...ja paljon helteitä!

Heinäkuu on tunnetusti lomakuukausi, ja sellaisena se on alkanut myös Vaakulla. On nimittäin pidellyt sellaista hellettä ja samaan aikaan muita kiireitä, ettei ole puuhasteltu yhtään mitään. Ulkoilukaan ei ole kuumuudessa ollut oikein mielekästä, joten liikuntaa ja toimintaa koirat ovat saaneet lähinnä uimalla.

Nova ei oikein enää luota voimiinsa, joten se partioi vain lähinnä rantavedessä vahtimassa muiden uimista. Aivan pieniä uintipulahduksia se saattaa sopivan tilanteen tullen tehdä. Ränni taas uisi omalla äänettömällä ja vähäeleisellä innokkuudellaan juuri niin pitkään kuin sille jaksaa lelua heittää - ja toisinaan silloinkin kun ei heitetä. Edelleen se on luottokoira, joka lähtee ohjauksen mukaan uimalla etsimään ne hukkaan menneetkin lelut. Varis taas ...noh, se on kohtuullisen innostunut tästäkin puuhasta.

Vähän treeniä...

Heti koetta seuraavana päivänä päästiin tekemään pieni palauttava treeni Purnunnokalle. Tosin meno oli taas sellaista, että ei siinä kauheasti mitään palauttelua mistään tarvinnut. Varikselle sijoittelin metsään kolme valmista ukkoa, joista ensimmäiseltä ilmaisu ja kahdelta seuraavalta suorapalkka.
Vaakulla tuntui taas olevan niin vauhti päällä, että huhuh. Ensimmäiselle ukolle saapuessa pääsi pari haukahdustakin ihan silkasta riemusta, toiselle pistolle se paineli tukka putkella kulmasta yli jonnekin horisonttiin ennen kuin kaarsi aluetta eteenpäin ja kolmoselle paineli tuulispäänä hienon yliheiton. Hmmh... tarvitseekohan se mielestään minua enää ollenkaan mukaan tuonne radalle?

Täytyy kyllä vielä kiitellä meidän loistavaa hakutreeniporukkaa. Lajin fb-ryhmän keskusteluista on tullut harvinaisen selväksi, että kaikki "gurut" eivät olisi Variksen kaltaista koiraa huolineet treeneihinsä lainkaan eivätkä suostuisi sille sopivalla tavalla ihan periaatteesta edes treenaamaan. Onneksi meillä on mukava porukka, joka on ennakkoluulottomasti ja rohkeasti treenannut Vaakkua - ja Vaakku puolestaan on päässyt näyttämään, että epäsosiaalisuudesta huolimatta muita arvokkaita ominaisuuksia löytyy sitten senkin edestä!

Keskiviikkotottiksissa oltiin Vaakun kanssa ihan keskenämme, kun kentällä ei näkynyt kerrassaan ristin sielua. Tehtiin sitten kolme lyhyttä treeniä ja pidettiin taukoa aina välissä. Kokeessa noutokapula ei saa koirassa aikaan ihan sellaista vireen nousua kuin toivoisin (itseasiassa ei oikein minkäänlaista), joten ajattelin vähän villitä Vaakkua karkuuttamalla kapulaa narusta. Karkaavan kapulan jahtaaminen olikin ihan superhauskaa ja liikkeenomaiseen tilanteeseenkin tuli uutta jännitettä, kun kapula viime hetkellä vielä singahtikin karkuun. Ote kapulastakin lujeni aivan hurjasti. Tätä täytyy tehdä lisää ...ja sen jälkeen ottaa myös remmissä nostotreeniä, sillä kokeessa tuli taas todettua että pelkällä virpomisella ei kyllä paluuvauhti petraannu.

