Koira joka antaa kaikkensa

Syyskuun ensimmäisenä päivänä oli Variksen jälkikoe Kalajoella. Aamulla sai siis suoriutua liikkeelle kaikessa rauhassa, ja vain puolentoista tunnin matkanteon jälkeen oltiin Variksen ja Rännin kanssa kokoontumispaikalla. Tarkastusten jälkeen matka jatkui maastoon, missä Variksen kanssa starttasimme jäljelle numero neljä.

Janalla Varis eteni melko suoraan, nosti jäljen vasemmalle, viiden metrin jälkeen kääntyi ympäri ja lähti jäljestämään oikealle. Tuomarin komentoa takaisin ei kuulunut, joten Vaakku korjasi suunnan aivan oikein. Tästä täydet 40 janapistettä. Maasto oli jäkäläistä kangasmetsää, jossa ei ollut juurikaan muuta aluskasvillisuutta. Varis jäljesti tarkasti, selvitti kulmat hyvin ja ilmaisi kepit. Kolmannen kepin ilmaisun se tosin meinasi jättää puolitiehen ja jatkaa jäljestystä, kun ei kovasta pyörimisestä huolimatta saanut löytämäänsä keppiä paikallistettua jalkojensa juuresta. Kutsuin Variksen tietysti heti takaisin ja löytyihän se keppikin siitä Vaakun tallaamalta läntiltä.

Maaston kokoontumispaikassa saatiin siis palauttaa kaikki kuusi jälkikeppiä. Jäljen ja tottelevaisuuden arvosteli kokeen ylituomari Sirpa Haaparanta, mutta esineruutu päästiin aloittamaan heti jäljeltä palattua Sami Isopahkalan arvostelemana. Maasto oli hieman runsaampaa kangasmetsää, ja Varis oli esineruuturutiinimme tehtyä hyvin kärryillä siitä, mitä oltiin menossa tekemään. Lähetin ruudun oikeasta reunasta ja tuota pikaa Varis löysi esineen oikeasta takakulmasta, toi nopeasti, piti esinettä hyvin ja luovutti hyvin. Täydet 30 pistettä.

Jahka minäkin viimein löysin kentälle vanhan raviradan parkkipaikalle, aloitettiin tottikset. Ensimmäisen alokasluokan parin jälkeen me suoritimme kahden alokasluokan ja yhden voittajaluokan koiran kesken kolmen kiertona. Varis pienimmällä numerolla sai ensin suorittaa liikkeet, meni sitten paikallaoloon ja sieltä huilivuorolle odottamaan arvostelua. Tottis sujui hyvässä vireessä ilman isompia virheitä. Arvostelussa huomautettiin liikkeestä istumisen pienestä avusta, hyppynoudon lisäkäskystä ja kosketuksesta ja ainakin osassa noudoista mainittiin kevyt törmääminen luovutuksessa. Istuminen ja hyppynoudon lisäkäsky oli omaa varmistelua, sillä kivempi näin alkuunsa saada mahdollisimman suurella varmuudella ehjä suoritus vaikka se sitten onnistuessaankin hieman pisteissä maksaisikin. Tottiksesta Varikselle kokonaisarvosanalla erinomainen huikeat 96 pistettä.

Varikselle siis tästä vähän turhan nopeasti eteen tulleesta kokeesta JK1 ja alokasluokan voitto hurjan hienolla ykköstuloksella 296 pistettä! Tiesin kyllä, että jos kaikki menee nappiin, niin hyvin lähelle täysiä pisteitäkin voidaan suorituksillamme yltää. Mutta että se sitten oikeasti meneekin niin... wiudewau! Tottisarvostelun aluksi tuomari hauskasti kuvaili Vaakun tekemistä aivan samoilla sanoin kuin Johanna Keuruun leirillä "koira antaa ja tekee kaikkensa". Ja niin se todella tekee. Minun Vaakku. Tähän laittaisin sydämen kuvan, jos tää Bloggeri vaan suostuisi.

