Tokoilua ja Nova 14 vuotta!

Tokoilua on yritetty jatkaa pääsääntöisesti myötämäessä. Olen kiinnittänyt huomiota etenkin siihen, että aloitus tai ensimmäinen yritys tapahtuisi heti oikein ja kunnollisessa vireessä. Turhan usein nimittäin kokeilen liikettä ensin liian kylmiltään ja kun se on tahmea ja huono, niin vasta seuraaviin yrityksiin aletaan järjestää kunnollista suoritusta. Kokeessa kuitenkin tulee aina vain se ensimmäinen kerta, joten se onnistuminen pitäisi järjestää jo siihen.

Luoksetulossa on tehty pääasiassa läpijuoksuja niin hallilla kuin kotipihassa. Eli pysäytyksiä ei siis ole treenattu juuri lainkaan. Ääh. Ruutuun hinkuamista on lietsottu viemällä sinne Vaakun nähden takarajan tuntumaan ruokarasia. Suoraan sinne on helppo pötkiä, mutta aika mainiota asennetta on välähtänyt myös merkin kautta suorittaessa. Silloin turrikin painuu merkillä jalat harallaan vähän väijyyn ja kyylää ihan viulunkielenä lupaa.

Kaukoja on tehty sekä hallilla että aika usein myös kotipihassa. Seisomasta ja istumasta maahanmeno sujuu lankun takana kohtuullisesti, mutta aika paljon Vaakku siihen lankkuun tukeutuu. Ihan yksittäisen kerran olen huomannut, että muutaman sentin verran irti lankusta jätettynä on asennonvaihdossa myös pysynyt irti lankusta. Hallilla kaukot sujuu kaikkineen hieman jähmeämmin kuin pihassa, ja etenkin se ensimmäinen vaihto ei meinaa aina tapahtua yhdellä käskyllä. Viimeisimpinä treeneinä onkin hallilla palkkailtu siitä ensimmäisestä asennonvaihdosta. Tunnarissa saatiin sentään pari treeniä liikkuroituna. Molemmilla kerroilla Vaakku osasi hienosti etsiä oman tunnarin liikkurin käpelöimien seasta. Itsekseen treenatessa erottelu on asteen helpompaa, kun väärät tunnarit on kokonaan blancoja.

Lisäksi on tehty vähän erikoisvoittajaluokan juttuja. Zetan asennot on sujuneet kotipihassa ruokakippopalkalla ja hallillakin aika kivasti, ja paikallaistumisessa se kahden minuutin pönötys on ainakin yksinään sujunut hyvin. Ohjatussa noudossakin kuvio alkaa olla Vaakulle sillä tavalla selvä (ja suoritusvarmuus ei), että jos intoa on reilummin, niin se saattaa yrittää karata kapulalle. Tässä vaiheessa tällaiset innokkuuden vuoksi karkailut on ihan iloinen asia. :)

Nova puolestaan täytti maaliskuun 14. päivänä hurjan huikeat 14 vuotta! Merkkipäivän kunniaksi ulkoilutettiin koiralauman lisäksi vähän kameraakin, jotta saadaan sankarista jokunen tuore kuva. Mummelihan kulkee edelleen verrattain tiitterästi häntä liehuen ja korvat tanassa samat päivittäiset metsälenkit muun lauman kanssa. Poluilta se ei juuri enää poikkea, mutta taivaltaa pitkiä matkoja tasaista tahtiaan. Tavaramerkkinä on reippaan metsälenkin lopussa autoa kohti tultaessa aina aloittaa jätättäminen ja kuuroksi heittäytyminen, kun ei mummo vielä haluaisi lähteä kotiin. Poispäin autolta lähdettäisiin kyllä innokkaasti. :)

Vaikka Noppis ikäisekseen on hyvässä kunnossa, niin on se haikeaa ja surullista, että yhteinen taival alkaa 14-vuotiaan kanssa väistämättä olla loppusuoralla. Onneksi vielä ei kuitenkaan ole tarvinnut edes miettiä, että olisiko aika tehdä päätöksiä. Toivon kovasti, että elämäniloa ja pilkettä riittää mummelissa vielä reilusti tälle alkaneelle 15. vuodellekin!

