Tottisvideo

Keskiviikon kimppatreeneissä Alatemmeksellä otettiin videota Variksen tottistelusta. Pitkää pätkää ei näytettäväksi jäänyt, kun leikkelin kaikki epäonnistuneet istumiset, banaaniluoksetulot ja huonot hypyt pois. Suuresta sensuroinnin tarpeesta huolimatta ei tullut masennus, vaan tuli paljon ihan uusia ideoita ja inspiraatiota treenaamiseen! Videoinnista kiitokset Minna B.

Etsintäjuttuja ja tottista

Kesäkuun toisella viikolla oli kalenterissa aika paljon muita menoja, mutta yllättävän monta pientä treenimerkintääkin sinne joukkoon tuli Vaakun kanssa puuhailtua.

Maanantaina illalla maastoiltiin Peuhussa esineruutu, tarkkis ja pudotettu. Muistikuvat itse suorituksista on hatarat, mutta se jäi mieleen, että pudotettu tehtiin kylmiltään umpimetsään, ja ei Vaakku kyllä ihan tarkasti pysynyt raiteella. Esine löytyi kuitenkin melko sujuvasti. Unohtumattoman elämyksen tarjosi myös miljardi hyttystä, joitten motivoimana kotiuduttiin kaupan hyttysmyrkkyhyllyn kautta.

Tiistaina tottisteltiin kotipihassa panoksena aamuruoka. Vaakku tekikin pätevästi täyskäännöstä, liikkeestä istumista ja luoksetuloja. Huvittavaa, miten ruokakupillinen nappuloita on Vaakun mielessä hurjan arvokas palkka ja ohittaa selkeästi makkarat ja lihapullat - jotka nekin ovat arvokkaimmillaan rapisevista pusseista kaivettuina.

Keskiviikkona suunnattiin ensimmäistä kertaa kimppatottiksiin Alatemmekselle. Oli kiva treenata ja tavata tuttuja! Vaakkukin oli liekeissä ja teki täpäkkää seuruuta ja henkilöryhmää yhtäaikaa malinoisuroksen kanssa. Lisäksi tehtiin luoksetulo, jossa vapautus vauhdista jalkojen läpi eteenmenopallolle (myönnän, että videolle tallentuneen törmäilyn jälkeen tämä hieman huimasi minua), hyppynouto ja eteenmeno.

Parin huilipäivän jälkeen lauantaina suoriuduttiin heti aamusta Peuhuun maastoilemaan. Jäljenpätkä jäi vanhenemaan siksi aikaa, kun tehtiin esineruutu ensin. Piilotin kaistaleen takaosaan pienen lituskaisen esineen (peltojälkiesineitä) kannon halkeamaan ja toisen sammalmättään juuressa olevaan koloseen. Kanto oli helposti löydetty, eikä Vaakulla sen mättään kanssakaan kovin kauaa mennyt. Hyvä!

Jäljellä janasuoritus oli jälleen kuin hakunäytölle lähtö ja Vaakku valitsi suunnankin oikein, jipii! Jälkeen reagoiminen saisi kyllä olla tarkempaa. Etenkin alkumatkan Vaakku veti kuin kyntöaura, ja minun itse pitäisi malttaa silloin pidätellä vauhti kurissa. Keppejä nousi 3/4. Kolmannesta kepistä Vaakku porhalsi ylitse ja siitä pääsin sille jyrähtämään, eli saatiin oikeastaan ihan hyvään paikkaan muistutus tästäkin aiheesta. Viimeisen kepin neiti näpsä ilmaisikin sitten taas huolella.

Myös sunnuntaina pakattiin Vaakun aamuruoka rasiaan ja mentiin Peuhuun treenaamaan, ihan uuteen paikkaan maastossa. Tällä kertaa kävin etukäteen merkkaamassa ja kävelemässä pudotetun baanan pitkin umpeenkasvanutta polunpohjaa. Vaakku pysyikin nyt odotetusti hyvin baanalla. Tarkkuusetsinnässä toin Vaakun valmiiseen ruutuun, jolloin se risteili pitkin ruutua nenä varvukon pohjaa halkoen pitkään ja hartaasti. Pari kertaa se meni etsiessä niin läheltä esinettä (pultti), että aivan varmasti tiesi jo pitkän aikaa, missä se on. Mielestään tarpeeksi ruutua tutkittuaan "löysi" ja toi. Tein vielä uuden toiston heti perään ja nyt Vaakku löysi pultin salamnnopeasti. Hmm...

