Lieksan jälkikoeviikonloppu

Tänä vuonna meillä jäi jälkikokeet vähiin, joten kauden jo uhkaavasti lähestyessä loppuaan otettiin suunnaksi Lieksan kokeet. Siellä samana viikonloppuna on kaksi tottiskarsintakoetta, joten sen takia voi jo vähän pidemmästi ajellakin. Neljän jälkeen lauantaiaamuna lähdettiin Variksen kanssa reissuun, ja heti alkumatkasta väistelty hirvi karisti hyvin unihiekat silmistä.

Perillä Timitran hiihtokeskuksessa tottiskarsinnat suoritettiin stadionmontussa kahdella kentällä. Vaakku oli tottiksessa taas mukavan aktiivinen ja hyvässä vireessä. Isoimmat virheet olivat toinen kutsu luoksetulossa, väärä asento toisessa luoksetulossa ja eteenmenossa meni ennen tuomarin lupaa maahan. Se mitä oli treenattu meni hyvin eli ei kosketuksia hypyissä, jihuu! Pisteitä tuli meidän tottiksesta 85 Laura Pitkäseltä, jolla oli varsin tarkka arvostelulinja. Toiselta kentältä tuli niin korkeita tottispisteitä, että karsintaraja nousi ennennäkemättömän korkeaksi, 82 pisteeseen. Meidänkin kentältä sentään muutama pääsi kuitenkin maastoon.

Vaakun kanssa aloitettiin jäljellä. Janalla selvittiin hieman haparoiden, mutta ilman takajälkeä liikkeelle. Maasto oli aika haastavaa. Ei ollut lainkaan ryteikköistä, mutta möykkelöä, kumpua ja notkelmaa, suota ja suopursua. Raskaskulkuista maastoa siis ja aika kaukana Kalajoen tasaisista jäkäläkankaista, joille mä olisin niin toivonut tänäkin vuonna pääseväni kokeeseen. Vaakku jäljesti taas hyvin koko kuvion, mutta harmittavasti yksi välikeppi jäi todennäköisesti jonnekin jäljen keskivaiheille. Pisteitä jäljeltä 148.

Lopuksi käytiin vielä esineruudussa, jossa Vaakku työskenteli hienosti, reagoi esineisiin säpäkästi ja toi ihan hyvässä ajassa kaikki kolme esinettä. Jipiii, tähän olin niin tyytyväinen! Pisteitä Lauralta 29. Vaakku sai tästä viikonlopun ensimmäisestä koitoksesta siis JK3 hyvällä kakkostuloksella 262 pistettä. Taas se jäi siitä yhdestä välikepistä kiinni, voi kehveli! :)

Pizzaa, kaupassa käyntiä, tottistreeniä, saunomista, ulkoilua ja hyvin nukuttua yötä myöhemmin oltiin sunnuntaiaamuna taas valmiina uuteen päivään. Tottisarvonnassa päästiin nyt sinne toiselle kentälle, jossa Vaakku teki hommia jälleen hyvässä vireessä. Isoimpina virheinä oli toinen kutsu luoksetulossa, paluuhypyn kosketus ja eteenmenossa meni maahan asti vasta toisella käskyllä. Hypyissä Vaakku teki taas parhaansa, mutta paluuhyppy meni ihan minun lyhyen ja vinon heiton piikkiin. Pisteitä tästä tottiksesta Heikki Törröseltä 95.

Maastossa aloitettiin Vaakun kanssa Törrösen esineruudussa, josta meille pitkällisen niinsanotun etsimisen jälkeen yksi ainokainen esine. Tuomarin mukaan koira työskenteli hyvin :o ja arvostelu keskittyikin lähinnä ohjaajan haukkumiseen (koiranlukutaidoton ja puuttuu turhaan työskentelyyn), pisteitä 9. Pakko avautua sen verran, että soisin tuomareitten pysyttelevän arvosteluissaan hyvin pitkälti tuotujen esineitten määrässä ja koiran työskentelyn silmämääräisessä arvioinnissa. Muu menee helposti ihan metsään... Näin koirastani, että se on vain työskentelevinään. Silloin on jossain vaiheessa jo pakko puuttua tilanteeseen kutsumalla pois ja lähettämällä uudelleen - muutoin se kyllä käyttää vaikka koko sen viisiminuuttiseen yhtäjaksoiseen "hyvään työskentelyyn" tuomatta yhtään esinettä. Vaakun oikeasti hyvä työskentely on ihan erinäköistä toimintaa. Tällainen suoritus siis tällä kertaa sen enempää syitä itsekään arvailematta.

