Missä mennään

Pitää tehdä taas jonkinlainen koonti, missä mennään meidän tokoiluissa. Kuukauden ajalta ei millään muista yksittäisiä treenejä, vaikka niitä treenikertoja liian vähän onkin. Yhdet kimppatreenit tehtiin kelpieseurassa, ja niistä jäi kyllä mieleen, että eivätpä aluksi oikein sujuneet. Niissä pyörä tuli sitten ties monennenko kerran keksittyä uudelleen, sillä yhdessä liikkeessä olin päättänyt käyttää hieman vaatimista - ja kas, sen jälkeen alkoi kaikki muutkin hommat sujua ihan eri tahdilla ja varmuudella. Olen siis taas hiljakseen onnistunut lipumaan sellaiseen säälittävään houkutteluun ja palkkailemisen takia palkkailuun, jotka alkaa toki näkyä koirankin tekemisessä - eikä kyllä hyvällä tavalla. Nyt ryhtiliikettä siis taas!

Luoksetulon stoppeja on tehty kotipihassa. Aika kehnot ovat toistaiseksi. Seisominen on pallonheitolla näppärä, mutta ei siinä sellaista varmuutta ole, että missä tilanteessa tahansa onnistuisi. Maahanmeno on hidas, sillä pysähtyminen kestää ja vasta pysähdyttyään Varis tekee ripeän maahanmenon. Toisinaan on onnistuttu samaan  aikaan kiva vire, jossa pysäyttelyt eivät ole ollenkaan vaikuttaneet läpijuoksujen tai jatkamisten vauhtiin.

Hallilla on tehty pitkää luoksetuloa kartioitten ohitse ja vaihtelevasti palkattu läpijuoksuista, pysäytyksistä tai jatkamisista. Tässäkin on nähty jos jonkinlaista ongelmaa alkaen siitä, ettei koira lähde kutsusta ollenkaan, pysähtyy huonosti, pysähtyy mutta lähtee valumaan uudelleen ennen aikojaan, pysähtyy mutta lähtee huonosti taas liikkeelle ja niin edelleen. Ihan ansaitusti on siis tämä liike minun inhokkilistan kärjessä! Onneksi treenin aikana on noitten ongelmien jälkeen aina saatu aikaan ihan lupaaviakin pilkahduksia, mutta se saadaanko missä aikataulussa edes jokseenkin varmasti laakista onnistuvaa kokonaista liikettä aikaan, onkin eri juttu.

Ruudun olen käynyt rakentamassa valmiiksi Variksen näkemättä ja jättänyt sinne ensimmäistä lähetystä varten lelun. Aloitukseen on yritetty opetella sanaa, josta Varis osaisi katsella etsiä ruudun valmiiksi. Hieman turhan hanakasti se katsekontaktia tuossa tilanteessa hakee ja malttaa vain nopeasti vilkaista - tai olla vilkaisevinaan - ruudun suuntaan. Ruutuun laukkominen on aina pikkuisen hidas. Ruudussa maahanmeno oli jo hyvä, mutta tuntuu nyt taas unohtuneen ja saattaa tapahtua vasta toisella käskyllä istumisen kautta. Ruudusta seuraamaan tulot on jo olleet ok, mutta noissa kelpparitreeneissä alun huonossa vireessä ne ei sitten taas sujuneetkaan. Vähän turhan monta kiikun kaakun kohtaa on siis tässäkin liikkeessä.

Kaukot avoimen luokan malliin meni kelpparitreeneissä hyvin myös liikkeenohjaajan häiriköiminä. Voittajaluokan kaukoissa taas jo pelkkä maasta seisomaan nousu osoittautui hankalaksi ja tapahtui aina kahdella käskyllä istumisen kautta. Tätä opeteltiin sitten kotona lähietäisyydeltä ja homma alkoikin sujua kohtuullisesti. S-M ja S-I -asennonvaihtojen tekniikkaa  ja etenemistä en halua edes ajatella. Tavoitteena on vain ja ainoastaan, että asennot vaihtuisivat yhdellä käskyllä. Ja siinäkin näyttää olevan hieman tekemistä.

