Hankalaa hakua

Viikolla 15 pistäydyttiin Vaakun kanssa tiistaina läheisellä hiekkakentällä pk-tottistelemassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vaakku oli liekeissä ja esitti parasta seuruutaan (asento, vire, keskittyminen). Pitää yrittää saada tällaista siitä ulos useamminkin eikä vain tyytyä siihen mitä se sattuu milloinkin tarjoamaan. Lisäksi tehtiin täyskäännöstä vasempaan, liikkeestä istumista (ei tietenkään virheen virhettä...) ja noutoa ensin hihnan mitalla ja sitten pidempi. Loppuun vielä eteenmeno pallolle. Sen verran fiiliksissä oli Vaakku, ettei meinannut tulla eteenmenojalitsun kanssa kentän ympäri juoksemisesta loppua ollenkaan...

Matkaa jatkettiin Peuhun kangasmetsämaastoihin. Tehtiin kaksi eri tarkkuusetsintäruutua, joista ensimmäisen tallasin Variksen nähden (rutiini johon Varis on tottunut) ja toinen oli valmis. Hyvin ymmärsi tehtävän tuossa valmiissakin ruudussa. Etsintä ei ollut kaikkein tarkinta ja löytäminen nopeinta, mutta työskenteli kuitenkin koko ajan. Luovutuksia täytyy treenata kotipihassa tavallisina noutoina tai nostoina. Nyt ne on niin hätäiset, että kymmenen sentin kolikko on äkkiä uudelleen kadoksissa luovutusvaiheessa.

Sitten tehtiin vielä janoja heittämällä pallo pitkälle metsään, tekemällä normaalit janallelähtörutiinit ja liu'uttamalla Vaakku jälkiliinassa pallolleen. Voimakkaat ja halukkaat oli irtaantumiset - toivottavasti nämä mielentilat nyt hiljakseen uppoaisi Vaakun otsatukan alle.

Viikonloppuna hakuiltiin molempina päivinä. Lauantaina Haulikkoradalle saatiin vierailijoita, joten heidät hyödynnettiin Vaakun maalimiehinä ensimmäisellä ja kolmannella pistolla. Viime kerralla tyhjän piilon ohitus (kiintorulla kaulassa) sujui hienosti, joten tähän treeniin niitä laitettiin sitten oikein kolmin kappalein. Suunnitelmana oli oikealta alkaen löytö umpparista, tyhjä piilolle, löytö umpparin lähimaastosta, löytö, tyhjä piilolle ja löytö. Noh, ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä...

Ykkönen ja kakkonen meni hyvin. Kolmosella Vaakku pinkaisi etukulman piilolle ja sieltä palatessa aivan loppumetreillä minua lähestyessään otti rullan. Kolmoselle uudelleen lähetettynä löysi ja ilmaisi maalimiehen. Nelonen hyvä. Vitosella otti taas rullan ja uudelleen lähetettynä ei ottanut enää rullaa, mutta ei oikein suostunut tekemään sinne kunnollista tyhjää. Tiesi tietysti jo, ettei siellä ketään ole. Sen verran tahtojen taisto tuli tuosta viidennestä pistosta, että kutosesta tehtiin sitten loppukevennykseksi haamu. Juuri keneltäkään ei Vaakku malttanut ottaa etunakkia ennen ilmaisua. Ääh ja puuh! Mietin vaan, että mahtoikohan liian vaikean treenin lisäksi vaikuttaa myös vieraat maalimiehet...

Sunnuntaina hakuiltiin samassa paikassa. Vaakulle otettiin tällä kertaa irtorullat, jotta sen on pakko tutkia löytö kunnolla saadakseen ilmaistua. Lisäksi tavoiteltiin haamuilla hieman parempia tyhjiä pistoja, joilta palaamisista vahvistan palkkaamalla itse (viime treenissä turvautui rullaan minua lähestyessään). Pari tyhjän piilon ohitusta tuli harjoitukseen myös, toinen löydön lähellä ja toinen tyhjällä pistolla. Jokaisella pistolla näyttäytyi siis ennen lähetystä haamu, joka sitten Vaakun näkemättä siirtyi eteenpäin ja piiloutui tai käveli piston mallisesti pois.