Viime hetken treenit

Käyttäytymiskokeen jälkeen tiistaina tuli viimein tartuttua koekalenteriin ja kysyttyä koepaikkatilannetta parista jälkikokeesta. Kaikeksi onneksi toisessa kokeessa olikin tilaa, mutta tietysti se oli niistä aikaisempi, joka oli jo saman viikon lauantaina. Ajattelin, että vähän turhan nopeasti tämä tulee, mutta ei auta, mentävä on.

Maanantaina oli sopivasti ajettu ensimmäinen, ja samalla viimeinen, vieraan tekemä treenijälki. Tarkoitus oli vain todeta, että ajaa se vieraan tekemää jälkeä siinä missä minunkin tekemää. Jana meni hieman kehnosti ja pari keppiäkin jäi metsään, mutta vähintäänkin osasyy oli varmasti minun kiirehtiminen. Kaksi marjastajaa jo aloittaessamme vaelteli uhkaavasti kohti jäljen loppuosaa, ja viimeinen keppi nousikin jo miltei muorien keskeltä.

Vähemmän sopivasti ehdin tiistaina, ennen tietoa koepaikasta, tehdä varsinaisen simputusesineruudun. Laitoin ruutuun kolme valmista esinettä, joista yksi oli Variksen inhoama vaahtomuovipallo. Kuten arvata saattoi, kaksi esinettä tuli nopeasti, mutta tuota palloa "etsittiin" varmaan viisi minuuttia. Koko ajan Varis työskenteli sinnikkäästi (käyden aina välillä toteamassa, että ällöpallo on paikallaan) ja uusilla lähetyksillä lähti aina yhtä vauhdikkaasti. Lopulta Vaakku tuli kai tulokseen, että ruudusta ei kerta kaikkiaan löydy mitään muuta ja toi tuon pallon ja ansaitsi sillä leikit ja palkat. Ihan hyvä treeni, mutta ei sitä näin kokeen alla ollut tarkoitus tehdä.

Esineruudun perään tein vielä neljä janaharjoitusta. Jäljen nostaminen sujuu valitettavan vaihtelevasti oikean suunnan valitsemisen osalta. Kuitenkin selvää kehitystä verrattuna ensimmäisiin janaharjoituksiin on tapahtunut janalla irtaantumisessa ja etenemisessä sekä jälkeen reagoimisessa. Täytynee alkaa pitää kirjanpitoa takajäljistä, sillä en ole yhtään tullut ajatelleeksi, pyrkiikö Varis aina nostamaan jäljen vaikkapa oikealle tai vastatuuleen tai jotain.

Kolme päivää tehokasta tietoista treeniaikaa ennen koetta käytettiin tietysti hyödyksi. Keskiviikkona käytiin kimppatottiksissa Alatemmeksellä kokeilemassa ensimmäiset ampumiset seuraamisessa. Niissä ei odotetusti ollut mitään ongelmaa. Ensimmäisestä laukauksesta tuli pikku nytkäys kontaktin tai paikan muuttumatta ja seuraavista ei enää tuntokarvakaan värähtänyt. Sen sijaan liikkeestä istuminen aiheutti päänvaivaa, sillä sitä ei tuntunut löytyvän Variksen repertuaarista lainkaan ja se meni aivan harjoitteluksi.

Eteenmenoja on otettu verrattain vähän, joten niitä, valkoinen ämpäri kentän päässä kiintopisteenä, otettiin kaikkina päivinä. Useimmiten ämpärin päällä oli pallo odottamassa, mutta pari kertaa piti toki kokeilla se maahanmenokin. Maaston osalta tehtiin torstaina alokasluokan janalähtö ja parin kepin mittainen jäljenpätkä sekä esineruutu, jonne vein esineen ison älämölön kanssa Variksen nähden. Jälki sujui hyvin ja Vaakku haki esineen sähäkästi, joten näitten osalta jäätiin odottamaan koetta hyvillä mielin.