Hiihtoloman maastoilut

Hiihtolomaviikolla päästiin avaamaan maastotreenikausi! Ajatuskin siitä tuntui uskomattomalta, sillä näillä leveysasteilla yleensä maaliskuun alussa kahlataan lumessa tai suotuisien säänvaihteluitten tuloksena nautitaan hankikannosta auringonpaisteessa. Tänä talvena sateet ovat tulleet lähinnä vetenä, joten talvi on ollut molemmista päistä lyhyt ja siitä välistäkin vähäluminen. Tilanne oli hieman toisenlainen vuosi sitten:



Nyt metsät ovat siis monin paikoin kokonaan lumettomat. Purnunnokan loiva etelärinne on aina ensimmäisenä kokonaan lumeton ja kuiva, joten siellä tehtiin Variksen kanssa keskiviikkona vuoden ensimmäiset tarkkis, pudotettu ja jana. Hyvin Varis tuntui tutut rutiinit viime marraskuulta muistavan, ja intoa oli tarkkuusetsintään vähän liiankin kanssa. Pikkuesineenä oli 10 sentin kolikko, joka löytyi aina melko nopeasti, mutta olisi varmasti hieman maltillisemmin etsien löytynyt vieläkin nopeammin. Eniten Vaakun pursuileva riemu vaivasi luovutuksessa, jossa meinasi sinkoilla ennen aikojaan niin kolikko kuin koira.

Pudotetun esineen noudossa pääsee enemmän liikkeelle ja vauhtiin, joten pursuileva into näkyi siinä ainoastaan niin, että tavallisestikin erinomainen suoritus oli aivan megahieno. Seuraaminen oli aloituskäskystä loppuun saakka hanakkaa tottisseuraamista, nouto oli määrätietoinen ja nopea ja luovutus kunnossa. Tämä oli juurikin sellainen suoritus, jossa maksimipisteet loppuvat ikäänkuin kesken... Täydet pisteet saa huomattavasti laimeammallakin esityksellä.

Valitettavasti janarutiinit eivät saa Variksessa aikaan samanlaista riemua. Kontrasti tuli etenkin näin tauon jälkeisessä maastoilussa niin selvästi esiin, että laittoi kyllä miettimään kunnollisen motivaation rakentamista janalle. Tämä jana suoritettiin varman päälle lyhyessä liinassa kannustusten saattelemana. Takajäljelle Vaakku olisi taas lähtenyt, mutta stoppasin viiteen metriin ja odottelin, että itse vaihtaa oikeaan suuntaan.

Perjantaina käytiin sitten Peuhussa tekemässä motivaatiotreeniä janalle. Tehtiin sitä yksinkertaisesti niin, että janan alussa pidin pannasta kiinni, heitin pallon mahdollisimman pitkälle eteen ja liu'utin Variksen sitten liinasta perään sen etsimään. Tehtiin puolentusinaa toistoa aina vähän eri kohdasta metsätien varresta ja joo, tällaisessa vedossa ja etukenossa sen jäljelle lähtemisen soisi tapahtuvan!

Ei ehkä äkkiseltään tulisi mieleen, että allaolevissa kuvissa on laskiaissunnuntain viettoa 2. maaliskuuta.

Hiihtolomaviikon päätteeksi lauantaina ja sunnuntaina tehtiin vielä takapihalla haun ilmaisutreeni. Neljästä piilosta ja parista maakasasta muodostui nyt hökkelikylä, josta Varis sai isäntää etsiä ja ilmaista. Etsiminen ei tietysti ole näissä harjoituksissa ihan parasta mahdollista, mutta se varsinainen treenin aihe eli ilmaisu kiintorullalla sujui jo oikein hienosti! Ensimmäiseltä treenikerralta löytyy vähän videota. Kuten näkyy, niin treenisää oli oikein mukava - sinivalkoinen taivas ja sillä tavalla.

Myötä- ja vastamäkiä

Tokoiluakin on jatkettu, mutta luvattoman laiskasti. Kahden viikon aikana on treenattu vain neljä kertaa. Heti kun sain koeilmoittautumiset tehtyä, niin koko tokoilu alkoi tuntua aivan epätoivoiselta. Ei osata eikä opita. Ja jos opitaan, niin kokeessa ei kuitenkaan suju. Periksi ei anneta, joten näissä tokoilun myötä- ja vastamäissä nyt sitten vaan räpistellään eteenpäin.

