Tälle pitäisi tehdä jotain

Koesuorituksessa kummasti aina paljastuu vanhat virheet ja jokunen uusikin vanhojen jatkoksi. Nyt siis tälle pitäisi tehdä jotain -tyyppisiä havaintoja.

Jana: Varis on tehnyt tänä keväänä oppikirjamaisia janoja, mutta kokeessa se teki kuitenkin banaanin, höh! Pisteisiin ei pikku mutka vaikuta, mutta olisihan se kiva esittää suoria etenemisiä kokeessakin. Meidän treeneihin verrattuna koejana oli lyhyt, ja Varis haistoi jäljen jo lähtöpaikalta niin selvästi, että se taisi vaikuttaa janalla etenemiseen. Meidän omilla valtavan pitkillä janoilla on ollut helppo edetä luotisuoraan "tyhjään" maastoon, ripeällä vauhdilla edetessä jälki tulee yhtäkkiä vastaan, eikä sen suuntaa tai mitään muutakaan ehdi siinä lähestyessä vielä liiaksi pähkäillä. Pitää siis harjoitella lyhyempiäkin janoja, tehdä niitä mahdollisuuksien mukaan myös vastatuuleen ja kokeilla sekin tilanne, että jälki kulkee vain parin metrin päässä lähetyspisteestä.

Esineruutu: Toisinaan pitäisi treeneissäkin tehdä täysimittainen etsintäalue, jonka esineitten sijaintia en tiedä. Kapealle kaistaleelle on vähän turhan helppo vain roiskaista koira etsimään ja mitään havainnoimatta odottaa, että piski tulee esineen kanssa takaisin. Koeruudussa pitäisi kuitenkin vähän ajatellakin lähetyspaikkoja, koiran toimintaa ja milloin ohjata ja milloin ei. Seuraavassa kokeessa pitäisi vieläpä etsiä kaikki kolme esinettä.

Noudot: Noutoliikkeissä minun heitot jäävät turhan lyhyiksi ja luovuttaessa Varis hieman törmää ja on vino. Voimaakin noudoissa voisi aina olla enemmän - ja asiaa ei ainakaan yhtään auta minun lyhyet heitot. Kokeessa estenoudossa heitto oli lisäksi niin vinokin, että kapula näkyi esteen sivusta. Onneksi ihan sissimeiningillä Vaakku noita tilanteita pelastelee. Jatkossa täytyy yrittää saada myös kolmosluokan tasamaanoudon 2 kg kapula liikahtamaan mahdollisimman pitkälle menosuuntaan ja nopeasti paluusuuntaan.

Luoksetulo: Meidän ihan kiva -luoksetuloon mä niin toivoisin lisää vauhtia ja voimaa koko matkalle - se onkin sitten eri asia, mitä asialle jaksaa tehdä. Jos asteikon toisessa päässä on rennon koiran käskeminen luokse ja toisessa päässä virittyneen koiran vapautus luokse, niin me ollaan jossain välimaastossa. Suu menee toki kutsua odottaessa kiinni, mutta voisi siinä odottaessa enemmän olla jousilla ja kierroksia keräillä.

Ja sitten vielä jäljen terävät kulmat, lisää pituutta ja vaihtelevampia maastoja, seuraamisen täyskäännös ja jäävien oikeat asennot ja eteenemenoon toistoja maahan-käskyllä ja ilman ja ja ja...

Jälkikoeavaus - JK2

Lauantaina oltiin Variksen kanssa jälkikokeessa Kalajoella. Viikonloppua kohden saatiin pohjoiseen ensimmäiset kunnon helteet, ja kauhulla tuli seurailtua sääennusteita. Onneksi Kalajoella selvittiin vielä kohtuullisissa olosuhteissa, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta vain +22 asteen edestä ja pienen pieni tuulenvirekin aina välillä leyhähteli.

