Leiriltä kotiuduttua (ja kesäloman lopun lähestyessä) oli kova palo treenata Variksen kanssa. Päätin, että tänä syksynä ei vielä mennä edes käyttäytymiskokeeseen, vaan treenataan nyt tottista ja etenkin jälkeä tosi ahkerasti niin pitkälle kuin mahdollista. Ensi vuonna sitten toivottavasti saadaan suoritettua enempikin kuin ykkösluokka.
Maanantaina ja tiistaina käytiin tottistelemassa Ala-Temmeksellä. Lähinnä otettiin estenoutoja, jotka ainakin nyt noilla tutuilla esteillä menee hyvin. Tosin ensimmäinen esteenkaato saatiin tehtyä eli mennessä ylitettiin pystyeste ja palatessa pituushyppy. Vaakku ei tuollaisista ole moksiskaan, vaan estettä pystyyn nostaessa sitä pitää hätistellä pois tieltä esteen päältä kekkuloimasta.
Keskiviikkona tein Varikselle 500 metrin jäljen, jossa kuusi keppiä ja nami taas joka kymmenennellä askeleella. Tämän kaltaiset jäljet tuntuu nyt jo sujuvan aika hyvällä varmuudella eikä tämä jälki tehnyt poikkeusta. Uutena juttuna annoin nyt enemmän liinaa eli pysyttelin koko jäljen 5 - 10 metrissä. Hyvin meni näinkin. Varis jäljesti jäljesti innokkaasti, keskittyen, piti hyvän huolen jäljestä ja ilmaisi kepit.
Torstain jäljestä tulikin sitten varsinainen katastrofi. Tein 500 metrin jäljen, jossa kuusi merkattua keppiä, mutta ei yhtään nameja. En tiedä johtuiko namittomuudesta vai jostain muusta, mutta alusta asti jäljestys oli hapuilevaa ja empivää. Kepin ohi haahuilemisesta huomauttaminen oli sitten jo liikaa, kun jäljestäminen tuntui muutenkin olevan käsittämättömän vaikeaa. Jotenkin hapuillen ja haparoiden sitten sitkuteltiin jälki loppuun, mutta kyllä oli oikea tuskien taival. Kaiken lisäksi loppupalkkakin tietysti oli unohtunut autoon. Toisaalta ehkä ihan hyvä, joten ei muuta kuin korjaussarjaa heti kehiin. Tein uuden parin sadan askeleen jäljen hieman eri paikkaan, keppejä kaksi ja nami taas joka kymmenennelle askeleelle. Tämä meni onneksi jo huomattavasti paremmin ja hyvillä mielin saattoi loppukepistä antaa palkkaruuan. Täytynee nyt ainakin varalta vähentää nameja vain vähitellen?
Torstaina illalla käytiin vielä Ala-Temmeksellä kimppatreenivuorolla tottistelemassa. Muuten ei taidettu treenata mitään niin ihmeellistä, mutta Variksen kanssa otettiin paikkamakuuta toisen koiran suorittaessa. Paljon ei ole tullut paikallaoloa tuohon tapaan tehtyä, sillä tämä taisi olla jopa toinen kerta. Hyvin se on nämä pari kertaa paikallaan pysynyt.
Perjantaina sitten taas tekemään jälki. Nyt tein 500 metrin jäljen, jonne kuusi keppiä ja nami joka 20. askeleelle. Eli käytännössä sadan askeleen matkalle tulee neljä namia. Ja huh helpotusta, Varis oli super! Jäljestys hyvää, keppien ilmaisut hyvät. Eiköhän tämä taas tästä!
Ja sitten meidän treeniputki päättyikin lyhyeen kuin kananlento. Perjantaina Varis palasi ulkoilureissulta ontuen veriset tassunjäljet perässään; vasemman takajalan sisimmän varpaan anturassa oli ihan kunnon palkeenkieli. Se siitä treeniputkesta sitten. Harmitti aivan vietävästi. Tuollaisen parantelu aivan ennalleen ottaa kuitenkin aikaa useamman viikon. Luvassa siis ahkeran treenaamisen sijaan ahkeraa tassun huuhtomista, putsaamista, sitomista, tossujen pukemista ...ja turhautuneen energiaa pursuavan potilaan viihdytystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti