Hakua...

Hakutreenailussa on aktivoiduttu syyspuolella säiden viilettyä, joten treenikuulumisiakin on nyt päässyt hieman kasaantumaan. Pitää yrittää lyhytsanaisesti ja mutkia oikoen kiriä touhuja ajan tasalle.

Kesällä käytiin vain kahdet hakutreenit, ja niistä ensimmäisissä Haulikkoradalla päästiin Vaakun kanssa vääntämään aiheesta tarviiko mennä osoitettuun suuntaan, ja siitä päästiin sujuvasti aiheeseen otetaanko kiintorullaa turhaan. Ensimmäisestä topiikista taisi jäädä vielä hieman tulkinnan varaa, vaikka 1 - 0 -voiton siitä ihan väkisin otinkin. Jälkimmäisestä aiheesta päästiin vähän paremmin yhteisymmärrykseen.

Toinen treeni tehtiin sähkölinjan alla. Tällä kertaa Vaakulle tuli tottelemisaiheinen dilemma, kun etukulman piilolle lähetettynä se haistoikin radan puolivälissä olleen ukon. Ukko oli niin kaukana, että onneksi ei karannut sinne vaan jäi tilannetta empimään. Uudella lähetyksellä teki piston etukulmaan, löydön toisesta etukulmasta ja sitten pääsi nostamaan dilemmaukon ja lopuksi tekemään löydön vasemmalta. Hieman empien meni sinne dilemmaukolle aprikoiden, saakohan sitä nytkään ilmaista. Toivottavasti me joskus päästään jonkinlaiseen tasapainoon hallitun risteilyn eli järkevien pistojen ja hajujen mukaan menemisen välillä.


Sitten tulikin pitkä, puolentoista kuukauden hakutauko ja asiaan palattiin vasta elokuun lopulla haulikkoradalla. Taas uudeksi orientoivaksi aluksi valettiin uskoa, että ukot löytyy osoitetusta suunnasta. Otettiin simppelisti suorapalkoilla kuusi ukkoa, joista kaksi ensimmäistä haamuja ja loput valmiita. Yliheitoillekin olisi ollut oivallinen tilaisuus, mutta lähetin jokaisen piston viereltä, jotta saadaan palkitsevia toistoja lähetystilanteeseen.

Sunnuntaina treenattiin hieman pidemmän kaavan mukaan Muuraiskankaalla. Variksen kanssa oltiin tuossa maastossa treenaamassa ensimmäistä kertaa ja lisäksi mukana oli uusi maalimies - tällä kertaa vieläpä oikeastikin mieshenkilö eikä aina vain meitä maalinaisia. Radasta tuli noin 250 metriä pitkä ja se teki 90 asteen kulman, mikä hieman aiheutti haasteita tuon kulman pistottamiseen.

Vaakun treenin tekivät kaksi maalimiestä, jotka etenivät alueella. Kaikkiaan tuli parinsadan metrin matkalle Vaakulle etsittäväksi seitsemän valmista ukkoa, jotka suorapalkaten kuljettivat Vaakkua hieman eteenpäin. Tämä oli arvatenkin kiva treeni, jossa päästiin kuin huomaamatta koluamaan läpi vähän pidempi rata - vieraassa maastossa ja vieraan maalimiehen kanssa.

Heti seuraavana aamuna hakuiltiin Kempeleen laavuradalla. Ohjelmassa oli satasen matkalle kolme ukkoa suorapalkoilla ja kolme tyhjää joukkoon. Vaakulla oli taas kovasti vauhtia ja aika paljon vähemmän tottelevaisuutta.

Vasempaan etukulmaan teki laajan tyhjän, oikeasta kulmasta löytö. Kolmospistolla teki minun kutsuista, käskyistä ja huutamisesta piittaamatta kilometrin mittaisen tyhjän, jolla kävi takakulman maalimiehellä. Oli kuulemma pysähtynyt muutaman metrin päähän, katsonut tosi turhautuneen näköisenä että sorry nyt vaan ja lähteny juoksemaan keskilinjalle - ilman rullaa. Vaakun pitäisi tietysti ilmaista löytönsä, mutta nyt se taisi tietää, että kutsua olisi pitänyt oikeasti totella jo kilometri sitten. Oikealle keskelle teki hyvän tyhjän, yliheitolla "löysi" takakulman ukon ja taas yliheitolla löytö toisesta takakulmasta.


Perjantaiaamuna treenattiin laavuradan suunnalla, mutta uudessa kohtaa. Tehtiin kaikille koirille samankaltainen lähes kokeenomainen treeni valmiine ukkoineen, ilmaisuineen ja näyttöineen. Vaakulle vasemmasta kulmasta löytö, ilmaisu, näyttö ja hallinnasta palkka. Näytölle tuli autosta karannut Robi-herrakin kaveriksi, mutta Vaakku ei sitä joutanut noteerata, kun oli hommat pahimmoilleen kesken. Toisestakin kulmasta löytö, ilmaisu, näyttö ja hallinnasta palkka. Kolmas pisto oli loistava tyhjä - taaksepäin. Uusintapisto oli hivenen vajaa, mutta lähti sinne kuitenkin suosiolla. Yliheitolla puolenvaihto, hyvä eteneminen, löytö kulmasta ja suorapalkka.