Esinekaistaleelle laitoin Vaakun inhoaman vinkulelun alueen takaosaan kuusenoksien alle ja vaahtomuovipallon hieman lähemmäksi kaatuneen puunrungon alle survottuna. Ensimmäisellä lähetyksellä Vaakun kuono hieman kääntyi puunrungon ohi juostessa, mutta paineli kuitenkin alueen perälle ja toi sieltä vinkulelun. Toisella lähetyksellä jälleen vaahtomuovipallon kohdalla reagoi pienesti, mutta paineli etsimään muualta. Tässä kohden olin ihan varma, että esine oli haistettu ja ohitettu tietoisesti, joten pikku julmistumisen kanssa kutsuin pois. Uudella lähetyksellä Vaakku sitten kävikin suorinta tietä selvittämässä sen vaahtomuovipallosta leijaavan hajun sijainnin. Jahas, jahas...


Tiistaiaamulle saatiin kokoon hakutreenit Purnunnokalle sähkölinjan alle. Räntäsateen kylmettäminä tallattiin vain minialue noin 75 metriä. Vaakulle ohjelmassa oli neljä valmista ukkoa etunakeilla ja kiintorullailmaisuilla ja harjoittelun kohteena näytöt, joille kaikille rymistelin liinan päässä vauhtia jarraten mukana. Ensimmäinen ukko palkkasi Vaakun näytölle tulosta heti. Toisella ukolla otin Vaakun hallintaan, nostatin ukon ja ilman palkkaa pelkkien kehujen kera palattiin takaisin keskilinjalle. Kolmannella ukolla otin taas hallintaan ja maalimies noustuaan palkkasi. Neljännellä ukolla Vaakku sai taas palkan heti näytölle tulostaan. Hyvin meni! Vaakku ei ollut moksiskaan jarruttamisesta tai palkkaamattomasta maalimiehestä.

Illalla innostuttiin vielä tekaisemaan pikku maastoilut Peuhussa. Viimeksi esineruudussa ja tarkkiksessa nähtiin niin mielenkiintoisia vinkeitä, että niitä piti kokeilla uudelleen. Esinekaistaleen  vasempaan reunaan puolivälin tienoille survoin kolmen ristikkäin maassa makaavan puunrangan alle vaahtomuovipallon. En tiedä riittikö viimekertainen muistutukseksi, että ruudussa esinetilanteen kartoittaminen ennen niistä mukavimpien tuomista ei käy, mutta nyt ei noista venkuloinneista ollut tietoakaan! Vaakku lähti lujaa ruudun oikeaa laitaa, veti liinat kiinni puolivälissä, kun haistoi esineen kaistaleen poikki yli kymmenen metrin päästä ja löysi nopeasti hajun lähteelle. Hetken se joutui tonkimaan saadakseen pallon irti runkojen alta. Hyvä Vaakku!

Tarkkiksessakin saatiin hyvä suoritus, kun tein ennen ruutuun menoa toisella esineellä pienen lämmittelyetsinnän. Kehuin myös reilusti heti esineen löytämisestä, mikä toivottavasti alkaa hieman jouduttaa esineen "löytämistä". Sen verran herkkä tehtävä on kyseessä, että tässä en uskalla tarttua ihan samaan lääkkeeseen kuin esineruudussa.

Lissää hakkuu

Leirin jälkeen huilittiin pari päivää, ja keskiviikkoaamuna palattiin taas pienellä porukalla asiaan Kempeleessä. Vaakulle oli tällä kertaa ohjelmassa neljä valmista maalimiestä suorapalkoilla.

Ensimmäinen ukko oli suoran piston päässä oikeassa etukulmassa. Toinen maalimies otti paikkansa keskilinjan kautta, ja ilman tuoretta hajuvanaakin Vaakku teki superin piston etukulmaan, kaarsi sieltä tyhjän piilon kautta aluetta eteenpäin ja teki löydön viidenkympin kohdilta. Seuraava lähetys viidenkympin kohdilta oikealle ja sieltä taas tyhjän laavun ja piilokopperon kautta aluetta eteenpäin ja löytö oikeasta takakulmasta. Sieltä mallikkaalla yliheitolla vauhdista kohti vasempaa takakulmaa ja löytö suoran piston päästä.