Käyttäytymiskoe

Elokuun viimeisenä lauantaina oli Variksen käyttäytymiskoe Nurmeksessa. Oulun seudulla ei tietysti kokeita ollut silloin kun sellaista olisi kaivannut, joten kotikenttiä kauemmas oli lähdettävä. Ennen kukonlaulua  startattiin lauantaiaamuna Variksen ja Rännin kanssa tien päälle ja nelisen tuntia myöhemmin oltiin pelipaikalla Pohjois-Karjalassa.

Siruntarkastusten jälkeen päästiin aloittamaan tottikset, jossa Variksen kanssa olimme toisessa parissa numerolla kolme. Ilmoittautumisessa kerroin oman nimen sekä koiran rodun ja nimen, mutta tällä kertaa se ei ihan riittänyt. Piti ääneen toistaa tuomarin perässä "ilmoittautuu käyttäytymiskokeen tottelevaisuusosaan", jotta osaan sitten ilmoittautua "oikein", jos jatkamme joskus palveluskoirakokeisiin...

Varis teki reippaat ja väsymättömät seuraamiset henkilöryhmässä kiertelyineen ja muutkin liikkeet aivan mallikkaasti. Muista liikkeistä arvosana erinomainen paitsi maahanmenosta erittäin hyvä siksi, että "koira meni maahan istumisen kautta". Hmm, kun ennen käskyä pitää pysähtyä, niin eikös koiran silloin tulekin istua? Tietysti, jos on tarpeeksi hitaat perusasentoon istumiset, niin kyllähän se sitten onnistuu mennä maahan seisoviltaan. Kokonaisarvosanaksi siis kuitenkin erinomainen ja pisteetkin kerrottiin, vaikka ei pitäisi, 59/60. Arvostelussa mukavalta kuulosti kommentti, että harvoin varsinaisissa koeluokissakaan näkee näin erinomaista seuraamista!

Järjestävän yhdistyksen tarjoamien pullakahvien ja tottisten jälkeen siirryttiin kaupunkiosuuteen Nurmeksen keskustaan. Lauantaipäivänä siellä olikin kovasti liikennettä ja vilskettä. Kierroksen aluksi jututettiin autokuski, sitten ohiteltiin juoksijoita, pyöräilijä ja koiranulkoiluttaja keskustan autoliikenteen (ei piennarta välissä) kulkiessa toisella puolen, jutusteltiin hetki henkilöryhmässä ja lopuksi koira kytkettiin yksinään odottamaan putiikin eteen koiranulkoiluttajan kulkiessa jälleen ohi. Vaakku käyttäytyi rauhallisesti ja hyvin, vaikka tuo jokapuolella suhaava trafiikki aika jännittävää olikin. Kaupunkiosuudesta ja sitä myötä koko käyttäytymiskokeesta näin ollen hyväksytty suoritus ja Varikselle BH-merkintä kilpailukirjaan.

Lisää elokuuta

Metsäjälkiä on elokuussa tehty Variksen kanssa tähän mennessä vain yksi. Tuo ainokainen jälki sujui helpossa kangasmetsämaastossa tuttuun tapaan: aloitus hieman päämäärättömästi ja jälkeen kiinni päästyä tasaisen varmasti kulmineen ja keppeineen. Jälki vanhenikin tällä kertaa hyvän tovin sillä välin, kun turrien kanssa kerättiin pikku ämpärillinen mustikoita talven mustikkapiirakoihin.

Suurin harjoittelun tarve tuntui siis olevan jäljen aloituksessa. Parin viikon aikana tehtiinkin sitten muutama harjoitus pelkkiä janoja, aina kahdesta neljään janaa kerrallaan. Ihan tuoreeltaan nuo suoritettiin, sillä useimmiten pysähdyttiin tekemään janat pikaisesti metsälenkille mennessä. Joukkoon mahtui aivan supereitakin janoja, mutta toki myös hieman kiemuraisempiakin esityksiä. Aika usein Varis ottaa takajäljen, mutta olen silloin noin viiden metrin kohdilla sanonut "käänny"ja stopannut liinasta, jolloin se vaihtaa kiltisti suunnan. Omassa ohjaamisessa on selvästi janallakin tärkeää pitää rauhallinen työvauhti ja pidätellä Variksen etenemistä. Silloin jälki nousee paljon tarkemmin.