Toisena treeninä tehtiin luoksetuloja eteen haukkumaan. Tämä on vielä ihan harjoitteluasteella, mutta kyllä se haukku alkoi sieltä tulla yhä omatoimisemmin. Toivon mukaan saadaan näin hieman vireennousua, rohkeutta ja röyhkeyttä tuohon eteen tulemiseen. Mieluusti olisin tehnyt näitä avustajan pidätellessä koiraa eikä odottamaan käskettynä, mutta nyt ei ollut avustajaa käytettävissä. Vaakun kanssa ei pienenäkään ole tehty juurikaan apparin pidättelemiä vauhtiluoksetuloja, kun on treenattu lähinnä yksin ja toisaalta olen epäillyt ettei Vaakku uskalla vieraan pitelemänä yhtään intoilla. Mutta eiköhän se siihenkin tottuisi! Kolmannesta treenistä en sitten muistakaan yhtään, että mitä me tehtiin. :o

Yöttömästä yöstä EK1

Variksen kanssa avasimme pk-koekauden Kemin yöttömän yön kisoissa. Meidän p i t ä i s i tavoitella jäljeltä ykköstuloksia, mutta päätin nyt kuitenkin osallistua ihan muuhun lajiin. Kemin jälkimaastot ovat tunnetusti haastavat, ja toisaalta oli jo kova hinku päästä kokeilemaan henkilöhakua. Varsinaiseen hakukokeeseen mennään vasta syksyllä, joten nyt startattiin etsintäkokeessa.

Yöttömässä yössä osallistujia oli kaikkiaan 27, niistä etsintäkokeessa yhdeksän ja meitä ykkösluokkalaisia kaksi. Aiempina vuosina on ensin tehty kaikki tottikset kahdella tai kolmella kentällä ja iltapäivällä lähdetty maastoon, mutta tällä kertaa osa lajeista, myös etsintäkoe, alkoi maastolla.

Ensimmäisenä päästiin jäljestämään. Hyvistä treenijanoista huolimatta nähtiin taas meidän perinteinen koejana: suora rauhallinen eteneminen, takajälki ja sitten hieman haparoiden liikkeelle. Heti janalta poistuttua yritin taas jäljestää itsekin, mutta tovin paikallaan tupeksimisen jälkeen oli uskottava, että jälki todella jatkuu lähes janan suuntaisesti, minne Varis hapuilikin. Varis nosti kaikki kepit ja onneksi se jäljestäminenkin varmistui ensimmäisen kepin jälkeen. Pisteet 57/60.

Seuraavaksi oli vuorossa haku ja sen jälkeen esineruutu. Hakuvuoroa odotellessa me yllättäin päästiinkin käymään esineruudussa ensin. Pikaisella valmistautumisella lähetin Vaakun vasemmasta etukulmasta ruutuun ja tuota pikaa se toikin sieltä esineen. En tiedä, jäikö Vaakulle vähän epäselväksi, mitä se on menossa etsimään, sillä se toi esineen oudon epäilevän oloisena. Pisteitä kuitenkin täydet 30.

Haku oli suuri jännityksen aihe - mutta turhaan. Tuttuun tapaan Varis intoili radalle pääsyä ja tuomarin esitellessä aluetta tsuumaili nenä pitkällä jo kohti etukulmia. Ja aika haipakkaa homma sitten hoidettiinkin!

Ensimmäisellä pistolla löytyi ukko vasemmasta etukulmasta, oikealle puolelle tyhjä ja kolmannella lähetyksellä löytyi ukko vasemmalta jälkimmäisen viidenkympin alueen keskeltä. Vaakku lähti sekä pistoille että näytöille kuin nato-ohjus. Saatiin ilman ennakkoon annettuja ohjeita mennä niin lujaa kuin halutaan, ja mehän sitten kans mentiin! Ilmaisuista täydet, neljä pistettä lähti vähistä pistoista ja tutkimattomasta alueesta ja kahdesta pisteestä en tiedä, mistä ne meni. Tästä siis 64/70.

Pudotetun suoritusvuoroa odottaessa tuli hihiteltyä kanssakilpailijan aivoituksille, että lukihäiriöisenä ei välttämättä saisi selvää radalla olevasta "pudota"-kyltistä. Kuten arvata saattaa, niin eipä oma suoritukseni siitä sitten kauaksi jäänyt. En nimittäin huomannut koko kylttiä! :D Keskityin kulkemaan merkittyä rataa, ja olen tainnut treenata hieman pidemmillä välimatkoilla, joten havahduin tuomarin huutoon "Pudota!" :D Pelkäsin jo muutenkin, että Vaakku pidempään matkaan tottuneena porhaltaa esineestä ylitse ja nyt meidän noutomatka lyheni jonkun metrin. Hienosti Varis kuitenkin suoriutui omasta osuudestaan. Seuraaminen lopussa hieman herpaantui, mutta nouto ja esineeseen reagointi oli säpäkät. Pisteistä täydet 20.