Ohjattu nouto on edennyt sillä tavalla, että on kertaalleen tehty ihan kokonaista liikettä kaikki kolme kapulaa paikoillaan. Parhaimmillaan tämä sujuu hyvin, kun alle on tehty palkkauksia liikkeen eri osista. Mutta että sujuisi koetilanteessa kylmiltään kokonaisena liikkeenä... epäilen. Tarvitaan vielä paljon kokemusta, rutiinia ja niitä palkkauksia eri kohdista.

Seuraamista on tehty lähinnä lämmittelyksi treenin alkuun. Mitään ei varsinaisesti ole yritetty opetella, vaan on koetettu edellyttää kunnollista tarkkaavaisuutta. Seuraamista on tehty ihan siitäkin syystä, että jääviä liikkeitä joudutaan harjoittelemaan paljon zetassa.

Luoksetulossa usko edes jotensakin kivaan suoritukseen meinaa olla hieman koetuksella. Vuoroin nimittäin pukkaa himmailua, vuoroin valuvia pysäytyksiä. Pysäytyksiä on koetettu harjoitella erikseen (minun) peruutuksesta ja himmailun vähentämiseksi pitäisi tietysti tehdä tolkuttomat määrät läpijuoksuja.

Zetassa takkuaa aina milloin mikäkin. Yhdellä kertaa voi olla maahanmeno hukassa ja seuraavalla kertaa istuminen. Aina kuitenkin lopuksi ollaan saatu se ongelma-asentokin sujuvaksi ja loppuun vielä asentojen osalta ehjä suoritus. Koetilanteessa tämäkin vain pitäisi onnistua kerralla, mitä hieman epäilen. Mielentila on tässä liikkeessä kovalla koetuksella asentojen korjauksen vuoksi. Viimeksi tehtiinkin kaikki seuraamisosuudet lyhyeen hihnaan kytkettynä, mikä toikin taas varmuutta mukaanlähtöihin ja seuraamiseen.

Paikalla istumisessa on sentään tullut ainoastaan onnistuneita suorituksia. Tavallisesti on tehty ensin lyhyempi istuminen ja sitten pidempi. Viimeisimmissä treeneissä tehtiin ensimmäistä kertaa heti kokonainen kahden minuutin istuminen. Palkkapallon olen heittänyt joko piilosta tai palatessani, jotta Vaakku pysyisi istuessaan tarkkaavaisena. Mitenhän lie vaikuttaa viretilaan, kun rivissä vieressä on muitakin koiria? Vierustoverin maahan menemistä ja muita häiriöitä ei edes kuvitella ehtivämme harjoitella.

Kaukokäskyjä kokeilin täydeltä matkalta. Viiva paljasti, että etenemistä tuli vaikeammalla sarjalla yksi Vaakullinen! Ihan liikaa siis. Ensiavuksi tähän asti tuloksettomaan s-m-vaihdon opetteluun otettiin este etujalkojen eteen ja ihan oma uusi käsky siitä taaksepäin kaatuvalle maahanmenolle. Tätä on nyt tehty pari kertaa autotallissa ja pari kertaa hallilla ja hyvällä alulla ollaan, mutta todellakin vasta alulla. Kuinkahan pitkään tuon pölkyn (siis lankun!) kanssa menee, ennen kuin asennonvaihto oikeasti osataan?

Ohjattu sai jäädä pienelle tauolle ja sieltä tilalle otettiin ruutu. Hölmösti tulin olettaneeksi, että se olisi merkille menoineen hyvinkin hanskassa suoraan tauon jälkeen. Ei ollut, vaan hieman tuli takuttua ensin. Nyt olen myös rakentanut ruudun päinvastaiseen suuntaan hallia kuin yleensä, mikä sekin Vaakulla varmasti vaikuttaa. Merkille ja ruutuun irtoamiseen me tarvitaan kovasti virettä, intoa ja varmuutta lisää. Ja pahoin pelkään, että kokeessa sitä ei silti ole riittävästi...