Ykkönen meni hyvin - yritti tosin löydöllä vimmatusti ottaa kiintorullaa ennen kuin malttoi tarkistaa maalimiehen kunnolla ja sai sieltä siis irtorullan. Kakkonen hyvä. Kolmonen piilon ohituksineen hyvä, joskin porhalsi tosi laajan piston eikä olisi malttanut totella minun kutsua pois sieltä. Nelonen hyvä. Vitosella Vaakku taisi hoksata, miten sitä huijataan ja pian lähetyksen jälkeen leikkasi haamun paluusuoralle eikä meinannut taas millään suostua käymään takakulmassa perillä asti. Ensi kerralla tuolla hakuradalla treenatessa täytyy kyllä laittaa takakulmaan ukko ja katsoa meneekö se sitten! Kutonen ok.

Muistikortin tyhjennys

Tyhjensin pokkarin muistikortin sinne kertyneistä videoista, joten laitetaan nyt tähän pari talteen otettua pätkää. Ensimmäisessä on Varista ja Veetiä helmikuun loppupuolella ja jälkimmäisessä Novaa nyt huhtikuulta.

Hakua!

Tekisi mieli laittaa otsikkoon muutama huutomerkki lisää. On ollut ihan ikävä vanhaa hakuporukkaa ja oikeita hakutreenejä, ja nyt on sitten pariin kertaan käyty vanhaan hyvään malliin hakuilemassa. Ihan mahtavaa!

Aloitettiin tauon jälkeen haulikkoradalla helpolla haamutreenillä. Tarkoitus oli katsoa, kuinka ilmaisu kiintorullalla sujuu - ja sujuihan se! Ollaan pidetty ja pidetään jatkossakin tapana, että maalimiehellä on kädellään Vaakkua odottamassa yksi suorapalkkanami. Se toivottavasti toimii a) palkintona etsimisestä b) kannusteena aina tarkastaa löytö kunnolla ja tarpeeksi läheltä ennen ilmaisua c) ...näitten tuloksena valeilmaisuja ehkäisevästi.

Joskus myöhemmin voidaan aina satunnaisesti jättää suorapalkkanami pois. En usko, että sen puuttuminen treeneissä tai kokeessa Vaakkua hämmentää, vaan kyllä se sitten siirtyy asiassa eteenpäin eli tekee ilmaisun.

Pari viikkoa myöhemmin treenattiin taas haulikkoradalla. Vaakulle oli ohjelmassa tyhjä vasempaan etukulmaan ja neljä valmista maalimiestä, joista viimeistä siirrettiin hieman ja siitä tuli käytännössä haamu. Vaan voi pojat kuinka liekeissä Vaakku olikaan! Paitsi että se meni jäklät sinkoillen ihan hemmetin lujaa, niin sillä pääsi erinäisissä tilanteissa vingahduksia ja haukahduksia silkasta innostuksesta.

Etukulmaan tuli hyvä tyhjä, eikä hämypiilokaan hämmentänyt ollenkaan - jee! Oikeasta etukulmasta tuli silmänräpäyksessä supersähäkkä ilmaisu, eli ei tarkistanut suorapalkkanamia. Kolmannella pistolla oli tutumpi maalimies, jolla Vaakku kokeili, onko ihan välttämätöntä käydä keskilinjalla. Vaakku nimittäin rullan otettuaan palasi heti parin metrin päästä takaisin, katseli pari sekuntia passiivisena makaavaa maalimiestä ja lähti sitten lujaa keskilinjalle. Neljäs pisto oli ihan mallisuoritus sekä suorapalkkanamin että ilmaisun osalta. Viimeisellä pistolla Vaakku kokeili taas saman kuin kolmosella. Saa nähdä montako kertaa se kokeilee ennen kuin uskoo, että oikoa ei voi. Oikeassa etukulmassa nähtiin, että se suorapalkkanami rutiinina on Vaakulle ihan paikallaan. Tuli nimittäin niin sähkästi se ilmaisu, että ei ihme, jos joskus tekisi erehdyksissä saman vanhalta piilolta tai jostain kaukaa nenään leijaavasta hajusta.