Tottistreeneistä muistuu hyvin mieleen pistäytymiseni Haukkukeitaalla ottamassa estenoutoja ja eteenmeno. Varis hyppynoudossa tekaisi menohypyssä voltin eteenpäin kerien (este jäi pienen keikkumisen jälkeen pystyyn), haki kapulan, huolellisempi hyppy takaisin ja se tuttu liian tiivis luovutus. Kun kauhistukseltani sain annettua pallon palkaksi, Vaakku, the telinevoimistelija, paineli suorinta tietä leiskauttamaan saman hyppyesteen yli ja jatkoi siitä rallattelemaan pallonsa kanssa. Taisi tulla traumoja vain minulle...

Ilmoitin Variksen käyttäytymiskokeeseen elokuun viimeiselle viikonlopulle, joten kimppatottiksia oli järkkäiltävä myös. Viime tinkaanhan ne aina jää, mutta pariin kertaan ehdittiin kuitenkin ottaa ihan ajatuksella sirunlukua, ilmoittautumista, paikallamakuuta toisen koiran suorittaessa sekä henkilöryhmää sateenvarjoilla :)) ja ilman. Paikallamakuussa saatiin samalla ensimmäiset ampumisetkin, kun suorittavalle koiralle seuraamisessa ammuskeltiin.

Varis 17.7.2012

Aktiivisempi elokuu

Kesää se elokuukin on, mutta treenimerkintöjä löytyy kalenterista elokuulta huomattavasti enemmän kuin edelliskuukausilta. Monista aurinkoisista päivistä huolimatta on ollut selvästi vilpoisampaa ja syksyn tuntuakin ilmassa. Harmillisempi ilmiö on yhä aiemmin pimenevät illat, eli nyt on treenattava "ihmisten aikoihin", jolloin maastoissa liikekannalla ovat kaikki muutkin marjastajista ja sienestäjistä koiranulkoiluttajiin.

Vuoden ensimmäinen esineruutu tehtiin huhtikuussa, ja nyt elokuussa oli sitten vuorossa ruutu numero kaksi. Ja toki piti pelata upporikasta ja rutiköyhää laittamalla ruutuun valmiit esineet ja panoksien nostamiseksi vielä meidän aiempaan esineitten vaikeustasoon nähden outoja ja hankalia esineitä. Onpa yllättävää, että ei sujunut! Vaakku löysi ruudusta hetimmiten jääkiekon, mutta jahkasi vain sen ympärillä, että mitä sille pitäis tehdä. Uudella lähetyksellä toi sitten kengän. Jääkiekko osoittautui yllättävän vaikeaksi,sillä kokeneemmatkaan koirat ei sitä suostuneet nostamaan lainkaan.

Pari viikkoa myöhemmin tein seuraavan esineruudun suunnilleen samaan kohtaan kuin tuo edellinen. Tarkoituksena oli harjoitella a) virittelyrutiinia esineruutuun menoon, jotta Vaakku tietäisi mitä ollaan menossa tekemään ja b) erilaisia esineitä. Vein ensin kolme helppoa esinettä (sukkia, hanskoja), joista Varis haki ensimmäisen, Nova toisen ja Ränni kolmannen. Toisella kierroksella vein kolme keskivaikeaa esinettä (nahkakoteloita, lompakoita), joista Varis haki kaksi ja Ränni viimeisen. Kolmannella kierroksella vein kolme vaikeaa esinettä (jääkiekkoja, letkunpätkä), jotka Varis haki kaikki. Kaikkina kolmena kertana, kun otin Variksen autosta, tehtiin samat rutiinit ja virittelyksi hanskan nouto ennen ruutuun menoa. Ja nyt Vaakku taatusti tiesi, mitä oltiin tekemässä, sillä tavarat tuli ruudusta vauhdikkaasti pisto per esine -tahdilla ilman jahkailuja.

