miettiä, että olisiko aika tehdä päätöksiä. Toivon kovasti, että elämäniloa ja pilkettä riittää mummelissa vielä reilusti tälle alkaneelle 15. vuodellekin!