Oi voi voi

Viikonloppuna oli oman seuran tokokokeet. Aattoiltana käytiin vielä hallilla tekemässä lyhyt hyvän mielen treeni. Otettiin ruutu hurjalla hetsauksella, luoksetulo läpijuoksuna ja kaukojen ensimmäinen asennonvaihto. Lauantaina startattiin sitten hyvillä mielin Allan Aulan arvostelemassa kehässä. Kaikki liikkeet tehtiin tavallisessa järjestyksessä yhteen putkeen, ja Vaakun kanssa oltiin suoritusvuorossa toisena.

Paikkamakuu 10. Ei huomautettavaa, mutta alas ja ylös oli pikkuisen vaisut.
Seuraaminen 10. Tämä meni kivasti. Allun sanoin Tämä jos ei ole kympin seuraaminen, niin mikä sitten.
Istuminen 0. Valmisteleva osuus oli niin pitkä, että aloin empiä etten ehkä ollut kuullut liikkeenohjaajan käskyä. Empiessäni Variskin alkoi empiä, jäi seuraamispaikalta inasen verran ennen käskyä ja sinne jonnekin selkäni taakse istumaan käskytettynä jäi seisomaan.
Luoksetulo 6. Ilme ja tempo oli meille aivan kelvolliset, mutta ensimmäisessä pysäytyksessä istui ja vajosi siitä vielä hitaasti maahan. Selvästi tämä juttu tulee esiin aina koetilanteessa, treeneissä ei ole näkynyt.
Ruutu 0 - Tämä oli ihan minun oma moka. Käsittämättömällä tavalla hätäilin käskytyksen ruudussa, ja Vaakun etutassut jäi ruudun ulkopuolelle. Liikkeen aloitus oli aivan samalla tavalla haparoiva kuin vuosi sitten ensimmäisessä voittajan kokeessa. Vaakku oli ennen liikkeen aloitusta vilkaisevinaan eteenpäin, mutta käskyn saatuaan irtaantui ensimmäiset metrit aivan kysymysmerkkinä, kunnes hoksasi ruudun ja jatkoi sitten määrätietoisemmin. Liikkeen loppukuviot oli hyvät.
Hyppynouto 8. Varis varasti, lähti liikkeenohjaajan käskystä.
Metallinouto 10. Ei isompia virheitä.
Tunnari 10. Varis palautti tunnarin lähimmälle henkilölle, joka oli tällä kertaa tuomari. Oikein sievästi istui Allun eteen ja sitten ilman lisäkäskyä kipitti äkkiä minun eteen. Allu ei tästä sulavasti korjatusta erheestä rokottanut pisteitä.
Kaukot 9. Yksi lisäkäsky tarvittiin johonkin sarjan keskelle. Positiivinen yllätys oli, ettei liikkumista tullut kuin viitisen senttiä siitä huolimatta, että ei Vaakku tehnyt yhtäkään maahanmenoa sillä tekniikalla kuin on viime aikoina yritetty opetella.
Kokonaisvaikutus 10.

Kahden nollan kera saatiin vielä nipin napin kakkostulos 226 pisteellä. Ykköstulos kaatui tällä kertaa ihan omaan mokaani ruudussa. Oi voi voi. Vaakun tekemiseen ja mielentilaan olen tyytyväinen. Nyt ei ollut vuoden takaisista karkaamishinkuilusta tietoakaan, vaan tyyppi oli ylenpalttisen riemuissaan ihan vain minun suuntaan.

Illalla pistäydyttiin hallilla tekemässä pieni virittely seuraavan päivän koetta varten. Otettiin luoksetulo läpijuoksuna, liikkeestä istuminen (ei ongelmaa tietenkään) ja kunnon hetsautset ruutuun. Näillä virittelyin osallistuttiin Heli Kelhälän arvostelemaan sunnuntain kokeeseen. Tällä kertaa liikkeet tehtiin kahdessa osassa ja sekoitetussa järjestyksessä niin, että ruutu ja noudot olivat ensin.