Koepäivä aloitettiin jäljillä, jotka tottiksen tavoin tuomaroi Sirpa Haaparanta. Janalla Vaakku teki  loivan banaanin vasemmalle ja nosti jäljen oikealle. Olin toki etukäteen tähyillyt maastoa, että oikeallehan se jälki nyt ei taatusti lähde, kun siellä on vain aukeaa. Mutta kas, suunta oli aivan oikea ja Vaakku tienasi täydet 40 pistettä.

Jälki kulki pitkän pätkän siellä puuttomalla aukealla, missä tietysti lämmintä riitti. Tällä kertaa olisi ehkä emännänkin jäljestystaidoilla saattanut pärjätä lähes puoliväliin asti, sillä rutikuivassa jäkälikössä jäljentekijän askeleet näkyivät selvästi. Jäljen edetessä päästiin takaisin metsän varjoon, välillä oli vähän enemmän varvukkoa ja muuta aluskasvillisuutta, sitten taas jäkäläisempää maastoa. Variksen jäljestystaidoilla matka taittui siististi alusta loppuun ja matkan varrelta Vaakku nosti kaikki kepitkin ihan itse.

Esineruutu oli keppienluovutuspaikan lähellä samassa kohtaa kuin viime syksyn kokeessa. Kaksi esinettä tuli juuri etsintäajan puitteissa, mutta mokailtiin Variksen kanssa molemmat, joten pisteitä Sami Isopahkalalta 27. Varis huolimattomuuttaan pudotti ensimmäisen esineen sitä tuodessaan. Alueella se liikkui hyvin, mutta kovin paljon myös kaukana ruudun ulkopuolella sekä sivussa että takana, missä kävi myös hädillään. Minä puolestani unohdin tyystin ulkoiluttaa koiran ennen ruutuun menoa, luin koiran reagointia esineisiin huonosti ja ohjasin huonosti. Paljon tämän enempää ei voi *KOPKOPKOP* sekoilla, joten ensi kerralla sitten paremmin.

Maastosta siirryttiin yhden pysähdyksen taktiikalla tottiskentälle, joka oli nyt pystytetty eri paikkaan kuin viime vuonna. Juuri kun minäkin olisin eksymättä osannut sinne vanhalle paikalle! Kakkosluokan koirat suorittivat kolmen kiertona, mikä olikin oikein mukavaa, kun silloin kaikki saivat mennä tekemään liikkeet varjossa huilaamisen ja virittäytymisen jälkeen. Varis suurimmalla numerolla suoritti ensin paikallamakuun, sitten kävi huilaamassa ja suoritti viimeisenä muut liikkeet.

Etukäteen vähän pelkäsin, miten Vaakku jaksaa siinä kuumuudessa päivän päätteeksi tottistella, mutta hyvinhän se jaksoi edistää niskat kenossa ja kieli poskella ihan loppuun asti. Liikevirheitä ei tullut ja pienemmistä virheistä rokoteltiin vähän sieltä täältä niin, että lopputulemana oli 95 pistettä. Vikalistassa oli ainakin liikkeestä istumisen hitaus, luoksetulovauhdin hidastaminen lopussa, tasamaanoudon paluuvauhti, hyppynoudon kevyt kosketus paluussa ja noutojen luovutusten törmäys ja vinous.

Näillä suorituksin saatiin siis kokonaisuudessaan 1-tulos 292 pistettä (maasto 197, tottis 95) ja koulutustunnus JK2! Ei voi olla kuin tyytyväinen siitä kuinka innokas, iloinen, keskittynyt, työmoraaliltaan loistava, sisukas, fiksu, päämäärähakuinen, ketterä, aktiivinen, uskollinen ja hauska Vaakku mulla onkaan! ...muistinkohan nyt varmasti kaikki ylistyssanat? :-D

Ainiin nro 1. Kesän ensimmäiset kyyt tuli nähtyä tuolla kokeessa tottiskentällä. Ensimmäisen näköhavainto tuli hyvin kaukaa, kun Vaakun kanssa olimme huilivuorolla ja toinen sitten lähempää, kun viimeisten suoritusten arvostelun alkamista odoteltiin. Eikö ne tämän vuoden havainnot voisi nyt ollakin tässä? Viime vuonna en nähnyt yhtäkään.