Tunnarissa kokeenomainen, täysin avuton :-D suoritus osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kun ei kertakaikkiaan mitään kuittausta oikean valinnasta antanut, niin koira saattoi palata tarkistelemaan tai sitten seisoi oikea tunnari suussa kapuloitten keskellä, kieli poskella väijyen ja häntää heiluttaen, että nonii, kuittaas nyt. Tässä kohden tehtiin sitten tunnaria taluttimessa, mikä on Vaakulle selvä merkki, että kyseessä on noutoliike ja sieltä tullaan samantien takaisin. Hetken aikaa oman tunnarin etsiminen kärsi, kun koiralla oli tietysti karrrrmea kiire, mutta etsiminen alkaa olla taas aika ok ja tunnarin kanssa tullaan kuittauksia odottelematta takaisinkin.

Muita noutoja eli tasamaanoutoa, metallinoutoa ja hyppynoutoa on tehty jonkun kerran. Parhaimmassa vireessähän ne menee hienosti, muutoin sitten noh, ne tapahtuu. Pikkuisen on sellaista suoraan heitosta karkaamisen tuntua olemassa, joten liikkeenohjaajan käskytystäkin täytyy vielä kokeilla.

Avoimen hyppy on sujunut niin superisti, että ehdin jo ajatella että ihana, kun on yksi varma liike! No eiköhän sitten hetipian kotipihassa palloillessa Vaakku tekaissut hienon jojohypyn, ettei nyt pääsisi liian varmalta tämäkään liike tuntumaan. :)

Tokon kootut

Vaakun kanssa on jatkettu tokokuvioiden harjoittelua. Hallin lämmitetyt ajat ja omat aikataulut eivät osu aivan parhaalla tavalla yksiin, joten toisinaan on hallin sijaan treenattu kotipihassa. Onneksi pakkaset on pääasiassa pysyneet kohtuudessa, niin on tarjennut hyvin ulkonakin.

Luoksetulossa otettiin muutaman treenikerran mittainen läpijuoksukuuri kartioitten ohitse. Palkkapallon on nyt saanut aina napata kädestä, niin ei tarvitse kytätä lentääkö pallo vai ei. Voittajaluokan pysäytyksiä kokeilin kerran ja totesin, että treeniä tarvitaan. Stoppeja on siis tehty lisää lyhyeltä matkalta kotipihassa auton ympäri kiertäen.

Ruudussa olen jättänyt kosketusalustan pois. Vaakku nimittäin ärsyttävän tunnollisesti aina etsii sen alustan eikä vain singahda sen oletettuun paikkaan seisomaan ja kyttäämään palkkaa. Ilman alustaa se osaa nyt kohtuullisesti asemoitua ruutuun kyttäämään. Välillä olen ylläriksi vienyt ruutuun lelun (tarpeeksi ison, ettei tarvi sitäkin etsiä) valmiiksi. Reunanauhoja en edelleenkään omista, joten olen rajannut ruudun hyppyrimoilla.  Ruudunkin kokeilin kerran kokonaisena liikkeenä, ja se lopun seuraamaan tulo vaikeammalle puolen meni laiskanläksyksi. Kotipihassa onkin nyt pari kertaa tehty seuraamaan tuloja erilaisista kulmista.

Jäävistä liikkeistä on tehty maahanmenoa ja seisomista. Istuminenkin pitäisi toki ottaa ohjelmistoon. Asennot on menneet yleensä ihan oikein. Ohi kävelyssä ja paluussa koiran takaa on Vaakku pysynyt hyvin samoilla tassunsijoillaan. Istumiset perusasentoon on yleensä jäävissä kivan nopsat.