Hämmentävän esineruudun jälkeen lähdettiin jäljestämään. Sieltäkään ei ihan täysosumaa tullut, sillä takajäljen kautta päästiin liikkeelle ja yksi välikeppi jäi ihan ensimmäiselle 500 metriä pitkälle suoralle. Pisteitä jäljeltä 142.

Nyt ei ykköstulos ollut edes lähellä, mutta tämänkin päivän uurastuksesta oli kuitenkin tuloksena JK3 pistein 246. Vaakku näyttää selvittävän jäljet ihan hienosti, mutta jotenkin aina tuppaa vähintäänkin se yksi välikeppi jäädä. Pitää varmaan kokeeksi lisätä treenijäljillekin keppien määrää, ja toisinaan voisi ajaa koemittaisenkin jäljen, ettei sitten kokeessa ainakaan ottaisi voimille.

Vaakku relaa

Tietulli, suoritetaan rapsuttamalla :)

Vaakun vinkit

On me vähän muutakin puuhasteltu kuin noita koejuttuja. Tässä Vaakun vinkit, kuinka saada laiska emäntä ylös sohvalta. ;)

Parin viikon puuhastelut

Raision reissusta toivuttua on parin viikon aikana puuhasteltu esineruutua, tottista ja jälkeä. Esineruudussa Variksella on tosi tiukassa taipumus tarkentaa työskentelyä jäljestämiseen, jos ei esinettä ala löytyä. Rännillä oli aikoinaan ihan samaa vaivaa, mutta siitä kehkeytyi kuitenkin lopulta tosi hyvä esineruutukoira. Toivottavasti se aika Variksenkin kanssa vielä koittaa.

Jäljen innostuin tekemään hirveässä syysmyrskyn tuiverruksessa Purnunnokalle. Tavoitteena oli tehdä haastava jälki, jossa on paljon maastonmuutoksia eli suopursualueita, suota, vesiojia, metsäkoneen runnomaa hakkuuaukeaa ja toki sitä tavallista kangasmetsääkin. Joko haasteet jäi vieläkin vähiin tai Varis on oikeasti pätevä, sillä se ajoi jäljen (1,2 km) oikein hyvin hakkuuaukealle tehtyjä kulmia myöten ja nosti kepit 4/4.

Toinen jälki tehtiin seuraavalla viikolla helpossa kangasmetsämaastossa, mutta pientä mutkaa matkaan saatiin piikeillä ja metsätien ylityksillä. Varis selvitti hyvin tämänkin 800 metrin pätkän ja nosti kepit 4/4.

Tottiksessa on tartuttu hyppynoudon kosketuksiin, jotka kieltämättä jäivät hieman jäytämään Raision reissusta. Aiemminkin olen harkinnut pressu- ja rimavirityksiä oikeanlaisen hypyn aikaansaamiseksi, mutta tulin kuitenkin tulokseen, että pitäisiköhän Varikselle ensimmäistä kertaa koskaan ihan vaan kertoa, että kosketushypyt on nou nou. Olen palkannut kosketuksista siinä missä oikeanlaisistakin hypyistä, joten eihän se yksinkertaisesti voi tietää!

Alatemmeksellä keskiviikkotottiksissa ja kertaalleen Tassutörmällä on käyty hyppyä treenaamassa. Aluksi Vaakku tietysti hämmentyneenä vallan lässähti, kun ei hypyt tuntuneet enää kelpaavan millään. Mutta sen kerran, kun este ylittyi ilman kosketusta ja siitä suuresti ilahduttiin, niin Vaakku tuntui heti hoksaavan, mistä se kiikasti ja hyppäsi sen jälkeen puhtaasti. Nokkela Varis! Vire pompsahti siinä samalla sellaisiin korkeuksiin, että Tassutörmällä A-estenouto siihen perään sujui aivan supersähäkästi ja -kevyesti! :)

Ennen seuraavia kokeita ei ehditty hyppyä tuon enempää harjoitella, joten hieman jäi jännittämään, miten käy koetilanteessa. Etenkin, jos sattuukin tulemaan huono hyppy, jonka Vaakku nyt tietää olevan nou nou. Muutoin tottistelussa yritettiin panostaa vain hyvään vireeseen seuraamisessa, sillä yleensä silloin ne asennotkin menee oikein.