Ainiin nro 2. Kalajoelta mukaan lähti koulutustunnuksen lisäksi koepaikka heidän seuraavaan kokeeseen, jipii! Olin jotenkin onnistunut missaamaan kalenterista tuon koko kokeen, mutta kaikeksi onneksi siinä oli vielä tilaa.

Viikon treenit

Helatorstaina käytiin tekemässä Peuhussa vuoden ensimmäinen jälki ja siinä samalla kolmas esineruutukaistale. Sää oli jokaisen jäljestäjän toivelistan ykkönen eli pilvistä ja muutama pisara saatiin vettä. Ja toki maastoksikin oli huolella valittu se nilkkamittainen varvukko. ;) Ränni pääsi taas ensin esineruutuun suurieleisesti kannustettavaksi ja kehuttavaksi - ihan Variksen harmistukseksi. Ja mainiolla asenteella Vaakku sitten omalla vuorolla hakikin taas kaksi esinettä.

Jälki oli reilun kilometrin mittainen ja ehti vanheta puolisen tuntia. Varis teki taas pitkällä janalla luotisuoran etenemisen ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Kulmissa ja piikeissä Vaakku meni usein vähän yli, mutta reagoi kuitenkin nopeasti jäljen katoamiseen ja etsi sen taas innolla ja itsenäisesti. Kaikki kuusi keppiäkin nousi, joten aivan lupaava jälkikauden avaus!

Joitain omiakin vainuja tuosta jäljestä sain. Vaakku oli kaikista eniten innoissaan ensimmäisestä kepistä ja jäljesti sille suuremmalla höyryllä kuin siitä eteenpäin. Selvästi siis viime kesän ja syksyn janatreenit ovat tuottaneet tulosta! Silloinhan totesin, että suurin treenin tarve on jäljen aloituksessa, sillä koira jäljestää ensimmäiselle kepille haparoiden ja vasta siitä eteenpäin normaalisti. Pitänee siis olla tarkkana, että halu jatkaa myös ensimmäiseltä kepiltä kokonainen jälki loppuun asti, säilyy hyvänä. Pitää jatkossa muistaa jättää loppupalkka (ruokapurkki) jäljen loppuun jonkin matkaa viimeisen kepin jälkeen, niin se toivottavasti osaltaan lisää "vetoa" jäljestää loppuun asti.

~~~

Perjantaina maastoiltiin Susannan kanssa Valkiaisjärvellä. Vähän ripsi taas vettä, mutta ehdittiin aika hyvin treenata ennen sateen alkamista. Variksen kanssa otettiin tällä kertaa pelkkä esineruutukaistale. Itsekseen treenatessa ruudussa on aina vain omien koirien jälkiä jos niitäkään, joten nyt Susannan koirat saivat treenata esineruudun ensin. Varis pääsi sitten viimeisenä puuhun kiinni katsomaan, kun vein sille vieraat esineet ruutuun. Eikä siinä taas montaakaan silmänräpäystä mennyt, kun esineet oli kourassa.