Hakuilmaisua

Hakuilmaisun harjoittelua on jatkettu pihapiirissä. Edistystäkin on tapahtunut siinä määrin, että kova into olisi jo päästä kokeilemaan kiintorullaa oikeisiin hakutreeneihin! Täytyy käydä katselemassa, miltä maastot nyt leudon kevään keskellä näyttävät ja kuulostella, saataisiinko hakutreenit pystyyn.

Edelliskerralla hakuilmaisuissa kiintorullan ottaminen maalimiehen luona sujui vaihtelevasti, mutta asia oli selvästi kirkastunut Variksen mielessä seuraavaan harjoituskertaan mennessä. Kompostikehikkoon piiloutuneen isännän ilmaisu sujui kiintorullalla iloiseksi yllätykseksi kuin vettä valaen! Samalla otettiin käyttöön suorapalkkanami, joka toivottavasti kannustaa tarkistamaan maalimiehen ennen ilmaisun tekemistä.

Tyhjän piilon kiertäminen vastakkaisesta suunnasta ennen maalimiehelle lähettämistä olikin taas huomattavasti haastavampi harjoitus. Varis ilmaisi monet kerrat tyhjän piilon, mutta pääsi tietysti aina jatkamaan maalimiehelle vasta sitten, kun kiersi tyhän piilon rullaa ottamatta.

Täytyy kokeilla edellistä harjoitusta joskus uudelleenkin, mutta tähän väliin helpotettiin hieman. Pystytin vitikkoon samalle pistolle kolme piiloa, joista johonkin maalimies aina Variksen näkemättä piiloutui. Tämä sujui hienosti, ei yhtään virheilmaisua tyhjiltä piiloilta!

Edellistä treeniä vaikeutettiin vähän sillä tavalla, että Vaakun näkemättä maalimies piiloutuikin lähietäisyydelle jonnekin muualle kuin yhteenkään piiloista. Hyvin meni tämäkin! Varis paikallisti hienosti maalimiehen loppuun asti, eikä siis tehnnyt yhtään virheilmaisua piiloilta tai pelkästä hajusta. Hieman kutsuapua tarvittiin tällä kertaa kiintorullan tuomiseen minulle, sillä Varis ei meinannut malttaa lähteä rullan otettuaan maalimieheltä. Ongelma taitaa liittyä siihen, että näin tutun henkilön etsiminen (nenällä) ja aito löytäminen on niiiin ratkiriemukasta Vaakulle. 

Puolikuntoista treeniä

Hengitystiet ja ääni on vieläkin huonona, joten säästöliekillä on niitten rasituksen kanssa pitänyt olla. Vähän on toki treenailtukin, vaikka hengästymistä ja äänenkäyttöä pitääkin yrittää vältellä.

Viime treeneissä innostuttiin namipurkeista ja heti sunnuntaina riennettiin niitten kanssa taas hallille. Seuraamisessa petrailtiin viimekertaisia sivuaskeleita ja täyskäännöstä vasempaan. Luoksetuloa tehtiin tuttuun tapaan kohdetta kiertämällä, ja paikalla istumisessa aikaa venytettiin 15-25-30 sekuntiin. Ohjatun harjoittelua jatkettiin kahdessa osassa (merkki ja nouto). Aika paljon tuli kävelyä, kun kävin joka välissä näyttämässä tai viemässä kapulat. Jäljelle jääneet namit Vaakku sai tienata lyhyillä luoksetuloilla ja sivulle siirtymisillä.

Maanantaina käytiin treffaamassa Susannaa ja Brunoa maneesitreeneissä. Variksen kanssa tehtiin seuraamista ja lyhyeltä matkalta luoksetuloja ja sivulle siirtymisiä. Keskittyminen ja ilme oli nyt hyvät, vaikka ympärillä olikin kovasti muitakin koiria treenaamassa.