Lisää kuvia

Rotumestiksistä löytyi katsojien kameroista mukavasti kuvia, joten tässä edellisen postauksen Hannele Enqvistin kuvien lisäksi vielä Minna Virtasen otoksia. Mä toki jo kriiseilin sitä, kun tottiskuvissa Varis näyttää niin kovin reppanalta. Ja sitten taas haluttomasti, mutta häntä pystyssä raahustelevat koirat näyttää kuvissa helposti tosi reippailta. Ei mene nallekarkit taas ihan tasan! :)

Raision rotumestikset

Briardien PK-mestaruuksista kilpailtiin Raisiossa yhdessä beauceronien, bouviereitten, mudien ja valkoisten paimenkoirien kanssa. Päätin tänä vuonna osallistua, vaikka matkaa täältä pohjoisesta melkoisesti onkin - olkoon samalla vähän niin kuin A-luokan lomareissu Variksen kanssa. :) Lajeista tarjolla oli jälki, haku, suojelu ja erikoisjälki kaikissa tasoluokissa, ja meidän ilmoittautuminen meni hakukokeen ykkösluokkaan.

Perjantaina taitettiin Vaakun kanssa kahdeksan tunnin ajomatka Raisioon, ja hyvissä ajoin oltiin Haunisissa odottamassa vuoroa tutustua kenttään. Vuorollamme otettiin seuraamista, estenoudot ja eteenmeno pallolle. Toivoin, että Varis olisi tullut noudoissa väärän esteen kautta takaisin ja oltaisiin saatu aikaan hieman draamaa ja seuraavaksi päiväksi tuoreeseen muistiin pieni vireennousu siihen kohdin. Draamaa ei nyt saatu, mutta yritin kyllä seuruussa oikeasti treenata enkä vain fiilistellä...

Lauantaiaamuna palattiin pelipaikalle odottamaan rotutovereita, ilmoittautumaan ja tarkastamaan koira. Muutamien poisjääntien myötä kisaan osallistui kymmenen valkkaria, kymmenen beussia, kahdeksan bouvieria, viisi mudia ja viisi briardia eli kaikkiaan 38 koiraa.

Meidän kisapäivä alkoi aamun neljännessä parissa tottiksella. Vaakku oli ihan mukavassa potkussa ja saatiin aikaan ehjä suoritus ilman vitosen liikevirheitä. Voimaton tasamaanouto ja hypyn kosketukset olivat suurimmat notkahdukset. Noutojen päättämiset ja eteenmeno oli omasta mielestä erityisen hienot. Itseäni nauratti, kun Vaakku luoksetulossa edessä sanoi hau hau ja noudoissa irrotuskäskystä tiukkasi vähän otetta ennen irroitusta. Näitä molempia on muutamassa treenissä tehty ja suureksi yllätyksekseni Vaakku reippaana esitteli uudet taidot kokeessakin. Tottiksesta meille pisteitä 94.

Seuraavaksi päästiin hakuradalle, joka oli profiililtaan hyvin erilainen, mihin me Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla on totuttu. Radan vasen puoli nousi koko matkalta korkealle kallion päälle ja oikea puoli oli loivasti laskevaa mäntymetsää. Vaakku tuntui alkupuheitten aikana hieman lässähtävän, ja niinpä se vasemmalle lähetettynä mitään etsimättä jäi sinne kallion päälle luuraamaan, että joko täältä saa tulla pois. :o Onneksi oikeaan etukulmaan lähti hyvin, teki ison piston ja löysi noin 25 metriä aluetta eteenpäin maakuopasta ukon. Ilmaisu ja näyttö ok.

Sitten tein käsittämättömän kämmin, ja en laittanut Vaakkua uudelleen sinne vasempaan etukulmaan vaan lähdettiin etenemään aluetta. Ehkä alitajunta oli sitä mieltä, että ykkösluokassa kaksi maalimiestä ei voi olla laitettu noin alkuun aluetta. Toki silti kulmaan pitäisi tehdä pisto edes muodon vuoksi. Radan keskelle ja loppuun Vaakku teki ihan kelvolliset tyhjät, kunnes tuli kallion päältä vasemmasta takakulmasta rullan kanssa. Näyttö ok.