~~~

Tottiksen osalta on palauteltu koeliikkeitä mieleen ja lietsottu intoa. Ala-Temmeksen kentällä oli äitienpäivän treeneissä teemana paikallamakuu häiriössä, laukaukset ja vauhti esteitten ylityksiin. Keskiviikkona tehtiin koeliikkeet läpi palkkaillen aina sopivissa kohdin. Torstaina tehtiin koeliikkeet kahdessa osassa. Liikkeestä istumisessa Varis teki pitkästä aikaa virheen, mikä olikin oikein hyvä tähän saumaan. Pääsi siitä sille vähän suutahtamaan ja oikeasta suorituksesta taas palkkaamaan, joten pitäisi oleman taas tuoreessa muistissa.

~~~

Perjantaina alkoi tietysti pukata jo sen verran paniikkia ja kaikenlaista treenin tarvetta mieleen, että aamulla oli pakko käydä tekemässä parin kepin mittainen jälki. Tällä kertaa se vanheni puolitoista tuntia, en merkannut jäljen ja janan leikkauspistettä ja loppupalkka oli paikallaan. Ylläri pylläri aivan hyvin Vaakku edelleenkin nosti jäljen, ajoi sen ja nosti kepit.

Eteenmenosta on myös helppo kehitellä kaikenlaisia mönkäänmenoskenaarioita, joten illalla käytiin vielä vieraalla kentällä ottamassa sokko eteenmeno pallolle. Ja kotimatkalla alkoi toki vaivata se, etten kertaakaan ole käskenyt eteenmenosta maahan, joten oli pysähdyttävä vielä yhdellä kentällä kokeilemassa sekin... Puuh.

Tästä se lähtee!

Kevät, ulkokentät ja maastotreenit on täällä! Valoisat illat ja ulkoilmatreenailu on enemmän kuin tervetullutta pitkän talven ja hämyisässä hallissa nyhräämisen jälkeen. Edessä on taas metsässä touhuamista yksin ja yhdessä, seurustelua tottiskentän laidalla, kimppatreenejä, leireilyä ja kisareissuja. Ihan parasta!

Aivan ulkokauden alussa ehdittiin treenata hieman tokoa, ennen kuin päätin, että jätetäänpä sittenkin Tornion tokokoe toukokuun alussa väliin. Oletin että koe on ulkokentällä, mutta se olisi ollut hallissa, jossa kenttä ei ole kovin selkeä, eikä me kaivata voittajaluokkaan yhtään lisähaastetta. Ja myönnetään, että oma mielenkiintokin oli jo enemmän palveluskoiralajeissa.

Tottiksessa talviunilla ollutta virettä ja koiran aktiivisuutta ohjaajan suuntaan on koetettu saada taas uuteen nousuun. Erään tottistelun laitoin videolle alusta loppuun ja kyllähän siitä useampi note to myself irtosikin koskien alun käynnistymistä, omaa liikkumista, palkan suuntaa ja niin edelleen ja niin edelleen.



Tämä on ehkä virheen manaamista koetilanteeseen, mutta liikkeestä istumiset on sujuneet nyt sataprosenttisesti oikein. Siihen tarvittiin vain yksi pikkuraivari niiausseisomisen tarjoilusta, niin asia oli Vaakulle selvä kuin pläkki. Saa nähdä, miten käy sitten kun tehdään seisomisiakin joukkoon. Liikkeestä istumisen lisäksi toinen ikuisuuden treenilistalla roikkunut aihe on täyskäännös vasempaan. Sitä pitää nyt (jo monennenkohan kerran?) alkaa oikeasti treenata , ettei tarvitse kovin montaa kertaa käydä kokeessa esittämässä vajaita täykkäreitä ja mielessään kirvaamassa kuinka se vieläkin on jäänyt opettelematta.

Maastoilujen saralla ensimmäiseksi esineruuduksi tein kaistaleen, jonne laitoin kolme esinettä ja haetutin kaksi. Kyllähän ne tavarat sieltä ongelmitta tuli esine per lähetys -tahdilla, mutta vähän sellainen valju oli esitys omaan makuun. Blaah. Toinen pisto tahtoo mennä vähän turhan maavainuiseksikin. Ajattelin, että tässä on vähän sama tilanne kuin tottiksessa, koira osaa homman aika hyvin - hanaa vaan siihen suorittamiseen lisää!