Sitten huilattiinkin perjantaihin eli ystävänpäivään saakka. Omalla hallilla aloitettiin seuraamisella ja jatkettiin zetalla. Paikalla istumista tehtiin 20 ja 60 sekuntia. Saatiin siis ensimmäinen minuutti täyteen. Tokoilut jätettiin tähän ja jatkettiin agilitylla. Puomi ja pujottelu oli sopivasti käytettävissä ja lisäksi kanniskelin muutamia hyppyesteitä. Omia hengitysteitä säästääkseni Vaakku sai harjoitella irtoamista. Yllättävän innolla se kulkikin taas ja palkkapallon saatuaan viiletteli itsekseenkin hyppyjä ja puomia. :)

Vaakun hakuilmaisutreenit käynnistettiin sunnuntaina ihan omin toimin. Piilo pystytettiin näköetäisyydelle, M meni sinne maalimieheksi suojaan Vaakun riemuhepuleilta ja sitten alettiin treenata. Ensimmäinen ilmaisu irtorullalla sujui normaaliin tapaan ja seuraavat kiintorullalla sitten odotetun vaihtelevasti. Monen monituisen toiston jälkeen rulla alkoi kuitenkin löytyä Vaakun rintakarvojen seasta jo kohtuullisen sujuvasti. Tästä se lähtee!

Maanantaina laitoin halliin valmiiksi kolme merkkiä, joitten taakse pallot, ja hain Variksen vasta sitten. Yllättävän hyvin Vaakku vihjesanasta kohdisti katseen ja irtosi merkille. Zetassa seisomiset ja maahanmenot onnistuivat, mutta vaihteeksi pari istumista meni seisomiseksi. Väärien asentojen korjaaminen meinaa alkaa näkyä koko liikkeen ilmeessä, joten pitää kiinnittää huomiota myös liikkeellelähtöihin ja seuraamisiin. Paikalla istumista tehtiin ensin puoli minuuttia ja sitten jo puolitoista minuuttia. Luoksetuloa tehtiin sekä kiertämällä että jätöstä. Pallopalkka ei meillä näissä selvästikään toimi, menee ihan kyttäämiseksi, mutta ruokarasia ohjaajalta saatuna toimii hyvin. Superhyviä pysäytyksiä on vaikea näin saada aikaan, mutta ehkä kuitenkin parempi, että lähtee ensimmäisillä käskyillä ja halukkaasti. Agilitya otettiin loppuun spurttailemalla puomia ja hyppyä.

Tiistaina otettiin uusi askel eteenpäin ohjatussa noudossa. Tehtiin pitkältä matkalta merkille menoja niin, että ennen jokaista lähetystä vein kaikki kolme kapulaa paikoilleen. :) Loppuosan noutoa harjoitellessa vein vain laitimmaiset kapulat ja nekin lähes samaan linjaan merkin kanssa. Luoksetuloa tehtiin nyt pelkästään jätöistä. Sujui pysäytyksineen mukavalla ilmeellä. Paikalla istumisessa tuli ensimmäinen virhe eli Vaakku kävi maahan. Ihan opettavainen virhe. Sen jälkeen tehtiin muutama lyhyt onnistunut istuminen ja lopuksi puolentoista minuutin istuminen, josta yllätykseksi vapautin ja heitin pallon palkaksi piilosta käsin. Seuraamisesta tehtiin kaikilla nopeuksilla, siirtymisillä ja käännöksillä ja koetin palkata mahdollisimman yllätyksellisissä paikoissa. Zeta tehtiin nyt vain kerran läpi siten, että seuraamaan lähdöistä tuli aina yllätyspalkka. Kaikki asennot meni oikein!

Viime viikkojen säistä kertoo hyvin tämä kuva. Hieman on erinäköistä kuin yleensä helmikuun puolivälissä. :o

Paha yskä - ja yhä paranee

Onneksi ei koirilla vaan emännällä! Koirat on toistaiseksi välttyneet kennelyskältä, mutta itsellä meni kuun taitteessa kokonainen viikko flunssan kourissa. Vieläkin vähän yskittää, mutta treenaamista se ei sentään enää estä. Ennen sairasteluviikkoa ehdittiin käydä pariin otteeseen hallilla.

Perjantai-iltapäivänä tehtiin vaihteluksi pelkkää agilitya. Pystytin muitten blogeista pongatun harjoituksen, jota mentiin ensin kahdessa pätkässä ja sitten kokonaisena. Vaakku oli oikein innokkaana ja pötki rataa virheittä ja ihan ripeää vauhtia. Rimat tosin pidin vain 45 sentissä. Vaakku kulki nyt niin mukavasti, että harjoituksen suurimmat haasteet olivat ohjaajan muisti ja kunto.