Tarkkikseen mennessä maastopisteitä oli jo tulokseen tarvittava määrä, joten sen puolesta ei enää ollut hätää. Yritin lämmitellä Vaakkua omalla tarkkisesineellä, ja hyvin tuntui lämpenevän. Ruudun kulmalla supatin "Tarkka, tarkka..." ja käskyn saatua Vaakkuhan lähti kuin nato-ohjus, jonka sain parkaisullani pysäytettyä jostain viiden metrin tuolta puolen. Voi elämä... :D No hetken ruudussa pyöriskelyn ja jappasun jälkeen esine löytyi vasemman takakulman paalun juuresta. Hasardi-luovutuksessa ei ollut onni tai kopparin taidot mukana vaan tuli vielä kirsikaksi kakkuun pudotuskin. Pisteitä tästä 17/20.

Päivän maastoilujen jälkeen palattiin iltasella kisakeskukseen tekemään kokeen viimeiset tottikset. Variksen kanssa oltiin kolmen kierrossa ja päästiin heti aloittamaan liikkeillä. Vaakku oli suorastaan mukavassa potkussa, asennot meni oikein, esteet meni oikein, hypyssä ei kosketuksia. Luoksetulo ja tasamaanoudon paluu olisi pitänyt olla lujemmat. Pisteitä Petri Tsokkiselta 94.

Jälkikoirien palattua illan mittaan maastosta saatiin koe päätökseen. Varis sai koulutustunnuksen EK1 ja luokkavoiton pistein 282. Lisäksi Vaakku palkittiin etsintäkokeen suurimman pistemäärän tehneenä koirana. Hyvä Vaakku! :)

Viikon treenit

Ilmoitin Vaakun yöttömän yön kisoihin etsintäkokeeseen, joten monenlaista treeniä on taas mahdutettu viimeisen viikon ajalle. Hakua päästiin treenaamaan pariin kertaan, ja molemmilla kerroilla Varis on ollut suorastaan hämmentävän liekeissä. :o Tästähän on kehkeytymässä suorastaan Vaakun lempparijuttu!

Lauantaina 21. päivänä Varis vietti viisivuotistaiteilijajuhlaansa hakutreenien merkeissä. Purnunnokalle satasen radalle sijoittelin neljä valmista ukkoa suorapalkoilla. Vasempaan etukulmaan Varis sinkosi lupaavasti, mutta hetkeä myöhemmin se vilahtikin aluetta eteenpäin jo viidenkympin huiteilla. Ohho. Etukulman ukko oli mäen takana notkelmassa ja arvatenkin Vaakku ei kiireeltään ollut edennyt ihan tarpeeksi pitkälle kulmaan. Jos jotain positiivista, niin saatiin hyvä harjoitus tyhjältä pistolta pois tuloon. Toisella yrittämällä saatiin tuo etukulman ukko haaviin.

Toinen ukko löytyi hienosti oikean etukulman kautta, mutta tälle pistolle Vaakku-possu yritti tehdä omatoimisen yliheiton, vaikka olin ottamassa sen keskilinjalle hallintaan. Kakkoselta kolmoselle tehtiin sitten se yliheitto yhteistuumin ja samoin kolmoselta neloselle. Viimeinen maalimies oli hieman kauempana kuin 50 metrissä ja istui aukealla puun juurella niin, että Vaakku varmasti näki jo usean metrin päästä. Hienosti Varis siitä huolimatta meni perille asti (kiintorullakin oli tyrkyllä kaulassa) tarkistamaan, tulisiko suorapalkka - ja tulihan se!