Seuraavalla kerralla otin esineruutuun ensin Rännin, joka sai puuhun kytkettynä katsella, kun kutsuja huudellen vein sille esineet kaistaleelle. Varikselle oli järjestetty hyvä näkyvyys ja kuuluvuus autosta, missä se tiukasti seurasikin Rännin esineitten vientiä, hakua ja palkkausta. Vielä hieman laitettiin lisää pökköä pesään, eli Varis sai omalla vuorollaan myös katsoa puuhun kytkettynä esineittensä viennin. Ja kylläpä olikin nyt suorituksesta valjuus kohtuullisen kaukana! Olin mielessäni heittänyt toistaiseksi hyvästit etuesineelle, mutta niin vaan piski lähti ruutuun kuin nato-ohjus ja silti vetäisi sähäkän uukkarin ennen puoliväliä ja toi siitä esineen. Toinen esine takakulmasta tuli ihan samalla asenteella. Loistavaa.

Esineruudun jälkeen tehty janaharjoitus meni sekin mainiolla asenteella. Janasta tuli niin tolkuttoman pitkä, että käveltiin yhdessä vähän lähemmäs ennen lähetystä ja silti oli hyvinkin 3-luokan jana. Vaakku tekaisi luotisuoran, varman ja innokkaan etenemisen ja sattuipa nostamaan jäljen oikeaan suuntaankin. Jäljestämisessä oli sellaista "jälleennäkemisen (tai -tekemisen)" riemua pitkän talven jälkeen, että koko koira tuntui kiemurtelevan onnessaan. Keppikin nousi ennennäkemättömän sähäkästi. Ei hullumpaa, tällaista maastoilua lisää!

Agilitykisat

Puolen tusinaa kertaa ehdittiin kaikkiaan käydä esteillä, ja sitten ei kun kisoihin. Tällä kertaa jätettiin aamun hyppyrata väliin ja osallistuttiin molemmille agilityradoille. Risto "Rusetti" Ojanperä oli suunnitellut ihan lempinimen mukaiset kuviot ollakseen ykkösluokan ratoja. Alla taas hyvin suurpiirteiset omatekoiset piirustukset radoista.

Ensimmäiseltä radalta meille tulokseksi vitonen pujottelun aloituksesta. Virhe lähti syntymään jo pari estettä aiemmin keinulla, kun Vaakku hoksasi tilaisuuden pinkaista loppusuora maaliin eli tässä tapauksessa lähtöön. Se tekaisi viittä vaille lentokeinun ja suunti kohti kakkoshyppyä ja lähtöä. Aivan kakkoshypyn edustalta se palasi kuitenkin vielä kuulolle. Suunnittelematon linja kakkosen edustalta kympin kautta pujotteluun ja oma sijoittuminen oli sen verran pielessä, että pujottelun aloituksesta virhe. Aika oli -0,26 ja aikaa tuhlaantui kakkosesteen edustalla, pujottelun aloituksen korjaamisessa ja A:n alastulossa.

Oulu 6.4.2013 Maksi1-luokka, Agilityrata, B-kisa / Risto Ojanperä

Toiselta radalta saatiin sitten se kaivattu nousunolla ajalla -8,36. Aivan sujuvasti ei tälläkään kertaa mennyt, sillä nyt Varis haikaili lähtöalueelle kutosputken jälkeen. Siinä tuli siis ylimääräinen himmailumutka. Keinu meni nyt niin kuin pitää ja A:n alastulo oli vähän ripeämpi kuin ensimmäisellä radalla. Hivenen mutkaisesta loppusuorasta huolimatta Vaakku haki viimeisetkin hypyt hyvin päästessään viimeinkin luvan kanssa esittämään loppusuorabravuurinsa. Viimeaikaisista livistämistaipumuksista johtuen jätin näissä kisoissa kaikki kamppeet autoon ja lähdössä laitoin remmin taskuun. Mitään ei siis ollut Vaakulla radan laidalla odottamassa, mutta kyllä se vaan maalissa vielä hullunlailla yritti joka puolelta etsiä remmiä suuhunsa. Hallissa vietettiin vielä tovi oman suorituksen jälkeen hyvissä fiiliksissä ja pidettiin nyt huoli, että paikalta poistutaan sopivissa tiloissa ja yksissä tuumin.