Löydetyistä maalimiehistä ja ilmaisuista tuli täydet pisteet, mutta työskentelypisteitä verotti reippaasti se tosiasia, että vasempaan etukulmaan jäi umppariukko. Vanhoilla säännöillä tai kakkosen radalta ei siis olisi saatu tulosta, aijaijai. Tiedä sitten, olisiko kulma tullut otettua tarkemmin, jos kaikki kolme ukkoa olisi ollut pakko löytää... Koiraa tuntemattoman silmään työskentely näytti varmaankin innokkaalta ja energiseltä, mutta todellisuudessa ei ollut nyt kyllä lähellekään sellaista oksat pois ja pala latvaa -meininkiä kuten etsintäkokeessa. Pisteitä henkilöhausta 158.

Lopuksi mentiin koko kokeen ihan viimeisenä koirakkona esineruutuun. Lähetin oikeaa reunaa myöten ja tuota pikaa Vaakku toi takakulmasta esineen. Aikaa meni 25 sekuntia. Kovasti siinä vitsailtiin, että tällaista suoritusta tässä onkin odoteltu ja tällaiseenhan se on päivä hyvä päättää. Esineruudusta 30 pistettä.

Kisakeskuksessa olikin meidän palattua tulokset jo hyvin pitkälti selvillä. Vaakku sai sen HK1:n mitä lähdettiin hakemaan pisteillä 282 ja sijoittui luokassaan toiseksi. Muita briardeja ei hakukokeessa startannut, joten Vaakusta tuli briardien hakukokeen rotumestari. Briardeissa päästiin jakamaan mestaruus myös jälkikokeessa Peipolle tuloksella JK1 ja suojelukokeessa Aapolle tuloksella IP2. Palkintojenjakoseremoniaa riittikin päivän päätteeksi pitkäksi aikaa, kun jaettiin palkinnot kaikissa lajeissa ja luokissa ja vielä kaikkien viiden rodun mestaruudet. Jälkikäteen selvisi vielä, että briardit voittivat leikkimielisen joukkuekilpailun - hyvä briardit!

Variksen kanssa jäätiin suosiolla vielä toiseksikin yöksi Raisioon ja tehtiin pitkä kotimatka sunnuntaina päivänvalolla. Kiitokset kaikille briardiosallistujille ja -katsojille kivasta päivästä - mukava oli nähdä uusia ja vanhoja tuttuja ja muutenkin oli oikein kiva reissu Variksen kanssa!

...ja lisää hakua

Koe lähenee, treenaaminen tihenee ja ongelmat pahenee, eikö se jotenkin näin ruukaa mennä? Sunnuntaina treenattiin taas vähän pidempää rataa Muuraiskankaalla. Tehtiin alue samaan paikkaan, mutta mutkan sijaan jatkettiin keskilinjaa suoraan. Vaakulle laitoin valmiit ukot etukulmaan, keskelle ja takakulmaan, väliin tyhjiä sen verran kuin sattuu tulemaan.










Etukulman ohi kaarsi liian aikaisin, joten sieltä ukko vasta toisella yrittämällä ylös. Yliheitolla hieno tyhjä vasemmalle. Kolmospistoa jouduttiin hieman jankkaamaan, kun ei irtoo tai jos irtoo, niin ei ainakaan etene. Neloselta löytö, joskin taisi sillä ja vitospistollakin työskennellä ensin taaksepäin. Kutoselle ei meinannut tyhjä luonnistua ollenkaan ja tästä kamalan pauhaamisen ja vääntämisen jälkeen suunnilleen jahtaamalla erävoitto 2 - 0 allekirjoittaneelle. Takakulmasta sitten hieman nihkeällä irtoamisella löytö. Oltiinkohan me jotenkin väsyneitä, kun epätoivon sijaan huumoria ja naurunremakkaa riitti näistä treeneistä vaikka kuinka.

Vaakun neulansilmäpistoista ja jopa taaksepäin työskentelystä sisuuntuneena seuraavana päivänä kätevänä (tai epätoivoisena) tee-se-itse-emäntänä pystytin pienen piilojenkiertotreenin haulikkoradalle. Vaakku sai kiertää piiloja tarkistaen niiden namikippotilannetta ja minä kuljin keskilinjalla kannustaen Vaakkua keskilinjansuuntaisessa etenemisessä. En tiedä oliko hyötyä, mutta ainakin koira sai toimintaa ja emäntä liikuntaa piiloja kanniskellessa.