Paikkamakuu 10. Ei huomautettavaa, mutta nousu oli pikkuisen vaisu.
Ruutu 8. Nyt lähtö oli erinomainen! Maltoin myös rauhassa odottaa, että Varis on kunnolla ruudussa perillä ennen kuin käskin mitään. Harmittavasti loppu oli huono, kun ei Varis ei lähtenyt ensimmäisellä kutsulla. Ehkä ei oikeasti kuullut, sillä hallissa on kova humina ja äänet kiertää aika vekkulisti.
Hyppynouto 0. Ampaisi heti heitosta kapulan perään. Porsas!
Metallinouto 9 - Arvatenkin nyt koitin ennen liikkeen aloitusta vannottaa Vaakkua odottamaan käskyä ja tein tarkoituksella pitkät tauotukset. Vaakku meinasi taas palauttaa tuomarille, mutta nyt hoksasi erheen heti ja korjasi palautuslinjan minulle. Vähennykset paluun ravista ja vinosta perusasennosta.
Tunnari 6. Varis oli edelleen aivan lentoon lähdössä, ja niinpä liikkeen alettua tunnaria käsissä pyöritellessäni Vaakku singahti sivulta eteeni istumaan. Luovutin tunnarin, kääntyessäni minulla on käytettävissä istu-käsky, jonka sijaan käskin Variksen sivulle ja sitten varovasti käännyin ympäri, niin että Varis jäi istumaan siihen suuntaan kuin kuuluukin. Pisteitä lähti myös kapuloiden siirtymisestä omaa etsiessä, vaikkei niitä suussa käytäkään, hieman rauhattomasta otteesta luovutuksessa ja vajaasta perusasennosta.
Kaukot 8. Jälleen tarvittiin yksi lisäkäsky jossain sarjan keskellä. Nyt siirtymistä tuli inasen verran enemmän kuin edellispäivänä. Meille kuitenkin erinomainen suoritus!
Seuraaminen 10. Hyvin meni. Tuomarin sanoin Päivän parasta seuraamista! Ainakin peruutus!
Istuminen 0. Eihän tämä ole nyt tottakaan enää...
Luoksetulo 6. Jälleen ensimmäisessä pysäytyksessä meni maahan. Lisäksi viimeinen osuus oli nyt muutenkin epävarma ja siihen lisäkäsky. Tässä saattoi edellispäivän kokeen lisäksi näkyä vähän edellisliikkeen tunnelmat.
Kokonaisvaikutus 10. Koirasta tykättiin! Tuomarin mukaan vilkas koira, jonka innokkuus ei purkaudu ympärillä olevaan ja tapahtuvaan, vaan keskittyy hienosti ohjaajaan.

Yhteispisteitä tuli kahden nollan kera muutama vähemmän kuin lauantaina, joten pudottiin kolmostuloksen puolelle. Luulin, että Vaakku on mulla niin hyvin hallinnassa, että sitä kestää ennen ruutua hetsata ihan kunnolla, mutta mitä vielä, ruutuun lähtö oli hieno, mutta lapasestahan se lähti sitten niissä noudoissa. Tekemiseen ja tilaan voi olla molempien päivin osalta aivan tyytyväinen, ja molemmilta tuomareilta saaduista seuraamisen ja kokonaisvaikutuksen kympeistä voi tietysti olla oikein iloinen. Ne varsinaiset tokotehtävät noitten osasuoritusten väliltä vain ei aina meinaa aivan onnistua!

Liikkeestä istumisen nollat ei tällä kertaa vieneet meiltä ykköstulosta kumpanakaan päivänä, mutta ihan jo tulevaa palveluskoirakoekautta ajatellen tuo liike on saatava kuntoon. Vuosi sitten sitä viimeksi laiskanläksynä treenattiin, ja koko kauden pk-kokeissa se sujuikin virheettä ihan syksyn viimeistä koetta lukuunottamatta. Sivulle siirtymiset olivat nyt(kin) myös enempi vähempi vajaita ihan jokaisessa liikkeessä, eli nekin laitetaan erityissyyniin.

Tokoilua ja Nova 14 vuotta!