Kaukoja on treenattu toistaiseksi pääasiassa avointa luokkaa varten. Ne onkin nyt aika kivalla mallilla ainakin yksinään treenatessa eli ripeät nousut ja makuut. Makuusta aiheutuu aina jonkinasteinen innostuminen ja villi hännänheilutus, mutta avoimen luokan vaihtovälit on niin pitkät, että siinä ehtii asettua ennen uutta käskyä. Saa nähdä, miten kaukot toimii, kun tulee liikkurikin taas mukaan kuvioon. Mä niin muistan, kuinka Ränni ekassa avoimen kokeessaan tuijotti evil eye -ilmeellä liikkuria tiukasti koko liikkeen ajan tekemättä yhden ensimmäistä asennonvaihtoa. Voittajaluokan kaukojakin pitäisi treenata toden teolla. Nyt on vain pari kertaa tehty yksittäinen istumasta seisomaan nousu ja namikipolle taakse vapautus. Hieman Vaakku tuppaa vinottaa namikippoa kohti, mutta ehkäpä siihen ei sitten ilman kippoa ole enää tarvetta. Mihinkään hienoihin asennonvaihtotekniikoihin minun pitkäjänteisyys ei tässä inhokkiliikkeessä(kään) riitä.

Hyppy avoimen luokan malliin on alkanut hiljakseen sujua. On tehty toki paljon pallonheittoja menohypyn aikana, jotta piski lähtisi vauhdilla ja irtaantuisi hypyn yli pitkälle. Istu-käsky on alkanut toteutua jopa vauhdistakin eikä aiheuta seisomisen tarjottelua tai hämmentynyttä esteen taakse palaamista ja siihen istumista.

Seuruu, tasamaanouto, hyppynouto, tunnari ja metallinouto onkin sitten jääneet vähemmälle ja odottavat vuoroaan näitten kaikkien edellisten lisäksi. Ei tarvi siis pähkäillä, että mitähän sitä tekis - paitsi ehkä runsaudenpulan vuoksi. Mukava kuitenkin, kun kokeet häämöttää ja on tavoitteellista tekemistä!

Harrastusvuoden aloitukseksi

Tammikuun ensimmäisessä postauksessa on taas paikallaan miettiä, mitä viime vuonna saatiin tehtyä ja millaiset voisivat olla suunnitelmat alkaneelle vuodelle. Kauhean vakavasti näihin suunnitelmiin ei tule suhtauduttua. Kuitenkin ihan hauska on jälkikäteen verrata, osuiko kuvitelmat ollenkaan kohdalleen. Joskus tulee tehtyä enempi, joskus vähempi.

Viime vuosi meni oikeastaan kokonaan Variksen nimiin, ja tammikuussa olin tavoitteitakin nimennyt vain sille. Rännin kanssa käytiin toukokuussa hieman ex tempore kokeilemassa erikoisjäljen 2-luokkaa. Tuloksetta jäätiin, enkä sitten hetkellisestä innostumisestani huolimatta jaksanut enää syksyn päälle alkaa lajia treenata uutta yritystä varten. Tilanne olisi ehkä eri, jos olisi hyvät pellot käytettävissä treenaamiseen. Joka tapauksessa puuhaa meillä riitti Variksen lajienkin parissa.

Variksen kanssa käytiin vuoden aikana tokokoe, käyttäytymiskoe, jälkikoe ja kolme agilitykisaa. Kesäkuussa aloitettiin tokokokeella, josta saatiin rimaa hipoen ALO1-tulos ja samalla rotumestaruus. Elokuussa tehtiin kisareissu Nurmekseen, missä käyttäytymiskokeesta saatiin kilpailukirjaan BH-merkintä. Viikkoa myöhemmin vain muutaman päivän varoitusajalla oltiinkin jo jälkikokeessa Kalajoella, mistä kotiintuomisiksi JK1 huippupistein 296. Vuoden päätökseksi marraskuussa osallistuttiin vielä kolmeen agilitykisaan, joista saatiin kaksi luokanvaihtotulosta.

Vuosi oli siis Varikselle varsin tuloksellinen kaikessa mihin ryhdyttiin. Ennen kaikkea oli mukavaa, että nuo kokeet sujuivat kerta kerralta paremmissa tiloissa eivätkä kisatilanne, vieras kenttä tai esteet siihen juuri vaikuttaneet. Vuosi oli itsellekin sillä tavalla erilainen ja tavallista jännittävämpi, että pitkästä aikaa tuli aloitettua kisailut uuden koiran kanssa. Aina nuo kisatilanteet jännittää, uuden koiran kanssa jännittää hieman enemmän ...ja Variksen kanssa siihen vielä vähän ylimääräistä päälle!