Sunnuntaina sitten taas tokoiltiin. Mielessä oli videoinnin jälkeen, että harjoituksissa pitää muistaa ja uskaltaa edetä, jos mielii saada liikkeitä valmiiksi. Ruutua otettiinkin nyt ensimmäiset kerrat merkin kautta. Vaihtelevasti tuli tietysti palkkaa jo merkiltä tai vasta ruudusta. Väliin otettiin zetaa, jossa seisomiset odotetusti oli se epävarmin asento. Maahanmenot ja istumiset oli nopeat ja seuraamiseen mukaan lähtemiset hyvät. Asentoihin tarvitaan paljon lisää varmuutta. Loppuun otettiin vielä lisää ruutua.

Sairastellessa jumpattiin kotona pariin kertaan kaukoja. Keskityttiin asennonvaihtoihin s-i sekä s-m, jotka pitäisi oppia tekemään taaksepäin. Helpommin sanottu kuin tehty. Kaksi treenikertaa eivät vielä aivan hoitaneet hommaa. Kotitreeninä tehtiin myös kerran pihassa ohjattua noutoa. Kyllä siitä lopulta ihan treeni tuli, mutta jotenkin kotipihassa orientoituminen on aluksi vaikeaa. Ensimmäistä kertaa käytettiin ohjatussa laippakapuloita.

Keskiviikkona päästiin vihdoin taas hallille. Aloitettiin ohjatulla noudolla, jossa harjoiteltiin ensin merkkiä, eli vein kokeenomaisesti laitimmaiset kapulat paikoilleen ja palkkasin merkille menosta. Loppuosaa harjoitellessa laitoin kapulat lähes samaan linjaan merkin kanssa, jotta Vaakun kääntyminen kapuloille hieman loivenisi. Luoksetulossa tehtiin läpijuoksuja ja pysäytyksiä kiertämällä hypyn siivekettä kentän toisessa päässä. Loppuun tuli jätettyä yksi meidän vaikeista liikkeistä, zeta. Seisomisissa tuli odotetusti virheitä. Ensimmäisenä asentona se onnistuu todennäköisemmin, mutta istumisen tai maahanmenon jälkeen Varis enempiä kuuntelematta tekee helposti saman asennon uudelleen. Kuuntelu- ja keskittymistreeniä tarvitaan!

Lauantaina jatkettiin harjoituksia. Pääasiassa on tullut palkattua palloilla, mutta nyt otin kokeeksi koiranmakkarakuutioita pieneen rasiaan. Tykättiin Vaakun kanssa molemmat! Mielentila ja keskittyminen minun suuntaan liikkeitten välillä oli hyvät. Aloitettiin seuraamisella. Paikka on hieman turhan edessä koko ajan, sivuaskelissa on vähän epävarmuutta ja täyskäännöksissä vasempaan takapuoli tuppaa aina vaan mennä maahan, mutta muutoin ihan ok toimintaa. Paikalla istumisen harjoittelua olen yrittänyt vältellä tehokkaasti, mutta nyt vihdoin aloitettiin järkevästi. Tehtiin kolme toistoa, joissa olin piilossa 5 - 10 - 15 sekuntia. :)) Pienestä se on aloitettava, kun tiedän, että tässä meillä tapahtuu lässähtäminen niin helposti. Näissä istuttiin kuitenkin lähdöstä paluuseen asti oikein hyvässä ryhdissä ja hyvällä ilmeellä. Luoksetuloa tehtiin taas hypyn siivekettä kiertämällä. Palkkasin nyt taas niin läpijuoksut kuin pysäytyksetkin eteenpäin. Loppuun tuli jo aika kiva luoksari molempien pysäytysten kanssa! Loppuun otettiin vielä ohjattua noutoa viime kertaiseen tapaan eli kapuloitten vienteineen erikseen merkkiä ja erikseen kapuloille lähtöä.