Olipahan loistava Vaakku! Itse yritin kyllä kaikin voimin sabotoida kakkospistoa, sillä tuli käsittämätön black out, muistelin piston tyhjäksi ja yritin hullun lailla kutsua koiraa pois. Vaakku ei kuitenkaan totellut (hyvä Vaakku!), kun oli hajulla ja kohta maalimies vaiensikin minut huutamalla takaisin "me syödään täällä..." Hupsista. :)

Mahdollinen ensimmäinen koe lähestyy, joten kovasti on mietiskelty meidän tämänhetkisen hakuilun plussia, miinuksia ja muita huomioita.

+ Pääsääntöisesti ampuu suoraviivaisesti sinne viiteenkymppiin. Siellä ne maalimiehet kokeissakin vaan pääsääntöisesti on. Nostaa kyllä taatusti ukot siitä matkan varreltakin. Aivan lähellä olevaa ukkoa täytyy kokeilla tarkoituksella joskus myöhemmin. Yhtä lähempänä olevaa löytöä kohden tehdään paljon löytöjä viidestä kympistä, jotta pistot pysyy suoraviivaisina ja pitkinä.

+ Käyttää nenäänsä hyvin. Keskilinjalla lähettäessä kohdistaa horisonttiin kuono pitkällä ja nenä väristen. Jäljestyksen ja esineruudun pohjaltakin on pienestä pitäen tottunut käyttämään nenäänsä löytääkseen. Ei bortsujen silmäkoiraongelmia, vaan on jo heti pienenä löytänyt nenän työvälineekseen. Lisäksi kokemus harjaannuttaa: kun on oikeasti kunnollinen motivaatio löytää maalimies, niin aika tyhmä koira saa olla, ettei huomaa sen löytyvän sitä paremmin mitä tehokkaammin nenäänsä käyttää.

+ Rullailmaisu. Rullailmaisuketju tuntuu löytyvän ongelmitta selkäytimestä pitkänkin tauon jälkeen. Voidaankin siis huoletta jatkaa pääsääntöisesti suorapalkoilla, niin tulee palkittua nimenomaan hyvistä pistoista, tyhjistä ja löydöistä. Kiintorullan tuo hyvin perille asti sivulle ja lähtee näytölle halukkaasti. Joskus harvakseltaan saattaa kokeilla oikaista ilmaisussa eli palaa heti rullan otettua maalimiehelle katsomaan, saisiko jo palkan (kokeili tätä leirillä kerran). Tietää kuitenkin, mitä kuuluu tehdä, ja tekee sitten ilmaisun ok, kun maalimiehessä ei mitään elonmerkkejä näy.

- Näytölle meno. Olen toistaiseksi vain kaksi kertaa (viime syksynä) roikkunut näytölle mukana liinasta pidätellen. Hyvin ne meni, mutta ei kaksi kertaa vielä ihan riitä. Hallintaa piilolla tai palkkaamattomia maalimiehiä ei ole otettu kertaakaan. :o

- Tyhjät pistot. Ei ole vielä tarpeeksi harjoiteltu tyhjiä pistoja ja käsitelty mahdollisia eteen tulevia ahdistuksen tunteita (esimerkiksi koetilanne, useita tyhjiä ilman löytöä jne), joissa koiran ratkaisu luonnollisesti saattaisi olla valeilmaisu...

- Vieraat maalimiehet ja maastot. Leirillä Vaakku kahdessa ensimmäisessä treenissä yhteensä kolmella eri pistolla lähti huonosti ja tyssäsi pariin metriin. Lähti uudella lähetyksellä, ja viimeisimmällä kerralla julmistuin vähän eli kävelin perään ja ärähdin, jolloin Vaakku lähti ja teki ok piston ja löydön. Epäilen vahvasti, että tämä "jos en meniskään" -jappasu johtuu juurikin siitä, että Vaakku oli tajunnut vieraassa metsässä lymyilevän vain ihan outoja ukkoja. Vaakku ei oireile asiaa millään huutohaukuilla, mörköilyillä, haluttomuudella löytää, vaan on vieraampien silmään haussa ihan ok ja suorastaan hulluna niitten palkkojen perään. Omissa treeneissä se on joskus lähtenyt pistolle hieman vaisummin - ja oliskohan jopa niin, että silloinkin ollaan oltu vieraassa maastossa tai treenissä on ollut vieras maalimies alla? Mielenkiintoista!