Tokoilua on yritetty jatkaa pääsääntöisesti myötämäessä. Olen kiinnittänyt huomiota etenkin siihen, että aloitus tai ensimmäinen yritys tapahtuisi heti oikein ja kunnollisessa vireessä. Turhan usein nimittäin kokeilen liikettä ensin liian kylmiltään ja kun se on tahmea ja huono, niin vasta seuraaviin yrityksiin aletaan järjestää kunnollista suoritusta. Kokeessa kuitenkin tulee aina vain se ensimmäinen kerta, joten se onnistuminen pitäisi järjestää jo siihen.

Luoksetulossa on tehty pääasiassa läpijuoksuja niin hallilla kuin kotipihassa. Eli pysäytyksiä ei siis ole treenattu juuri lainkaan. Ääh. Ruutuun hinkuamista on lietsottu viemällä sinne Vaakun nähden takarajan tuntumaan ruokarasia. Suoraan sinne on helppo pötkiä, mutta aika mainiota asennetta on välähtänyt myös merkin kautta suorittaessa. Silloin turrikin painuu merkillä jalat harallaan vähän väijyyn ja kyylää ihan viulunkielenä lupaa.

Kaukoja on tehty sekä hallilla että aika usein myös kotipihassa. Seisomasta ja istumasta maahanmeno sujuu lankun takana kohtuullisesti, mutta aika paljon Vaakku siihen lankkuun tukeutuu. Ihan yksittäisen kerran olen huomannut, että muutaman sentin verran irti lankusta jätettynä on asennonvaihdossa myös pysynyt irti lankusta. Hallilla kaukot sujuu kaikkineen hieman jähmeämmin kuin pihassa, ja etenkin se ensimmäinen vaihto ei meinaa aina tapahtua yhdellä käskyllä. Viimeisimpinä treeneinä onkin hallilla palkkailtu siitä ensimmäisestä asennonvaihdosta. Tunnarissa saatiin sentään pari treeniä liikkuroituna. Molemmilla kerroilla Vaakku osasi hienosti etsiä oman tunnarin liikkurin käpelöimien seasta. Itsekseen treenatessa erottelu on asteen helpompaa, kun väärät tunnarit on kokonaan blancoja.

Lisäksi on tehty vähän erikoisvoittajaluokan juttuja. Zetan asennot on sujuneet kotipihassa ruokakippopalkalla ja hallillakin aika kivasti, ja paikallaistumisessa se kahden minuutin pönötys on ainakin yksinään sujunut hyvin. Ohjatussa noudossakin kuvio alkaa olla Vaakulle sillä tavalla selvä (ja suoritusvarmuus ei), että jos intoa on reilummin, niin se saattaa yrittää karata kapulalle. Tässä vaiheessa tällaiset innokkuuden vuoksi karkailut on ihan iloinen asia. :)

Nova puolestaan täytti maaliskuun 14. päivänä hurjan huikeat 14 vuotta! Merkkipäivän kunniaksi ulkoilutettiin koiralauman lisäksi vähän kameraakin, jotta saadaan sankarista jokunen tuore kuva. Mummelihan kulkee edelleen verrattain tiitterästi häntä liehuen ja korvat tanassa samat päivittäiset metsälenkit muun lauman kanssa. Poluilta se ei juuri enää poikkea, mutta taivaltaa pitkiä matkoja tasaista tahtiaan. Tavaramerkkinä on reippaan metsälenkin lopussa autoa kohti tultaessa aina aloittaa jätättäminen ja kuuroksi heittäytyminen, kun ei mummo vielä haluaisi lähteä kotiin. Poispäin autolta lähdettäisiin kyllä innokkaasti. :)

Vaikka Noppis ikäisekseen on hyvässä kunnossa, niin on se haikeaa ja surullista, että yhteinen taival alkaa 14-vuotiaan kanssa väistämättä olla loppusuoralla. Onneksi vielä ei kuitenkaan ole tarvinnut edes miettiä, että olisiko aika tehdä päätöksiä. Toivon kovasti, että elämäniloa ja pilkettä riittää mummelissa vielä reilusti tälle alkaneelle 15. vuodellekin!