Perjantaina treenattiin perinteisempään tyyliin maalimiesten kera samaisella haulikkoradalla. Kukaan ei ehkä olisi ikinä osannut arvata, mutta Vaakun treeniteemana oli pistoilla (oikeaan suuntaan) eteneminen. Vaakulle otettiin siis suorapalkoilla neljä haamua, joista ensimmäinen piiloutui suoran piston päähän, ja loput kolme siirtyivät näyttäydyttyään aluetta eteenpäin.



Sunnuntaina treenattiin Salonpäässä alueella, jossa saatiin takakulmaan kannella peitettävä maakuoppa. Vaakulle päivän pääpointtina olikin ilmaisu umpparista ja maakuopasta.

Oikeaan etukulmaan tuli hyvä tyhjä. Vasemmalla umpparin ympärillä Vaakku kuppaili sisäänpääsyä hakien vaikka kuinka pitkään ennen kuin ilmaisi. :o Kolmonen oli haamu suoran piston päässä suorapalkalla. Nelosena oli haamu, joka eteni takakulmaan maakuoppaan ...ja siellä alkoi sama häärääminen kuin umpparilla. Vaakku pyöri innoissaan kuopan laidalla pyrstö pystyssä yrittäen päästä kannen alle ja hirveän hääräämisen jatkoksi alkoi vielä haukkuaräksyttämään. :o Minun voimasanat ei tähän näytökseen tuoneet muutosta, joten kutsuin koiran pois ja kappas, sillähän oli rulla kainalossa. Kuopan reunalla pää alhaalla teutaroidessaan oli siis astunut rullapannan sisään. Uudella lähetyksellä saatiin viimein ilmaisu kuopalta. Loppuun otettiin keskilinjalta karkaava ukko, jolta hyvä ilmaisu.

Seuraavana päivänä pystyteltiin piiloja hakutreeneissä sähkölinjan maastoissa, mutta otettiin ihan uusi keskilinja. Vaakun treenissä suurin mielenkiinto kohdistui tietysti umpipiilojen ilmaisuihin, ja jo vain se yritti ryskiä sisään ensimmäiseen piiloon ihan tosissaan ennen ilmaisua ja seuraavalla piilolla onnistuikin siinä. Oli nimittäin yrittänyt piiloon sisälle, sitten oli tullut hetkeksi hiljaista - ja sitten yks kaks kunnon yllätyshyökkäyksellä rynnisti sisään. Sekunnin verran tuijottivat siinä maalimiehen kanssa silmät lautasina toisiaan, Vaakku sieppasi rullan kaulastaan ja lähti. Voi elämän kevät... mikä ihmeen hinku sillä on nyt tullut nähdä maalimies ennen ilmaisua?

Kisareissuun lähtö häämötti kolmen päivän päässä, joten tiistaina yritettiin vielä Millan kanssa treenata suljetun umpipiilon ilmaisua (rytinää ja ryskettä riitti edelleen) ja torstaina tappion nielleinä otettiin Minnan kanssa vielä hyvät sujuvat ilmaisut hieman raollaan olevasta umpparista.

Hakua...

Hakutreenailussa on aktivoiduttu syyspuolella säiden viilettyä, joten treenikuulumisiakin on nyt päässyt hieman kasaantumaan. Pitää yrittää lyhytsanaisesti ja mutkia oikoen kiriä touhuja ajan tasalle.

Kesällä käytiin vain kahdet hakutreenit, ja niistä ensimmäisissä Haulikkoradalla päästiin Vaakun kanssa vääntämään aiheesta tarviiko mennä osoitettuun suuntaan, ja siitä päästiin sujuvasti aiheeseen otetaanko kiintorullaa turhaan. Ensimmäisestä topiikista taisi jäädä vielä hieman tulkinnan varaa, vaikka 1 - 0 -voiton siitä ihan väkisin otinkin. Jälkimmäisestä aiheesta päästiin vähän paremmin yhteisymmärrykseen.