Tiistai-iltana hakuiltiin haulikkoradalla. Varikselle piiloutui jälleen neljä valmista maalimiestä suorapalkoilla. Tälläkertaa Vaakku oli aika sopivassa vireessä, eli intoa piisasi, mutta malttikin oli mukana. Ensimmäinen ukko nousi suoran piston päästä vasemmasta etukulmasta, toinen pisto kulki etukulman tyhjän piilon kautta toisen ukon luo alueen puoliväliin, yliheitolla suora pisto kolmosukolle ja sitten vielä kohtisuora pisto oikeaan takakulmaan neloselle. Oli oikein näpsäkkä suoritus, joten tämä jätettiin hyvillä mielin viimeiseksi hakutreeniksi ennen koetta.

Tottiksen osalta käytiin kerran oikealla kentällä Haukkukeitaalla ottamassa esteitä. Alatemmeksen tottiksissa (videolla) metrisen esteen ylittäminen oli talven mittaisen tauon jälkeen sen verran varovaista, että käytiin virpomassa virettä ja sitä myötä rohkeutta niin metrisen hyppyesteen kuin vinoesteen ylitykseen. Oli oikein hauska ja nopsa treeni. Kirkon edustalla nurtsialueella käytiin pariin otteeseen riekkumassa muita tottisjuttuja eli kertaamassa täykkäriä, tekemässä liikkeestä istumista ja vauhtiluoksetuloja eteen haukkumaan, hieman hetsailua noutokapulalla ja eteenmeno. Lopulta tulin siihen tulokseen, että turha käyttää kauheasti aikaa muutaman tottispisteen hinkkaamiseen. Sen sijaan tarkkiksessa tai pudotetussa voi äkkiä hukata 20 pistettä kerralla...

Sunnuntaina käytiin Peuhuntien varressa maastoilemassa. Pudotettu sujui hienosti ja kolme tarkkisruutua "ihan kivasti". Ei mitään supersuorituksia, mutta aikansa ruudussa pyöriskeltyään tuo ja luovutus nyt on aina sellainen härdelli, että ihan tuurissaan saanko kopin vai en. Tekaistiin myös ek-jälki, jossa jana sujui taas innokkaasti ja jälkikin nousi oikeaan suuntaan, jihuu! Intoa oli kuitenkin taas maltin ja keskittymisen kustannuksella ja ensimmäisestä kepistä Vaakku porhalsi ylitse. Siitä pieni huomautus ja loput nousi taas säntillisesti. Esineruutua ei alettu tekemään - eiköhän sieltä aina yksi esine nouse.

Tarkkis tuntuu olevan meillä kaikista heikoin lenkki, joten sitä käytiin ottamassa vielä torstaiaamuna ja perjantaiaamuna aamuruoka-annoksen kanssa. Hieman mitäänsanomattoman loivaa, vastamäkeä ja myötämäkeä ennätettiin noissakin treeneissä saada aikaan, joten ...noh, toiveissa oli, että kun nyt vaan aikarajan puitteissa etsisi ja toisi. Mutta tätä juttua pitää kyllä myöhemmin treenata paljon lisää!

Tottisvideo

Keskiviikon kimppatreeneissä Alatemmeksellä otettiin videota Variksen tottistelusta. Pitkää pätkää ei näytettäväksi jäänyt, kun leikkelin kaikki epäonnistuneet istumiset, banaaniluoksetulot ja huonot hypyt pois. Suuresta sensuroinnin tarpeesta huolimatta ei tullut masennus, vaan tuli paljon ihan uusia ideoita ja inspiraatiota treenaamiseen! Videoinnista kiitokset Minna B.

Etsintäjuttuja ja tottista

Kesäkuun toisella viikolla oli kalenterissa aika paljon muita menoja, mutta yllättävän monta pientä treenimerkintääkin sinne joukkoon tuli Vaakun kanssa puuhailtua.

Maanantaina illalla maastoiltiin Peuhussa esineruutu, tarkkis ja pudotettu. Muistikuvat itse suorituksista on hatarat, mutta se jäi mieleen, että pudotettu tehtiin kylmiltään umpimetsään, ja ei Vaakku kyllä ihan tarkasti pysynyt raiteella. Esine löytyi kuitenkin melko sujuvasti. Unohtumattoman elämyksen tarjosi myös miljardi hyttystä, joitten motivoimana kotiuduttiin kaupan hyttysmyrkkyhyllyn kautta.