Elokuun alkupuolella vierailimme Variksen kanssa hakutreeneissä. Tässäkin lajissa vuoden ensimmäinen treeni tehtiin joskus keväällä ja nyt oli sitten seuraava kerta.  Otettiin sadan metrin mittaisella radalla kuusi haamua, jotka sitten nameilla kuljettivat Varista aluetta eteenpäin kunnes kutsuin sen takaisin keskilinjalle. Aivan mainiosti Varis maalimiehet etsi ja niiden kanssa aluetta eteni. Häntä ei tosin maalimiehille heilu (v a k a v a tilanne), mutta kyllä se jo hetkittäin innostuksesta selkälinjan tasalle kohosi. :-D Nyt maalimiehet piilottelivat vielä seisaallaan tai jokseenkin pystyasennossa, mikä on Varikselle tutumpi ihmisen "olomuoto", mutta eiköhän ensi kerralla laiteta sitten jo maalimiehet maihin.

Kesä pikakelauksella

Kesän kuulumisia tulee nyt lyhyesti pikakelauksella. Useimpien mielestä oli sateista ja hellepäiviäkin liian vähän, mutta kyllä mulle vaan taas oli ainakin heinäkuussa liian lämmintä treenata juuri mitään. Niitä vähiäkään treenejä ei tietysti enää oikein edes muista, mutta kirjataan nyt edes päällimmäiset kuulumiset kesäkuulta ja heinäkuulta.

Kesäkuun 21. päivä Varis sisaruksineen vietti syntymäpäivää. Kolme vuotta tuli täyteen, joten pakko kai vähitellen alkaa uskoa, että ihan aikuisia koiran rötkylöitä ovat. Kotona kun on jo varttuneempia rouvia verrokkina, niin Varis vaan tuntuu n i i n juniorilta villeilyineen ja pöljäilyineen. Ja hyvä niin. Onhan se tuollaisena varsin viihdyttävä tapaus.

Varis 17.7.2012

Briardien erikoisnäyttely ja tokomestaruuskoe pidettiin tänä vuonna tässä Oulun seudulla, joten erinäisiä järjestelyhommia riitti hoidettavaksi pitkin kesäkuuta. Omalla kontolla oli lähinnä tokon järjestelyt, ja mukavasti saatiinkin tarvittava henkilöstö ja tarvikkeisto kokoon. Koeaamuna saikin sitten keskittyä jännittämään omaa suoriutumista Variksen kanssa alokasluokassa:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9½
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 10

Luoksepäästävyydessä Vaakku onnistui tekemään kaikki kauheudet ilman että tuomari huomasi mitään. Seuraamisissa tuli sanomista lähinnä edistämisestä. Liikkeestä maahanmenossa huomasin, että teki seisomisen, mutta en vain saanut sanottua heti uutta käskyä, höh! Luoksetulossa istuminen edessä oli hieman vino ja hypyssä tuli kosketus esteeseen ja askelia käskyn jälkeen. Tällä nippa nappa 1-tuloksella 168,5 pistettä tuli myös rotumestaruus vain 0,5 pisteen turvin seuraavaan. Vaikka ihan parhaalla mahdollisella tavalla ei liikkeissä onnistuttu, niin huojentavaa ensikertalaisen Variksen kanssa oli, että se jännittävässä koetilanteessakin oli ihan duunimoodissa.

Kuvia tokomestaruuskokeesta
Kuvia erikoisnäyttelystä

Varis seuraa tokokokeessa 30.6.2012

Metsäjälkiä on Variksen kanssa tehty toukokuun puolella kaksi, kesäkuussa kaksi ja heinäkuussa yksi. Olen merkannut jäljistä enää vain leikkauspisteen janalla enkä mitään muuta. Pisimmillään on tehty kilometrin mittainen jälki, mutta keppivälejä on pidennetty vähentämällä keppien määrää. Tienylityksissä ja terävissä kulmissa Varis joutuu vielä aika paljon selvittelemään, mutta itsenäisesti ja innolla se sen tekee.