Hiihtoloman maastoilut

Hiihtolomaviikolla päästiin avaamaan maastotreenikausi! Ajatuskin siitä tuntui uskomattomalta, sillä näillä leveysasteilla yleensä maaliskuun alussa kahlataan lumessa tai suotuisien säänvaihteluitten tuloksena nautitaan hankikannosta auringonpaisteessa. Tänä talvena sateet ovat tulleet lähinnä vetenä, joten talvi on ollut molemmista päistä lyhyt ja siitä välistäkin vähäluminen. Tilanne oli hieman toisenlainen vuosi sitten:



Nyt metsät ovat siis monin paikoin kokonaan lumettomat. Purnunnokan loiva etelärinne on aina ensimmäisenä kokonaan lumeton ja kuiva, joten siellä tehtiin Variksen kanssa keskiviikkona vuoden ensimmäiset tarkkis, pudotettu ja jana. Hyvin Varis tuntui tutut rutiinit viime marraskuulta muistavan, ja intoa oli tarkkuusetsintään vähän liiankin kanssa. Pikkuesineenä oli 10 sentin kolikko, joka löytyi aina melko nopeasti, mutta olisi varmasti hieman maltillisemmin etsien löytynyt vieläkin nopeammin. Eniten Vaakun pursuileva riemu vaivasi luovutuksessa, jossa meinasi sinkoilla ennen aikojaan niin kolikko kuin koira.

Pudotetun esineen noudossa pääsee enemmän liikkeelle ja vauhtiin, joten pursuileva into näkyi siinä ainoastaan niin, että tavallisestikin erinomainen suoritus oli aivan megahieno. Seuraaminen oli aloituskäskystä loppuun saakka hanakkaa tottisseuraamista, nouto oli määrätietoinen ja nopea ja luovutus kunnossa. Tämä oli juurikin sellainen suoritus, jossa maksimipisteet loppuvat ikäänkuin kesken... Täydet pisteet saa huomattavasti laimeammallakin esityksellä.

Valitettavasti janarutiinit eivät saa Variksessa aikaan samanlaista riemua. Kontrasti tuli etenkin näin tauon jälkeisessä maastoilussa niin selvästi esiin, että laittoi kyllä miettimään kunnollisen motivaation rakentamista janalle. Tämä jana suoritettiin varman päälle lyhyessä liinassa kannustusten saattelemana. Takajäljelle Vaakku olisi taas lähtenyt, mutta stoppasin viiteen metriin ja odottelin, että itse vaihtaa oikeaan suuntaan.

Perjantaina käytiin sitten Peuhussa tekemässä motivaatiotreeniä janalle. Tehtiin sitä yksinkertaisesti niin, että janan alussa pidin pannasta kiinni, heitin pallon mahdollisimman pitkälle eteen ja liu'utin Variksen sitten liinasta perään sen etsimään. Tehtiin puolentusinaa toistoa aina vähän eri kohdasta metsätien varresta ja joo, tällaisessa vedossa ja etukenossa sen jäljelle lähtemisen soisi tapahtuvan!

Ei ehkä äkkiseltään tulisi mieleen, että allaolevissa kuvissa on laskiaissunnuntain viettoa 2. maaliskuuta.

Hiihtolomaviikon päätteeksi lauantaina ja sunnuntaina tehtiin vielä takapihalla haun ilmaisutreeni. Neljästä piilosta ja parista maakasasta muodostui nyt hökkelikylä, josta Varis sai isäntää etsiä ja ilmaista. Etsiminen ei tietysti ole näissä harjoituksissa ihan parasta mahdollista, mutta se varsinainen treenin aihe eli ilmaisu kiintorullalla sujui jo oikein hienosti! Ensimmäiseltä treenikerralta löytyy vähän videota. Kuten näkyy, niin treenisää oli oikein mukava - sinivalkoinen taivas ja sillä tavalla.

Myötä- ja vastamäkiä

Tokoiluakin on jatkettu, mutta luvattoman laiskasti. Kahden viikon aikana on treenattu vain neljä kertaa. Heti kun sain koeilmoittautumiset tehtyä, niin koko tokoilu alkoi tuntua aivan epätoivoiselta. Ei osata eikä opita. Ja jos opitaan, niin kokeessa ei kuitenkaan suju. Periksi ei anneta, joten näissä tokoilun myötä- ja vastamäissä nyt sitten vaan räpistellään eteenpäin.