Tiistaina tottisteltiin kotipihassa panoksena aamuruoka. Vaakku tekikin pätevästi täyskäännöstä, liikkeestä istumista ja luoksetuloja. Huvittavaa, miten ruokakupillinen nappuloita on Vaakun mielessä hurjan arvokas palkka ja ohittaa selkeästi makkarat ja lihapullat - jotka nekin ovat arvokkaimmillaan rapisevista pusseista kaivettuina.

Keskiviikkona suunnattiin ensimmäistä kertaa kimppatottiksiin Alatemmekselle. Oli kiva treenata ja tavata tuttuja! Vaakkukin oli liekeissä ja teki täpäkkää seuruuta ja henkilöryhmää yhtäaikaa malinoisuroksen kanssa. Lisäksi tehtiin luoksetulo, jossa vapautus vauhdista jalkojen läpi eteenmenopallolle (myönnän, että videolle tallentuneen törmäilyn jälkeen tämä hieman huimasi minua), hyppynouto ja eteenmeno.

Parin huilipäivän jälkeen lauantaina suoriuduttiin heti aamusta Peuhuun maastoilemaan. Jäljenpätkä jäi vanhenemaan siksi aikaa, kun tehtiin esineruutu ensin. Piilotin kaistaleen takaosaan pienen lituskaisen esineen (peltojälkiesineitä) kannon halkeamaan ja toisen sammalmättään juuressa olevaan koloseen. Kanto oli helposti löydetty, eikä Vaakulla sen mättään kanssakaan kovin kauaa mennyt. Hyvä!

Jäljellä janasuoritus oli jälleen kuin hakunäytölle lähtö ja Vaakku valitsi suunnankin oikein, jipii! Jälkeen reagoiminen saisi kyllä olla tarkempaa. Etenkin alkumatkan Vaakku veti kuin kyntöaura, ja minun itse pitäisi malttaa silloin pidätellä vauhti kurissa. Keppejä nousi 3/4. Kolmannesta kepistä Vaakku porhalsi ylitse ja siitä pääsin sille jyrähtämään, eli saatiin oikeastaan ihan hyvään paikkaan muistutus tästäkin aiheesta. Viimeisen kepin neiti näpsä ilmaisikin sitten taas huolella.

Myös sunnuntaina pakattiin Vaakun aamuruoka rasiaan ja mentiin Peuhuun treenaamaan, ihan uuteen paikkaan maastossa. Tällä kertaa kävin etukäteen merkkaamassa ja kävelemässä pudotetun baanan pitkin umpeenkasvanutta polunpohjaa. Vaakku pysyikin nyt odotetusti hyvin baanalla. Tarkkuusetsinnässä toin Vaakun valmiiseen ruutuun, jolloin se risteili pitkin ruutua nenä varvukon pohjaa halkoen pitkään ja hartaasti. Pari kertaa se meni etsiessä niin läheltä esinettä (pultti), että aivan varmasti tiesi jo pitkän aikaa, missä se on. Mielestään tarpeeksi ruutua tutkittuaan "löysi" ja toi. Tein vielä uuden toiston heti perään ja nyt Vaakku löysi pultin salamnnopeasti. Hmm...

Esinekaistaleelle laitoin Vaakun inhoaman vinkulelun alueen takaosaan kuusenoksien alle ja vaahtomuovipallon hieman lähemmäksi kaatuneen puunrungon alle survottuna. Ensimmäisellä lähetyksellä Vaakun kuono hieman kääntyi puunrungon ohi juostessa, mutta paineli kuitenkin alueen perälle ja toi sieltä vinkulelun. Toisella lähetyksellä jälleen vaahtomuovipallon kohdalla reagoi pienesti, mutta paineli etsimään muualta. Tässä kohden olin ihan varma, että esine oli haistettu ja ohitettu tietoisesti, joten pikku julmistumisen kanssa kutsuin pois. Uudella lähetyksellä Vaakku sitten kävikin suorinta tietä selvittämässä sen vaahtomuovipallosta leijaavan hajun sijainnin. Jahas, jahas...


