...ja lisää hakua

Koe lähenee, treenaaminen tihenee ja ongelmat pahenee, eikö se jotenkin näin ruukaa mennä? Sunnuntaina treenattiin taas vähän pidempää rataa Muuraiskankaalla. Tehtiin alue samaan paikkaan, mutta mutkan sijaan jatkettiin keskilinjaa suoraan. Vaakulle laitoin valmiit ukot etukulmaan, keskelle ja takakulmaan, väliin tyhjiä sen verran kuin sattuu tulemaan.










Etukulman ohi kaarsi liian aikaisin, joten sieltä ukko vasta toisella yrittämällä ylös. Yliheitolla hieno tyhjä vasemmalle. Kolmospistoa jouduttiin hieman jankkaamaan, kun ei irtoo tai jos irtoo, niin ei ainakaan etene. Neloselta löytö, joskin taisi sillä ja vitospistollakin työskennellä ensin taaksepäin. Kutoselle ei meinannut tyhjä luonnistua ollenkaan ja tästä kamalan pauhaamisen ja vääntämisen jälkeen suunnilleen jahtaamalla erävoitto 2 - 0 allekirjoittaneelle. Takakulmasta sitten hieman nihkeällä irtoamisella löytö. Oltiinkohan me jotenkin väsyneitä, kun epätoivon sijaan huumoria ja naurunremakkaa riitti näistä treeneistä vaikka kuinka.

Vaakun neulansilmäpistoista ja jopa taaksepäin työskentelystä sisuuntuneena seuraavana päivänä kätevänä (tai epätoivoisena) tee-se-itse-emäntänä pystytin pienen piilojenkiertotreenin haulikkoradalle. Vaakku sai kiertää piiloja tarkistaen niiden namikippotilannetta ja minä kuljin keskilinjalla kannustaen Vaakkua keskilinjansuuntaisessa etenemisessä. En tiedä oliko hyötyä, mutta ainakin koira sai toimintaa ja emäntä liikuntaa piiloja kanniskellessa.

Perjantaina treenattiin perinteisempään tyyliin maalimiesten kera samaisella haulikkoradalla. Kukaan ei ehkä olisi ikinä osannut arvata, mutta Vaakun treeniteemana oli pistoilla (oikeaan suuntaan) eteneminen. Vaakulle otettiin siis suorapalkoilla neljä haamua, joista ensimmäinen piiloutui suoran piston päähän, ja loput kolme siirtyivät näyttäydyttyään aluetta eteenpäin.



Sunnuntaina treenattiin Salonpäässä alueella, jossa saatiin takakulmaan kannella peitettävä maakuoppa. Vaakulle päivän pääpointtina olikin ilmaisu umpparista ja maakuopasta.

Oikeaan etukulmaan tuli hyvä tyhjä. Vasemmalla umpparin ympärillä Vaakku kuppaili sisäänpääsyä hakien vaikka kuinka pitkään ennen kuin ilmaisi. :o Kolmonen oli haamu suoran piston päässä suorapalkalla. Nelosena oli haamu, joka eteni takakulmaan maakuoppaan ...ja siellä alkoi sama häärääminen kuin umpparilla. Vaakku pyöri innoissaan kuopan laidalla pyrstö pystyssä yrittäen päästä kannen alle ja hirveän hääräämisen jatkoksi alkoi vielä haukkuaräksyttämään. :o Minun voimasanat ei tähän näytökseen tuoneet muutosta, joten kutsuin koiran pois ja kappas, sillähän oli rulla kainalossa. Kuopan reunalla pää alhaalla teutaroidessaan oli siis astunut rullapannan sisään. Uudella lähetyksellä saatiin viimein ilmaisu kuopalta. Loppuun otettiin keskilinjalta karkaava ukko, jolta hyvä ilmaisu.

Seuraavana päivänä pystyteltiin piiloja hakutreeneissä sähkölinjan maastoissa, mutta otettiin ihan uusi keskilinja. Vaakun treenissä suurin mielenkiinto kohdistui tietysti umpipiilojen ilmaisuihin, ja jo vain se yritti ryskiä sisään ensimmäiseen piiloon ihan tosissaan ennen ilmaisua ja seuraavalla piilolla onnistuikin siinä. Oli nimittäin yrittänyt piiloon sisälle, sitten oli tullut hetkeksi hiljaista - ja sitten yks kaks kunnon yllätyshyökkäyksellä rynnisti sisään. Sekunnin verran tuijottivat siinä maalimiehen kanssa silmät lautasina toisiaan, Vaakku sieppasi rullan kaulastaan ja lähti. Voi elämän kevät... mikä ihmeen hinku sillä on nyt tullut nähdä maalimies ennen ilmaisua?

Kisareissuun lähtö häämötti kolmen päivän päässä, joten tiistaina yritettiin vielä Millan kanssa treenata suljetun umpipiilon ilmaisua (rytinää ja ryskettä riitti edelleen) ja torstaina tappion nielleinä otettiin Minnan kanssa vielä hyvät sujuvat ilmaisut hieman raollaan olevasta umpparista.