Toinen treeni tehtiin sähkölinjan alla. Tällä kertaa Vaakulle tuli tottelemisaiheinen dilemma, kun etukulman piilolle lähetettynä se haistoikin radan puolivälissä olleen ukon. Ukko oli niin kaukana, että onneksi ei karannut sinne vaan jäi tilannetta empimään. Uudella lähetyksellä teki piston etukulmaan, löydön toisesta etukulmasta ja sitten pääsi nostamaan dilemmaukon ja lopuksi tekemään löydön vasemmalta. Hieman empien meni sinne dilemmaukolle aprikoiden, saakohan sitä nytkään ilmaista. Toivottavasti me joskus päästään jonkinlaiseen tasapainoon hallitun risteilyn eli järkevien pistojen ja hajujen mukaan menemisen välillä.


Sitten tulikin pitkä, puolentoista kuukauden hakutauko ja asiaan palattiin vasta elokuun lopulla haulikkoradalla. Taas uudeksi orientoivaksi aluksi valettiin uskoa, että ukot löytyy osoitetusta suunnasta. Otettiin simppelisti suorapalkoilla kuusi ukkoa, joista kaksi ensimmäistä haamuja ja loput valmiita. Yliheitoillekin olisi ollut oivallinen tilaisuus, mutta lähetin jokaisen piston viereltä, jotta saadaan palkitsevia toistoja lähetystilanteeseen.

Sunnuntaina treenattiin hieman pidemmän kaavan mukaan Muuraiskankaalla. Variksen kanssa oltiin tuossa maastossa treenaamassa ensimmäistä kertaa ja lisäksi mukana oli uusi maalimies - tällä kertaa vieläpä oikeastikin mieshenkilö eikä aina vain meitä maalinaisia. Radasta tuli noin 250 metriä pitkä ja se teki 90 asteen kulman, mikä hieman aiheutti haasteita tuon kulman pistottamiseen.

Vaakun treenin tekivät kaksi maalimiestä, jotka etenivät alueella. Kaikkiaan tuli parinsadan metrin matkalle Vaakulle etsittäväksi seitsemän valmista ukkoa, jotka suorapalkaten kuljettivat Vaakkua hieman eteenpäin. Tämä oli arvatenkin kiva treeni, jossa päästiin kuin huomaamatta koluamaan läpi vähän pidempi rata - vieraassa maastossa ja vieraan maalimiehen kanssa.

Heti seuraavana aamuna hakuiltiin Kempeleen laavuradalla. Ohjelmassa oli satasen matkalle kolme ukkoa suorapalkoilla ja kolme tyhjää joukkoon. Vaakulla oli taas kovasti vauhtia ja aika paljon vähemmän tottelevaisuutta.

Vasempaan etukulmaan teki laajan tyhjän, oikeasta kulmasta löytö. Kolmospistolla teki minun kutsuista, käskyistä ja huutamisesta piittaamatta kilometrin mittaisen tyhjän, jolla kävi takakulman maalimiehellä. Oli kuulemma pysähtynyt muutaman metrin päähän, katsonut tosi turhautuneen näköisenä että sorry nyt vaan ja lähteny juoksemaan keskilinjalle - ilman rullaa. Vaakun pitäisi tietysti ilmaista löytönsä, mutta nyt se taisi tietää, että kutsua olisi pitänyt oikeasti totella jo kilometri sitten. Oikealle keskelle teki hyvän tyhjän, yliheitolla "löysi" takakulman ukon ja taas yliheitolla löytö toisesta takakulmasta.


Perjantaiaamuna treenattiin laavuradan suunnalla, mutta uudessa kohtaa. Tehtiin kaikille koirille samankaltainen lähes kokeenomainen treeni valmiine ukkoineen, ilmaisuineen ja näyttöineen. Vaakulle vasemmasta kulmasta löytö, ilmaisu, näyttö ja hallinnasta palkka. Näytölle tuli autosta karannut Robi-herrakin kaveriksi, mutta Vaakku ei sitä joutanut noteerata, kun oli hommat pahimmoilleen kesken. Toisestakin kulmasta löytö, ilmaisu, näyttö ja hallinnasta palkka. Kolmas pisto oli loistava tyhjä - taaksepäin. Uusintapisto oli hivenen vajaa, mutta lähti sinne kuitenkin suosiolla. Yliheitolla puolenvaihto, hyvä eteneminen, löytö kulmasta ja suorapalkka.