Oulu 6.4.2013 Maksi1-luokka, Agilityrata, A-kisa / Risto Ojanperä

Se oli Vaakun kolmas nousunolla, joten seuraavaksi kisataankin sitten kakkosluokassa. Periaatteessa tämä hupihyppely on meille talvilaji ilman suuren suurta panostusta tai suuren suuria tavoitteita, mutta katsotaan nyt, pitäisikö kesäkisakenttäkin käydä kuitenkin kokeilemassa.

Voihan tunneoppiminen

Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna, lauantaiaamuna, pidettiin turrien sukukokous tottistreenien merkeissä Häntä & Panta -hallissa. Koolla oli Nova, Ränni, Varis, Eddie, Bruno, Jimi ja lisäksi Riia ja Vallu. Hallista varattu aika osoittautui heti kättelyssä aivan liian lyhyeksi, mutta sisätiloissa ehdittiin kuitenkin treenata alun toista kierrosta. Tovin aikaa jatkettiin vielä ulkokentällä häikäisevän aurinkoisissa ja hivenen liukkaissa olosuhteissa.

Variksen kanssa koettiin taas jokakeväinen talviunilta herääminen aiheessa kunnollinen vire ja kentälle tulo. Miten homma aina talvella lipuukin yksinään hallissa tokokuvioita pakertaessa niin löperöksi? Varis kun ei ole sellainen koira, joka antaisi tulla täydellä höyryllä kaiken mitä löytyy, piittaamatta lainkaan ohjaajasta tai tilanteesta, niin se lipuu kyllä minun mukana siihen puolivillaiseen puuhasteluun. Onneksi, vaikka Vaakku tuossa asiassa hieman ärsykkeitä tarvitseekin, se kuitenkin vireessä ollessaan siellä aika hyvin pysyy, ja tehdessään myös tuottaa virettä eikä pelkästään kuluta sitä. Pitää kenttäkauden päästyä käyntiin oikein tarkkailla näitä juttuja - silläkin uhalla, että joutuu heräämään ja avaamaan silmänsä. :)

Toivottavasti muutkin saivat pikaisesta treenitapaamisesta inspiraatiota tottistreenailuihin, ja toki tämä täytyy ottaa uudelleen paremmalla ajalla - maastojen kanssa! Videolla pieni (todellakin lyhyt, vain 48 sekuntia) vilaus aamupäivän tottisteluihin.

Sitten laitettiin tottistelut vielä hetkeksi syrjään ja palattiin Variksen kanssa sivulajin sivulajin, agilityn, pariin. Hämmentävien viime kisojen jälkeen ajattelin kuitenkin ilmoittautua huhtikuun alun kisoihin, nyt kun ei muuta ohjelmaa vielä kauheasti ole. Netistä poimin valmiita treenejä ja radanpätkiä, joita on käyty Vaakun kanssa hallilla tekemässä. Alastulokontakteilla on palattu taas 2on2off-käytäntöön, mutta näin parin treenin jälkeen niissä ollaan tietysti vielä ihan alkutekijöissä. Takaaleikkauksia on alettu harjoitella vasta nyt. Olen ajatellut, ettei niitä oikein voi tämäntyyppisen koiran kanssa tehdä, mutta eihän se tietysti voi oppiakaan, jos ei niitä tee. Tealle otin videolle Vaakun agilitya heti toiselta treenikerraltamme, ja alla siitä pätkä. Tasaista, hallittua ja hillittyä on eteneminen, mutta samalla yleensä myös aika tarkkaa.

 