Johtuipa näinkin osaavalla koiralla tuo lähdön jappasu mistä vain, niin lääke kuitenkin on sama. En tiedä, tuliko asia selväksi jo leirillä tuolla pikku julmistumisella (ainakaan lopuissa kahdessa treenissä ei enää noita tyssäämisiä tehnyt - toki maasto ja ukotkin alkoi olla jo tutumpia) vai vieläkö joskus tarvii saada tuosta tyssäämisestä pikku raivarit (toivottavasti tulisi tilanne esiin treeneissä eikä kokeessa...). Tiedän, että silloin Vaakku viivaisi tuon tempun repertuaaristaan yli ihan kiltisti ja palaisi siihen toivotumpaan toimintamalliin. :)

Hakukuvia leiriltä

Alla on muutama hakukuva maastoleiriltä Vaakun ensimmäisestä lauantain treenistä.
Kuvista kiitokset Marita Sotkalle!


Uusien kumisaappaitten säihkeessä lähetys kohti vasenta etukulmaa...

Sieltä se löytyi. Näytä! ja sitten hippulat vinkuen löydölle.






















Tältä pistolta löytyi ensin hieman pienempi kohde, narulelu. Uutta yritystä perille asti.

Tuolla jossain vilahti hieman aikaisemmin haamu.

Haamu oli vaeltanut hyvän matkaa aluetta eteenpäin takakulmaan kuoppaan, mutta Vaakun nenältä ei päässyt piiloon sinnekään.

Lisää tottis- ja hakukuvia leiriltä löytyy osoitteesta http://blackdeath.kuvat.fi/kuvat/2014/Briardileiri/

Briardien maastolajileiri

Toukokuun loppupuoliskolla kävin tottiskentällä, tekemässä jälkeä ja piilottamassa esineitä ilman että oma koira oli edes mukana. Lisäksi parit hakutreenit jäi väliin, joten Vaakulla on ollut treenirintamalla parin viikon ajan hyvin hiljaista. Tilanne korjaantui Helatorstaina, kun aamuyöstä ajettiin Jyväskylään talkoilemaan briardien tokomestaruuskokeeseen ja siirryttiin siitä loppuviikoksi Uuraisille briardien maastolajileirille.

Sääennusteet näyttivät aika masentavilta, mutta kaikeksi onneksi vain Helatorstaina tuli vettä kuin aisaa ja leiri saatiin viettää suorastaan loistavassa säässä. Variksen kanssa käytettiin tilaisuus hyväksi ja treenattiin jäljen sijaan hakua, kun käytettävissä oli erilainen maasto ja paljon vieraita maalimiehiä. Treenialueeksi saatiin puolustusvoimien mailta valmis rata, josta me käytettiin vain ensimmäistä sataa metriä. Maasto oli täysin vastakohta meidän lättänille mäntykankaille, eli satasen matkalle mahtui reilusti korkeuseroja, kymmenittäin maakuoppia ja vasemmalle puolen juuri ennen radan puoltaväliä vetinen suolammikko. Varikselle haastetta on riittämiin vieraissa maalimiehissä ja vieraassa maastossa, joten itse treeneistä koitettiin tehdä melko helppoja ja hauskoja.

Ensimmäisenä treeninä perjantaina oli viisi ukkoa suorapalkoilla, jotta palkan saa heti vieraan maalimiehen löytämisestä. Vaakku sai nähdä kahden ensimmäisen maalimiehen lähdön, kolmas ja neljäs olivat valmiita ja loppukevennykseksi viides lähti taas nähtynä kohti takakulman kuoppaa. Treenejä ei tullut kirjoitettua heti ylös, joten hataran muistini mukaan muutoin sujui mallikkaasti, mutta neloselle Vaakku ei meinannut ensimmäisellä lähetyksellä lähteä. Sinne siis uusi lähetys.

Ensimmäisessä treenissä tuli todettua, että sekä maasto että sää on aika raskas, joten lauantaiaamun treeniin vähennettiin ukkoja neljään. Niistä kaksi ensimmäistä oli valmiita kiintorullailmaisulla, kolmas valmis suorapalkalla ja viimeinen siirtyvä haamu suorapalkalla.

Rullailmaisut sujuivat hienosti, vaikka viimeksi niitä on otettu lähes kuukausi sitten. Suorapalkkakuurin tuloksena etunakit oli nyt maltettu tarkistaa hienosti, jee! Jostain syystä oikean puolen puoliväli oli meille taas kummallinen kompastuskivi. Nyt Vaakku kolmoselle mennessä nosti ja toi toiselta koiralta matkan varrelle jääneen lelun, eikä sen jälkeen meinannut tehdä uutta riittävän syvää pistoa ennen kuin pikku julmistumisen jälkeen. Vimppana oli siirtyvä haamu, minne Vaakku tietysti teki hienon piston ja etenemän.