Yllättäin kaikkein suurimmaksi haasteeksi nousi koepaikkojen puute. Yritin saada paikkaa käyttäytymiskokeeseen elokuun alkupuolelle ja jälkikokeita syksylle siihen malliin, että päästäisiin yrittämään valiokelloa käyntiin voittajaluokassa... Mutta eipä saatu tuon Kalajoen jälkeen yhtäkään koepaikkaa, vaikka aina Hyvinkäätä ja Ulvilaa myöten tuli kyllä yritettyä. Tosi harmillista.

Tänä vuonna ihan ensin toivotaan parempaa onnea koepaikkojen kanssa. :) Jäljen osalta koetetaan siis saada pääsy voittajaluokkaan ja sieltä mielellään ensimmäinen ykköstulos. Tokossa olisi mukava saada ykköstulos avoimesta ja voittajaluokasta, ja sivulajin sivulajissa agilityssa tavoitellaan siirtoa 2-luokkaan.

Loppuvuoden treenit

Välipäivinä on kaiken syömisen lomassa aktivoiduttu sen verran, että on Variksen kanssa käyty kolme kertaa hallilla kuluttamassa kinkkuvarantoja. Varis syömällä kinkkua ja minä olemalla syömättä sitä edes noitten treenien ajan.

Torstaipäivänä tehtiin hallin pihassa ensin vähän lumitöitä ja sen jälkeen päästiin treenaamaan ruutua, luoksetuloa, avoimen luokan kaukokäskyjä ja metallinoutoa. Ruutuun olin nyt askarrellut reunanauhat, mutta ne oli niin kevyet, että Vaakun juostessa ruutuun tai pallon perään nauhat leyhähtelivät pois paikoiltaan. Vaatii siis hieman lisää tuotekehitystä. Luoksetuloa eli läpijuoksuja, pysäytyksiä ja siitä taas jatkamisia tehtiin hyppyesteen siivekettä kiertämällä. Varis laukkoo vain sellaista kevyttä pikkusievää laukkaa, mutta toisaalta tuollaisessa työvauhdissa se on valmis myös hyviin pysähdyksiin. Jos vain laukkoo tuota tasaista tahtiaan kaikki pätkät, niin kelpaa minulle. Avoimen luokan kaukokäskyihin jumpattiin ihan vain sitä nopeutta, ja metallinoutoa tehtiin remmissä, matkaa vähitellen pidentäen.

Perjantai-iltana käytiin taas hallilla, ja tällä kerralla tuli pitkästä aikaa (yli vuoteen) otettua Variksen tekemistä videolle. Valaisevaa on nähdä itsekin, miltä se näyttää - puhumattakaan miltä se oma tekeminen näyttää. Auts! Videon äänet on otettu pois, sillä hallissa viereisellä kentällä oli varmaan puolen tunnin ajan käynnissä irtokoiran pyydystys lelun vingutteluineen ja kutsumisineen. Meinasin luopua ensin koko videoinnista, mutta hetken reenailtuani otin sitten kuitenkin. Taustamusiikkia on kyllä laitettu puoleen väliin asti, mutta en sitten keksinyt, miten sen saisi toistumaan koko videon loppuun tai laitettua jonku muun musiikin jatkoksi...




Vuoden treenailut päätettiin tänään hallilla lyhyillä, hauskoilla juoksentelutreeneillä. Tehtiin erilaisia luoksetuloja pelkkinä läpijuoksuina, juoksenneltiin myös puisen noutokapulan kanssa ja vähän tehtiin myös kaukokäskyjä pallonheittopalkalla. Helppoa ja hauskaa, kiva oli juoksennella ja rallatella pallon perässä hallissa. Näissä tunnelmissa ei muuta kuin uuteen vuoteen!

On hanget korkeat nietokset

...vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä!

Nyt on viimein saatettu blogi ajan tasalle, koti siivottu, jouluviemiset valmiina ja säänkin puolesta on saatu aivan upean valkea joulu. Vaakun kanssa ollaankin viittä vaille valmiit lähtemään kylään aattoillan viettoon!

Oikein Hyvää Joulua kaikille!

Joko mennään?