Ohjattu nouto on edennyt sillä tavalla, että on kertaalleen tehty ihan kokonaista liikettä kaikki kolme kapulaa paikoillaan. Parhaimmillaan tämä sujuu hyvin, kun alle on tehty palkkauksia liikkeen eri osista. Mutta että sujuisi koetilanteessa kylmiltään kokonaisena liikkeenä... epäilen. Tarvitaan vielä paljon kokemusta, rutiinia ja niitä palkkauksia eri kohdista.

Seuraamista on tehty lähinnä lämmittelyksi treenin alkuun. Mitään ei varsinaisesti ole yritetty opetella, vaan on koetettu edellyttää kunnollista tarkkaavaisuutta. Seuraamista on tehty ihan siitäkin syystä, että jääviä liikkeitä joudutaan harjoittelemaan paljon zetassa.

Luoksetulossa usko edes jotensakin kivaan suoritukseen meinaa olla hieman koetuksella. Vuoroin nimittäin pukkaa himmailua, vuoroin valuvia pysäytyksiä. Pysäytyksiä on koetettu harjoitella erikseen (minun) peruutuksesta ja himmailun vähentämiseksi pitäisi tietysti tehdä tolkuttomat määrät läpijuoksuja.

Zetassa takkuaa aina milloin mikäkin. Yhdellä kertaa voi olla maahanmeno hukassa ja seuraavalla kertaa istuminen. Aina kuitenkin lopuksi ollaan saatu se ongelma-asentokin sujuvaksi ja loppuun vielä asentojen osalta ehjä suoritus. Koetilanteessa tämäkin vain pitäisi onnistua kerralla, mitä hieman epäilen. Mielentila on tässä liikkeessä kovalla koetuksella asentojen korjauksen vuoksi. Viimeksi tehtiinkin kaikki seuraamisosuudet lyhyeen hihnaan kytkettynä, mikä toikin taas varmuutta mukaanlähtöihin ja seuraamiseen.

Paikalla istumisessa on sentään tullut ainoastaan onnistuneita suorituksia. Tavallisesti on tehty ensin lyhyempi istuminen ja sitten pidempi. Viimeisimmissä treeneissä tehtiin ensimmäistä kertaa heti kokonainen kahden minuutin istuminen. Palkkapallon olen heittänyt joko piilosta tai palatessani, jotta Vaakku pysyisi istuessaan tarkkaavaisena. Mitenhän lie vaikuttaa viretilaan, kun rivissä vieressä on muitakin koiria? Vierustoverin maahan menemistä ja muita häiriöitä ei edes kuvitella ehtivämme harjoitella.

Kaukokäskyjä kokeilin täydeltä matkalta. Viiva paljasti, että etenemistä tuli vaikeammalla sarjalla yksi Vaakullinen! Ihan liikaa siis. Ensiavuksi tähän asti tuloksettomaan s-m-vaihdon opetteluun otettiin este etujalkojen eteen ja ihan oma uusi käsky siitä taaksepäin kaatuvalle maahanmenolle. Tätä on nyt tehty pari kertaa autotallissa ja pari kertaa hallilla ja hyvällä alulla ollaan, mutta todellakin vasta alulla. Kuinkahan pitkään tuon pölkyn (siis lankun!) kanssa menee, ennen kuin asennonvaihto oikeasti osataan?

Ohjattu sai jäädä pienelle tauolle ja sieltä tilalle otettiin ruutu. Hölmösti tulin olettaneeksi, että se olisi merkille menoineen hyvinkin hanskassa suoraan tauon jälkeen. Ei ollut, vaan hieman tuli takuttua ensin. Nyt olen myös rakentanut ruudun päinvastaiseen suuntaan hallia kuin yleensä, mikä sekin Vaakulla varmasti vaikuttaa. Merkille ja ruutuun irtoamiseen me tarvitaan kovasti virettä, intoa ja varmuutta lisää. Ja pahoin pelkään, että kokeessa sitä ei silti ole riittävästi...