Tiistaiaamulle saatiin kokoon hakutreenit Purnunnokalle sähkölinjan alle. Räntäsateen kylmettäminä tallattiin vain minialue noin 75 metriä. Vaakulle ohjelmassa oli neljä valmista ukkoa etunakeilla ja kiintorullailmaisuilla ja harjoittelun kohteena näytöt, joille kaikille rymistelin liinan päässä vauhtia jarraten mukana. Ensimmäinen ukko palkkasi Vaakun näytölle tulosta heti. Toisella ukolla otin Vaakun hallintaan, nostatin ukon ja ilman palkkaa pelkkien kehujen kera palattiin takaisin keskilinjalle. Kolmannella ukolla otin taas hallintaan ja maalimies noustuaan palkkasi. Neljännellä ukolla Vaakku sai taas palkan heti näytölle tulostaan. Hyvin meni! Vaakku ei ollut moksiskaan jarruttamisesta tai palkkaamattomasta maalimiehestä.

Illalla innostuttiin vielä tekaisemaan pikku maastoilut Peuhussa. Viimeksi esineruudussa ja tarkkiksessa nähtiin niin mielenkiintoisia vinkeitä, että niitä piti kokeilla uudelleen. Esinekaistaleen  vasempaan reunaan puolivälin tienoille survoin kolmen ristikkäin maassa makaavan puunrangan alle vaahtomuovipallon. En tiedä riittikö viimekertainen muistutukseksi, että ruudussa esinetilanteen kartoittaminen ennen niistä mukavimpien tuomista ei käy, mutta nyt ei noista venkuloinneista ollut tietoakaan! Vaakku lähti lujaa ruudun oikeaa laitaa, veti liinat kiinni puolivälissä, kun haistoi esineen kaistaleen poikki yli kymmenen metrin päästä ja löysi nopeasti hajun lähteelle. Hetken se joutui tonkimaan saadakseen pallon irti runkojen alta. Hyvä Vaakku!

Tarkkiksessakin saatiin hyvä suoritus, kun tein ennen ruutuun menoa toisella esineellä pienen lämmittelyetsinnän. Kehuin myös reilusti heti esineen löytämisestä, mikä toivottavasti alkaa hieman jouduttaa esineen "löytämistä". Sen verran herkkä tehtävä on kyseessä, että tässä en uskalla tarttua ihan samaan lääkkeeseen kuin esineruudussa.

Lissää hakkuu

Leirin jälkeen huilittiin pari päivää, ja keskiviikkoaamuna palattiin taas pienellä porukalla asiaan Kempeleessä. Vaakulle oli tällä kertaa ohjelmassa neljä valmista maalimiestä suorapalkoilla.

Ensimmäinen ukko oli suoran piston päässä oikeassa etukulmassa. Toinen maalimies otti paikkansa keskilinjan kautta, ja ilman tuoretta hajuvanaakin Vaakku teki superin piston etukulmaan, kaarsi sieltä tyhjän piilon kautta aluetta eteenpäin ja teki löydön viidenkympin kohdilta. Seuraava lähetys viidenkympin kohdilta oikealle ja sieltä taas tyhjän laavun ja piilokopperon kautta aluetta eteenpäin ja löytö oikeasta takakulmasta. Sieltä mallikkaalla yliheitolla vauhdista kohti vasempaa takakulmaa ja löytö suoran piston päästä.

Olipahan loistava Vaakku! Itse yritin kyllä kaikin voimin sabotoida kakkospistoa, sillä tuli käsittämätön black out, muistelin piston tyhjäksi ja yritin hullun lailla kutsua koiraa pois. Vaakku ei kuitenkaan totellut (hyvä Vaakku!), kun oli hajulla ja kohta maalimies vaiensikin minut huutamalla takaisin "me syödään täällä..." Hupsista. :)

Mahdollinen ensimmäinen koe lähestyy, joten kovasti on mietiskelty meidän tämänhetkisen hakuilun plussia, miinuksia ja muita huomioita.

+ Pääsääntöisesti ampuu suoraviivaisesti sinne viiteenkymppiin. Siellä ne maalimiehet kokeissakin vaan pääsääntöisesti on. Nostaa kyllä taatusti ukot siitä matkan varreltakin. Aivan lähellä olevaa ukkoa täytyy kokeilla tarkoituksella joskus myöhemmin. Yhtä lähempänä olevaa löytöä kohden tehdään paljon löytöjä viidestä kympistä, jotta pistot pysyy suoraviivaisina ja pitkinä.