Lauantai-iltapäivän treeni oli lyhyt ja ytimekäs, muistaakseni kolme maalimiestä suorapalkoilla. Varmaankin ainakin kaksi jälkimmäistä oli haamuja. Nopsa ja hauska treeni siis päivän päätteeksi.

Sunnuntaina ohjelmassa oli Vaakulle neljä maalimiestä, joista kaksi ensimmäistä oli valmiita kiintorullailmaisuilla ja kaksi seuraavaa siirtyviä haamuja suorapalkoilla. Ensimmäinen oli melko lähellä noin 30 metrissä umpipiilossa, ja molemmat ilmaisut oli etunakkeineen hyvät! Kolmonen ja nelonen oli tietysti haamuina helppoja, ja saatiin hienot suorat pistot ja reippaat etenemät aluetta eteenpäin. Kokonaisuudessaan alusta loppuun oikein täpäkkä suoritus!

Muut leireilijät ottivat myös pari kolme kierrosta tottista leiripaikan pihamaalla, mutta Vaakun kanssa jätettiin tottistelut väliin ja keskityttiin vain hakuun. Kaikki leirin hakuilijat oli Vaakulle tuntemattomia, joten oikein roppakaupalla saatiinkin vieraita maalimiehiä ja uutta kokemusta. Meille tämä oli siis varsin hyödyllinen leiri, ja oikein hauskaakin oli briardiseurassa uusien ja vanhojen tuttujen kanssa! Toivottavasti ensi vuonna sitten taas...

Huippu Vaakku

Tänä keväänä hakutreeneissä on jo käyty ahkerasti, mutta vasta nyt saatiin aikaiseksi vuoden ensimmäinen metsäjälki. Kauheasti ei olisi nytkään huvittanut, mutta kylläpä kannatti vääntäytyä aamuvarhaisella metsään, sillä autosta löytyi joka hommaan ihan huippuinnokas ja -taitava Vaakku!

Jäljen vanhetessa tehtiin ensin pudotetun esineen noutoa ja tarkkuusetsintää. Pudotetussa Vaakku tekaisi taas hienot noudot mennen tullen. Homma tuntuu niin helpolta, että kai me tämä sitten kokeessa onnistutaan jotenkin tyrimään? Mahdollisia kauhuskenaarioita pohdiskeltua täytynee vielä joku kerta järjestää häiriöhenkilö pönöttämään baanan sivuun. Tokossa kun on ollut selvää taipumusta viedä noudoissa kamat suoraan tuomarille...

Tarkkiksessa meillä oli taustalla muutama päivä aiemmin kotipihassa tehty huonoakin huonompi treeni, jossa Vaakku-paran mahaan livahti ainakin kolme viiden sentin kolikkoa ja yksi kymmenen sentin kolikko. Hieman jännitti, miten nyt sujuu, mutta onneksi Vaakku ei tuntunut muistavan tuosta episodista mitään, vaan oli ihan huippu tarkkisruudussakin! Jälleen se jo ruudun kulmalla nenä pitkällä tutkasi pikkuesineen sijaintia ja löysikin sen sitten nopeasti. Esineenä oli tällä kertaa hivenen epätodennäköisemmin mahaan asti lipsahtava avain.

Sokerina hyvän treeniaamun pohjalla oli kilometrin mittainen jälki, jonka Vaakku ajoi taattuun tyyliinsä ja nosti kaikki kepit. Suurin hurraamisen aihe oli kuitenkin jana, johon on nyt keväällä yritetty pariin otteeseen hetsailla parempaa motivaatiota. En uskokaan, että asia olisi vielä kokonaan uudelleen ohjelmoitu, mutta ainakin tällä kertaa suoritus oli mallia oksat pois ja pala latvaa. Muistutti siis erehdyttävästi henkilöhaun näytölle menoa, ja ihan kirsikaksi kakussa Vaakku nosti jäljen oikeaan suuntaan, jihuu!