Liikkuroitua tokoa

Kolmen viikon oman treenailun jälkeen käytiin hallilla tokoilemassa taas kelpieseurassa.

Vaakun kanssa otettiin alkuun vähän seuraamista, ja sen jälkeen sitten itse asiaan eli tunnariin. Vähän epäilin, mahtaakohan se muistaa viime kerralta, että pitääkin löytää oma tunnari muiden ihmisten hajuisten joukosta (eikä mikä tahansa ihmisen hajuinen blancojen joukosta niin kuin jäljellä). Vaan turhaan epäilin, hyvin Varis etsi oman niin kellotaulusta kuin rivistä. Nyt otettiin mukaan muita kokeenomaisia elementtejä eli olin alusta loppuun seisaallaan ja käännyin tunnarin viennin ajaksi selin. Aavistuksen verran Vaakulla oli tunnarin valittuaan epävarmuutta lähteä tuomaan tai tuominen on vähän hitaahko, jos ei heti saa palautetta, että hyvin menee ja tuo vaan. Pitää treenata tuota innostamalla piski tavoittelemaan palkkaa minulta ja käskemällä siitä hakemaan tunnarin, niin että hädin tuskin malttaa irtaantua etsimään oman, kun on jo valmiiksi kiire takasin. Ja itse pitää muistaa olla koko ajan hiljaa! Onneksi tätä tunnarin hakemista voi hyvin harjoitella itsekseenkin.

Toisena liikkeenä otettiin Variksen kanssa avoimen luokan kaukokäskyjä. Liikkuri seisoi näyttötaulun kanssa vaihtelevasti koiran takana, sivussa ja etuviistossa. Tarkoitus oli nyt treenata lähinnä tuota liikkurin läsnäoloa, mutta treenattavaa riittää kyllä itse asennonvaihdoissakin. Vaakku ei etene, mutta tekee asennonvaihdot aika hitaasti. Ja nyt tietysti liikkeenohjaajasta johtuen aluksi tosi hitaasti. Treenin edetessä toki liikkurin ihmettely väheni ja tahti parani, mutta ei Vaakku tosiaan koskaan ole tässä liikkeessä mikään rivakka. Täytynee treenata tähän itsekseen vähän lisää vauhtia.

Loppuun otettiin vielä vähän ruutua ja avoimen luokan estehyppelyä. Ruutu oli eka kertaa ei kentän tyhjään suuntaan vaan kohti sekalaista "yleisöseinustaa", missä nyt oli myös kelpie odottamassa. Samoin ruudussa oli nyt reunanauhat, mitkä meillä on vielä hankkimatta. Tehtiin Variksen kanssa ruutuun kosketusalustalle menoa aika lyhyeltä matkalta, sillä selvästi tämä suunta oli koirallekin vähän kummallinen. Muutenkin kyllä olen ajatellut, että pitäisikö vaihtelevasti laittaa kuitenkin ruutuun leluakin ihan sen menovauhdin ylläpitämiseksi kunnollisena. Tähän saatiin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi laittaa lelu muutaman metrin päähän ruudun taakse, ja koira lähetetään ruutuun kosketusalustalle ja vapautetaan siitä palkalle. Tämä saattais olla hyvä, pitää kokeilla!

Kolmen viikon tokoilut

Muutama päivä toivuttiin agilitykisoista, ja sitten on taas hiljakseen koetettu aloitella tokotreenailua. Kotipihassa tehtiin parina päivänä hyppyesteen yli irtaantumista, ja sittemmin on ajeltu hallille (ensimmäisellä viikolla kerran, toisella kahdesti ja kolmannella kolmesti) lämpimämpiin olosuhteisiin säänsuojaan puuhastelemaan. Hallilla on kivituhkapohja, joka on loistava koirille ja ohjaajille liikkua, mutta täytyy myöntää, että joka treenin myötä tulee kuskattua varmaan kilon verran sitä pohja-ainesta kotiinkin vaatteissa, koiran karvoissa, leluissa ja suussa. Pthyi.