+ Käyttää nenäänsä hyvin. Keskilinjalla lähettäessä kohdistaa horisonttiin kuono pitkällä ja nenä väristen. Jäljestyksen ja esineruudun pohjaltakin on pienestä pitäen tottunut käyttämään nenäänsä löytääkseen. Ei bortsujen silmäkoiraongelmia, vaan on jo heti pienenä löytänyt nenän työvälineekseen. Lisäksi kokemus harjaannuttaa: kun on oikeasti kunnollinen motivaatio löytää maalimies, niin aika tyhmä koira saa olla, ettei huomaa sen löytyvän sitä paremmin mitä tehokkaammin nenäänsä käyttää.

+ Rullailmaisu. Rullailmaisuketju tuntuu löytyvän ongelmitta selkäytimestä pitkänkin tauon jälkeen. Voidaankin siis huoletta jatkaa pääsääntöisesti suorapalkoilla, niin tulee palkittua nimenomaan hyvistä pistoista, tyhjistä ja löydöistä. Kiintorullan tuo hyvin perille asti sivulle ja lähtee näytölle halukkaasti. Joskus harvakseltaan saattaa kokeilla oikaista ilmaisussa eli palaa heti rullan otettua maalimiehelle katsomaan, saisiko jo palkan (kokeili tätä leirillä kerran). Tietää kuitenkin, mitä kuuluu tehdä, ja tekee sitten ilmaisun ok, kun maalimiehessä ei mitään elonmerkkejä näy.

- Näytölle meno. Olen toistaiseksi vain kaksi kertaa (viime syksynä) roikkunut näytölle mukana liinasta pidätellen. Hyvin ne meni, mutta ei kaksi kertaa vielä ihan riitä. Hallintaa piilolla tai palkkaamattomia maalimiehiä ei ole otettu kertaakaan. :o

- Tyhjät pistot. Ei ole vielä tarpeeksi harjoiteltu tyhjiä pistoja ja käsitelty mahdollisia eteen tulevia ahdistuksen tunteita (esimerkiksi koetilanne, useita tyhjiä ilman löytöä jne), joissa koiran ratkaisu luonnollisesti saattaisi olla valeilmaisu...

- Vieraat maalimiehet ja maastot. Leirillä Vaakku kahdessa ensimmäisessä treenissä yhteensä kolmella eri pistolla lähti huonosti ja tyssäsi pariin metriin. Lähti uudella lähetyksellä, ja viimeisimmällä kerralla julmistuin vähän eli kävelin perään ja ärähdin, jolloin Vaakku lähti ja teki ok piston ja löydön. Epäilen vahvasti, että tämä "jos en meniskään" -jappasu johtuu juurikin siitä, että Vaakku oli tajunnut vieraassa metsässä lymyilevän vain ihan outoja ukkoja. Vaakku ei oireile asiaa millään huutohaukuilla, mörköilyillä, haluttomuudella löytää, vaan on vieraampien silmään haussa ihan ok ja suorastaan hulluna niitten palkkojen perään. Omissa treeneissä se on joskus lähtenyt pistolle hieman vaisummin - ja oliskohan jopa niin, että silloinkin ollaan oltu vieraassa maastossa tai treenissä on ollut vieras maalimies alla? Mielenkiintoista!

Johtuipa näinkin osaavalla koiralla tuo lähdön jappasu mistä vain, niin lääke kuitenkin on sama. En tiedä, tuliko asia selväksi jo leirillä tuolla pikku julmistumisella (ainakaan lopuissa kahdessa treenissä ei enää noita tyssäämisiä tehnyt - toki maasto ja ukotkin alkoi olla jo tutumpia) vai vieläkö joskus tarvii saada tuosta tyssäämisestä pikku raivarit (toivottavasti tulisi tilanne esiin treeneissä eikä kokeessa...). Tiedän, että silloin Vaakku viivaisi tuon tempun repertuaaristaan yli ihan kiltisti ja palaisi siihen toivotumpaan toimintamalliin. :)