Viikonloppuna hakuiltiin taas Haulikkoradan viereisessä maastossa, ja treenikin oli lähes samanlainen kuin viimeksi. Vaakulle siis kuusi valmista, joilta suorapalkka ja ruualla kuljettaminen aluetta eteenpäin. Kutsu keskilinjalle ja yliheitolla toiselle puolen etsimään seuraavaa suoran piston päähän maastoutunutta ukkoa. Tämä osoittautui paitsi hauskaksi myös tosi näppäräksi harjoitukseksi, kun samalla kertaa tulee harjoitettua suoria pistoja, etsintää, bondausta maalimiehiin, kutsusta luokse tuloja ja yliheittoja. Taidetaan tehdä tämän tyylistä suorapalkkausta nyt vielä treeni tai kaksi ja kokeilla sitten taas, vieläkö se ilmaisu muistuu mieleen.

Vaakku valmiina palvelukseen! Kuvaa klikkaamalla löytyy Vaakun törmäilyä Youtubesta (pahoittelen kielenkäyttöä).

Viikonloppuhakua

Treeniaktiivisuudessa ollaan vielä talviterässä, mutta viikonloppuhakua on sentään harrastettu. Vielä kun saadaan kenttätottisvuoro jollekin arki-illalle, niin ehkäpä ryhtiä alkaa löytyä omatoimiseenkin harjoitteluun. Koekalenteria on mielenkiinnolla selattu, mutta odotellaan Vaakun juoksu ensin ja katsellaan kokeita tarkemmin vasta sitten.

Pääsiäisen jälkeen seuraavana viikonloppuna mentiin hakuilemaan ampumaradalle: minä Oulunsaloon ja muut Kempeleeseen... Paikkakunnalta toiselle tehdyn korjausliikkeen jälkeen Vaakun harjoituksena oli yksi tyhjä ja neljä valmista maalimiestä etunakeilla ja irtorullilla. Varis suoriutui kokonaisuudessaan ihan hyvin, mutta tyhjälle laitoin uudelleen, kun ensimmäisellä yrittämällä ei käynyt ihan takarajalla asti. Umpipiilona oli halkokoppi, ja hyvänä hämäyksenä sen lähellä oli myös laavu tulisijoineen. Jostain syystä Vaakku oli tällä kertaa hivenen pliisun oloinen. Etenkin ensimmäiselle pistolle lähtö oli empivä, mutta onneksi tahti siitä parani harjoituksen edetessä.

Toukokuun hakutreenit aloitettiin haulikkoradalla. Tällä kertaa Vaakun kanssa tehtiin hauska, vauhdikas suorapalkkatreeni, jossa maalimiehet kuljettivat Vaakkua hieman aluetta eteenpäin, kutsuin sen sitten keskilinjalle ja lähetin samalla kohdalla toisella puolella odottavalle maalimiehelle yliheitolla aina jos mahdollista. Maalimiehillä oli lupa maastoutua sillä hetkellä, kun Vaakku on tulossa keskilinjan yli, mutta ei väliä, sattuuko Varis näkemään vai ei. Käytännössä kaikista muista taisi tulla valmiita paitsi viimeisen Vaakku näki, mikä olikin oivallinen loppuhuipennus. Viidestä keskilinjan ylityksestä yhden pysäytin ja lähetin sivulta, muut neljä osui hyvin kohdakkain ja Vaakku sai porhaltaa vauhdista ylitse. Tuolla radalla meillä on oikea takakulma takellellut ja tälläkin kertaa Vaakku teki sinne huonon piston ja jouduin lähettämään uudelleen. Parempi pisto tuotti löydön ja mukavan suorapalkkauksen - toivotaan, että tuo kunnolla tehdyn piston ja löydön välinen yhteys jäi Vaakukin mieleen.

Seuraavallekin päivälle viriteltiin hakutreenejä, mutta ne vaihtuivat vuoden ensimmäisiksi esineruututreeneiksi. Tilannekatsaukseksi tehtiin kokonainen ruutu, sinne taka-alalle kolme esinettä ja nostatukseksi avustajan näköärsykkeet, mikä taatusti lisäsikin intoa ...ja vähensi tarkkuutta. Varis etsikin kolmatta esinettä aika pitkään, mutta hyvänä puolena sain tilaisuuden kutsua sen pari kertaa luokse (palkita tottelemisesta ja reippaasta luoksetulosta) lähettääkseni uudelleen. Lisäksi vaikka Vaakkua(kin) homman kestäessä alkoi varmasti hieman ahdistaa, niin se reagoi tunnetilaan aivan oikein ja vain paransi työskentelyään.