Kepit on nyt hyvässä huudossa, kun viime syksynä vapautettiin huomattavasti niitten ilmaisua. Ei se makuulla namien syöminen ollut mistään kotoisin, mutta nyt kun saman tien maahanmenon jälkeen kepin saa tuoda, sillä leikitään ja Vaakku saa louskuttamalla vaatia naminsa, niin sehän on kepeistä suorastaan liekeissä. Siitä huolimatta on se satunnaisesti jonkun kepin missannut, mutta silloin aika usein olen joutunut toteamaan itse kulkeneeni liian vauhdikkaasti koiran perässä. Pitäisi muistaa itse liinan päässä säilyttää rauhallinen, tasainen työvauhti eli tarvittaessa pidätellä koiraa eikä antaa vauhdin kiihtyä. Samoin pitää muistaa panostaa koiran tarkkailuun etenkin kulmissa, jotta koejäljelläkin tunnistaa sitten tilanteet.

Keuruun leiri

Kesäkuun toisena viikonloppuna koitti briardien koulutusleiri Keuruulla. Leiripaikkana oli Camping Nyyssänniemi kauniilla paikalla Keurusselän rannalla. Briardikansaa kouluttamaan oli saatu Johanna Nivala ja Anu Vehviläinen, jotka antoivat oppia ja ojennusta tottiksen treenaamiseen. Vähän niin kuin kesälomailunkin nimissä suuntasimme Variksen ja seuraneidiksi mukaan lähteneen Rännin kanssa leirintäalueelle jo hyvissä ajoin perjantaina.

Lauantaiaamuna päästiin sitten itse asiaan. Koirat jaettiin kahteen porukkaan, joista Variksen kanssa sijoituimme Johannan ryhmään. Sen verran liki treenattiin, että jonkin verran saattoi kuitenkin seurailla myös naapuriryhmän tapahtumia. Aloitimme esittelykierroksella, jonka jälkeen tehtiin ensimmäisellä kierroksella oma normitreeni ja seuraavalla kierroksella otettiin saatuja ohjeita käyttöön. Variksen kanssa tehtiin ensimmäisessä treenissä seuraamista ja seuraavassa samaa hommaa henkilöryhmässä. Perusasiat olivat melko kunnossa niin koiran tekemisessä kuin omassa ohjaamisessa, mutta hyviä huomioita tuli varsinaisen tekemisen väleihin eli patukkaleikkiin ja haukuttamiseen.

Sunnuntaina ensimmäisellä kierroksella tehtiin Variksen kanssa noutoa lyhyeltä matkalta eli käytännössä kapulan poimimista ja luovutusta. Olen ihan tieten opettanut Vaakun pienestä pitäen törmäämään luovutuksessa (älkää kysykö miksi), ja toki Johannalta tuli tästä sanomista. Tottahan se, ettei kapulan kanssa törmääminen ole korrektia, ja noutoliike toistuu tottiksessa kolmeen kertaan. Täytynee siis alkaa vain kiltisti opetella luovutusta hieman etäämmäs.

Päivän toisessa treenissä minä tein liikkeestä istumisia ja Vaakku teki liikkeestä seisomisia. Tuo seisominenhan on uutena asiana opeteltu tänä keväänä, sitä on tehty paljon ja hartaasti - ja hyvin näyttää oppi menneen perille! Noh, siinä ei sen kummempia kuin että heti tokokokeen jälkeen otetaan taas istumisetkin mukaan ohjelmistoon. Kivaksi lopuksi tehtiin vielä vähän seuruuta.

Illat istuttiin tietysti uusien ja vanhojen briardituttujen (ja Anun) kanssa eväitä grillaten sekä menneitä muistellen ja tulevaa parantaen. Lauantaina lämpesi myös rantasauna ja reippaimmat kävivät uimasillakin. Sää suosi onneksi siinä mielessä, että sunnuntaina uhkaavista pilvistä huolimatta selvittiin vain pikku sateilla. Mukava oli nähdä paljon briardeja treenaamassa, kiitokset kouluttajille ja leireilijöille!

Kuvat Henna Lindell