Videoitua

Tiistaina ajattelin ottaa vähän tämänhetkisiä tokotouhuiluja videolle. Hallilla sattui kuitenkin olemaan sen verran ruuhkaa, että tehtiin Vaakun kanssa vain ruutua ja tunnaria ja jätettiin suosiolla videoinnit siltä kertaa. Heti keskiviikkona päästiin sitten ottamaan kameran kanssa uusi yritys.



Aloitettiin taas merkille lähetyksillä suorapalkalla ja ilman. Merkille asettuminen on vähän sinne päin, mutta aina kuitenkin merkin takapuolella ja melko lähellä.



Tunnarissa ensimmäisellä kerralla Vaakku osuu heti oikealle kapulalle. Laitan oman tunnarin usein jompaan kumpaan reunaan, vaikkei se kokeessa siellä saakaan olla. Olen ajatellut, että tämä kannustaisi Varista aloittamaan etsimisen siististi jommasta kummasta reunasta. Nyt se kahdessa ensimmäisessä tunnarissa aloitti kyllä vasemmanpuoleisesta, mutta kääntyy vasemmalle eli rivin siistiä tarkastamista ajatellen väärään suuntaan. Hmm. Pitää kokeilla jatkossa laittaa kapula usein nimenomaan oikeaan reunaan, jos etenemissuunta sieltä suunnasta olisi parempi. Toisessa tunnarissa tulee innostuksissa hieman edestakaisin sahaamista ennen oman ottamista. Kolmannessa Vaakulla olikin sitten vähän eri käsitys, mihin ollaan menossa. :´D Kapulat tuli laitettua paikoillen ja sitten vasta siirryttyä Vaakun kanssa tuonne vastakkaiselle puolelle, jolloin koko homma pääsi vähän unohtumaan. Vasemmalla puolen oli vielä jotain vateja maassa, ja niitähän Vaakku näyttää tuossa katseen kohdistuksessakin katsovan eikä tunnareita. Suoritti kyllä ilman lisäkäskyjä hienosti loppuun.



Ruutua tulee tehtyä vähän sekavasti milloin milläkin keinolla. Välillä heitetään nami, välillä nami on siellä takanauhan edustalla keskellä maassa, välillä heitetään palloa ja välillä ruudussa on pallo valmiina. Hmmh. Ehkä kuitenkin toivoisin että Vaakun ensisijainen ajatus olisi mennä tarkistamaan ruudun takanauhan edustalta se nami. Siinä on sitten itselle sopivasti aikaa reagoida eli antaa seisautuskäsky. En jaksa uskoa, että maan haisteluun jumittuminen olisi meille ongelmista todennäköisin. Ja näköjään itse pitäisi yrittää luottaa, että koira tulee kutsusta ilman vilkuiluakin.



Metallin hyppynoudossa Vaakku karkaa ensimmäisellä kerralla heti heitosta. Oho. Annoin paluuseen käskyn, kun mennessä en ihan ehtinyt mukaan ja Vaakullakin taisi käydä mielessä, että tää ei nyt ehkä mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Toisessa noudossa sitten paremmin. Vaan miksi, oi miksi sen pitää ravata takaisin... Hyppyeste hieman pelastaa paluuta, ei näytä meno ja tulo niin eriparilta kuin tasamaalla.

Luoksetuloja otettiin, mutta niistä ei nyt tule videota, sillä Vaakku teki ensin läpijuoksun ok, sitten pysäytykset karmean pitkäksi (mutta ok ilmeellä) ja sitten uusintayrityksellä läpijuoksun pysäytysyrityksestä huolimatta. :´D Täytyy vissiin sittenkin alkaa palkata pysäytyksistä välillä taaksekin...

Ohjatun alkeita ei saatu videolle, kun akku loppui. Tällaista on tähän mennessä tehty, ja kyllähän nämä tällä tavalla hetsattuna ja itsekseen tehtyinä menee kivalla ilmeellä. Sitten kun otetaan liikkuri, yleisö ja koetilanne mukaan, niin voikin olla vähän vakavampaa. :) Täytyisikin päästä ottamaan näitä juttuja myös liikkuroituna ja laittaa välillä näitä liikkeitä tauolle ja ottaa muita (paikallaistuminen, makuu häirittynä, seuruu, zeta, kaukot... mitä niitä nyt on) tilalle.