Pääasiassa on treenattu ruutua ja avoimen luokan hyppyä. Ruudussa on nyt kosketusalustana pakasterasian kansi, jonka taa Varis osaa hakeutua seisomaan ja tuppaa tarjota siihen myös nenäkosketusta. Ihan jonkun yksittäisen kerran olen ruudussä käskenyt seisomiseen jälkeen myös maahan, ja todennut että vaikka eteenmenossa vauhdista maahanmenot on ripeät, niin ruudussa tuon seisomisen jälkeen meneekin helposti istumisen kautta ja jää vajaaksi. Muutaman kerran olen vienyt koiran ruutuun maaten ja tehnyt liikkeen loppuosan eli kävelykuviot ja koiran kutsumisen.

Hyppyyyn etäisyyttä esteeseen on tehty vähän tavalla jos toisella. Välillä olen heittänyt pallon koiran ylitse menohypyn aikana tai pian sen jälkeen koiran irtaantuessa vielä menosuuntaan. Aika usein on tehty niinkin, että vien tai heitän pallon valmiiksi kauas esteen taakse, hypyn jälkeen vauhdista käsken istua (istuu tässä tilanteessa aina ihmeen hyvin) ja vapautan jatkamaan pallolle. Tähän avoimen luokan hyppyyn ei kyllä oikeasti kannattaisi kauheasti aikaansa tuhlata, kun kyseessä on vain läpimenoluokka ja ykköstulos tuskin kaatuu parin pisteen menetykseen, mikäli paluuhypyssä sattuu kolahtamaan. Tätä taitaa olla vaan kivempi treenata kuin muutamia muita mun inhokkiliikkeitä...

Ruudun maahanmenon tapaan myös hypyssä vauhdista tuo istuminen sujuu hyvin, mutta ensin pysähdyttyä onkin ihmeen vaikeaa. Siinä varmasti näkyy alokasluokan hypyn seisominen ja toisaalta myös se tosiasia, että me ei oikeen osata tokon kaukokäskyjä. Enkä tiedä miten opitaankaan, kun se on mun inhokkiliike numero yksi. Erikseen on tehty myös hyppyliikkeen loppuosaa eli luoksetuloa esteen ylitse - myös niin, että linja ei ole aivan suora, vaan Vaakku joutuu hieman koukkaamaan hypyn kautta.

Yksittäisemmin on otettu muutamia muita liikkeitä. Seuraamisessa on tehty eri nopeuksia käännöksineen ja pysähtymisineen sekä askeleita taakse ja sivusuuntiin. Nämä mielestäni sujuvatkin aika hyvin, joskin koko seuraamisessahan Varis edistää aika tavalla. Metallinouto sujuu hihnanmitalla ihan supersähäkästi, mutta vapaana pitkällä matkalla alkaa se kapulan ottamisen jappasu. Ottaa kyllä ja tuo, mutta ei se nyt oikeen kelpaa noin. Avuksi on otettu flexi, jotta saadaan vauhditettua tuo pitkän matkan noutokin samaan malliin kuin lyhyt. Jääviä on tehty kerran, ja yllättäin nyt Vaakun valikoimasta löytyi parhaiten istuminen ja maahanmeno. Minun inhokkiliike numero kakkosta eli luoksetuloa ja pysäytyksiä on tehty vain pari kertaa. Ja niitä pitäisi tehdä tosi paljon, että saa paljon läpijuoksuja, toisinaan pysäytyksiä ja lisäksi palkottua riittävästi myös pysäytyksen jälkeen luokse jatkamisia. Puuh. Ja kun nuo luoksetulot ei meillä alunperinkään ole mikään supersuoritus. Aluksi meinasin opettaa molemmat pysäytykset suullisilla käskyillä, mutta seisominen käsimerkillä toimii sen verran näpsäkästi, että ehkäpä sitten kuitenkin sillä mennään.

Yleensä käydään hallilla treenaamassa Variksen kanssa aivan kaksin, mutta eräänä perjantaina tuli otettua Noppis ja Ränni mukaan. Ränni nyt porhaltaa tietysti vielä kuten ennenkin, mutta mummelikin oli varsin tohkeissaan päästessään näyttämään miten se ruutuun meno, metallinouto ja tavallinen nouto tapahtuukaan. Hih.