Yhdellä treenikerralla näin vilauksen sitä samaa Vaakkua kuin viime agilitykisoissa, ja tajusin viimein mistä siinä lienee kyse. Olen jossain kohden treeneissä päästänyt Vaakun hieman epämukavasta tilanteesta ja tunnetilasta huilivuorolle hallin laidalle, missä se on kokenut saavansa puhallella rauhassa. Nyt se sitten pyrkii sinne, jos alkaa hivenen hermostuttaa. Tai vähintäänkin haluaisi hakea lelun tilanteen keventämiseksi ja hermostumisensa purkamiseksi. Agilitykisoissa se näkyy kummallisena kiihdyttämisenä ja ohijuoksuina, kun rata kääntyy lähtö- tai maalialuetta kohti ja tokokokeessa huomasin tämän livistämistarpeen myös, vaikkei se ehkä muille näkynytkään. Ylipäätään olen varmasti turhan vapaasti antanut Vaakun aina mennä treenin jälkeen edeltä hallin laidalle omalle treenikorille. Samoin agilitykisoissa on heti oman suorituksen jälkeen porhallettu suorinta tietä ulos. Nyt olen yrittänyt olla tarkkana ja panostaa siihen, että rauha koetaan aina yhdessä minun kanssa kentällä, ja kentänlaidalle tai autoon mennään vain yhtä matkaa minun kanssa ja vasta sitten, kun mielentila on jo neutraali.

Vesipeto ja synttärisankari

Tokokokeitten jälkeen vierähti kokonainen viikko ilman pienintäkään treeniä. Muuta kivaa ohjelmaa oli sentään perjantaina, kun turrien kanssa kävimme parinkymmenen vuoden takaa partacollieajoilta tutun Maissin Koirakylpylä Vesipedossa Kiimingissä.

Ränni ja Varis innostuivat heti ensimmäisen epäilevän veteen pulahtamisen myötä ja uiskentelivat sen jälkeen aivan samaan malliin kuin luonnonvesissäkin. Kivaa näytti olevan, kun pääsi näin talvikaudellakin yllättäen uimaan! Edellispäivänä 13 vuotta täyttänyt Noppis on luonnonvesissäkin lähtenyt uimaan harkiten ja tarvitsi nytkin aika tavalla talutusapua. Viimeisellä pulahduksellaan sentään riitti jo meidän hurja kannustus ja tsemppaaminen. Uimaliivi on varmasti mummelille aivan loistava apu, kun ei tarvitse uida pysyäkseen pinnalla vaan voi uida ihan muuten vaan.

Ränni ja Varis saivat tietysti innokkaampina ja paremmin jaksavina uida enemmän. Ränni pulahteli veteen melko siististi, ja Variskin yritti opetella kas näin. Ja näin. Molemmissa kuvissa kaikki lelut ovat kuivalla maalla, altaassa ei ole yhtään... se uimahyppy tulee vain ihan väkisin. Vedestä käsin taluttamisen taas ajateltiin olevan ehkä vielä tuota hyppäämistä suurempi turvallisuusriski. :-D

Vaakun hyppelystä huolimatta ei saatu porttikieltoa, joten uimaan mennään toistekin. Tämä kerta meni vähän niin kuin hauskanpidon nimiin, mutta ensi kerralla sitten enemmän kuntoilunkin kannalta! Epätarkkuus hieman vaivasi, mutta muutama kuva lisää Vesipeto-käynniltä kuitenkin täällä.

Vaakku: "Mitä tuo puolikas täti tuolla vedessä tekee?"

Vaakku: "Koittakaa nyt saada se mummo johonkin suuntaan, täällä on muitakin jonossa"

Novalla tuli tosiaan uimassa käyntiä edeltävänä päivänä jo 13. vuosi täyteen ja lähti 14. vuosi käyntiin. Ikä sekä näkyy, kuuluu että tuntuu, mutta onneksi mummelilla vielä askel kulkee, häntä heiluu ja silmissäkin on tuttu pilke. Takajalat ovat sen verran lihaksettomat rimpulat, että varsinaiset voimat niistä on aika vähissä. Tasaisella liihotellaan kuitenkin nätisti ja vielä mummeli ihan hyvin nousee laminaatti- ja laattalattialta ylös ja hyppää myös nippa nappa sohvalle, terassille ja autoon.

Noppiksen isoäiti Cussy (Cussy Attid) eleli aikoinaan yli 14 ja puolivuotiaaksi, joten toivotaan että meidän mummo tulisi omaan mummoonsa ja pysyisi toimintakuntoisena pitkään. Tästä linkistä muuten löytyy kuvia Cussyn 12-vuotissynttäreiltä. Siellä menossa on mukana myös Novan tytär, Rännin sisko Ronda neljän kuukauden ikäisenä.