Leirin aloitus oli oikeastaan lauantaiaamuna, mutta me otettiin varaslähtö jo perjantaina, jolloin Taijalla ja Rännin pojalla Eddielläkin oli mahdollisuus käydä päiväseltään. Perjantaina iltapäivällä leiripaikalle saavuttua ehdittiin tehdä jäljet ja esineruutu. Varikselle kävelin jäkäläkankaalle lyhyen 300 metrin jäljen, jonne joka kymmenennelle askeleelle lihapullanpala. Kulmia oli kaksi ja keppejä neljä. Jos nyt oikein muistan, niin viimeisestä kepistä olisi mennyt ohi ellen olisi tiennyt stopata. Muuten aivan mallikkaasti jäljestetty.
Esineruuduksi tallattiin puolikkaan kisaruudun levyinen kaistale. Variksen otin lähetyssivulle odottamaan ja katsomaan, kun mitään puhumatta vein esineen ruudun takaosaan. Tehtiin näin varman päälle, sillä viime kerralla esineruudussa Vaakulla oli vaikeuksia edetä etupuoliskoa pidemmälle. Noh, nyt ei ollut irtoamisessa ongelmia. Vaakku sinkosi matkaan kuin jänis makuulta ja paineli suunnilleen Utajärvelle asti. Piti jo huudella sitä takaisin ja käyttää joku voimasanakin ennen kuin alkoi ruudun mitat riittää. Esine tuli sitten ihan nopsaan, kunhan koiran sai ensin (takaisin) etsintäalueelle. Ränni sai lopuksi käydä siivoamassa ruudun eli hakemassa muitten koirien treenien jäljiltä ruutuun vielä jääneen viimeisen esineen.
Lauantaiaamuna saapuivat loput leireilijät, ja ensitöiksi lähdettiin tekemään jäljet. Muutama sienestäjäkin näytti samoilla hoodeilla kuljeskelevan, mutta he taisivat ottaa toisen suunnan meidän autoretkikunnan kohdattuaan. Tein Varikselle alokasluokan mittaisen jäljen, jossa kuusi keppiä ja lihapullanpala joka kymmenennellä askeleella. Jäljestäminen oli tarkkaa, intensiivistä ja keskittynyttä koko jäljen alusta loppuun ja keppien ilmaisut kunnossa, joten ihan aiheesta voi olla tyytyväinen työskentelyyn. Loppusuoralle sattui vastatuuli tuomaan hajuja kenties edessä olevista nameista tai kepistä, mikä Vaakun keskittymistä pikkuisen hetken ajan häiritsi, ja se tekikin tuolla suoralla yhden aiheettoman ilmaisun jatkaen siitä kuitenkin loppuun taas hyvin.
Jäljet ajettua palattiin leirintäalueelle pitämään ruokatauko ja sen päälle siestaa sekä Pohjois-Suomen paikallisjaoston kokous. Kokouksessa Ränni sai kotiinviemisiksi paikallisjaoston käyttöbriardin kiertopalkinnon viime vuoden menestyksestään. Iltapäivällä oli sitten vuorossa hakutreenit sekä mahdollisuus ottaa esineruutua. Esineet jätin väliin, mutta hakuradalla piipahdettiin Rännin kanssa. Otettiin ihan vain valmiit maalimiehet etukulmiin ja siinä se. Alueen oikea puoli oli aukeaa jäkäläkangasta ja vasen puoli tiheämpää männikköä. Ilmaisut otettiin nyt poikkeuksellisesti kiintorullalla.
Lauantain treenailut olikin sitten sitä myöten pulkassa. Leirintäalueella ilta meni nuotiolla syödessä ja Oulujärven rannalla saunoessa. Viikonlopuksi sattui muutoin loistavan hyvä aurinkoinen sää, mutta aivan hillittömän kova tuuli. Tai oikeammin tuuli puhalsi järven yli suoraan rantatörmän juureen leirintäalueelle ja sieltä ylemmäs "mantereelle" noustua ei tuulesta ollut tietoakaan. Päivän touhuista väsyneet Ränni ja Varis ottivat aina mökkiin päästyä levon kannalta, ja yllättivät minut sillä etteivät päästäneet yhden ensimmäistä haukahdusta kolistelinpa minä mökkiin takaisin mihin aikaan tahansa. Nova-mummeliko se yleisen hälytystilan alullepanija aina onkin?
Sunnuntai aloitettiin paikallisjaoston perinteisellä juoksukilpailulla, jossa kellotetaan aika jokaiselle koiralle noin suunnilleen 100 metrin matkalla. Minun koirat vastasi ensimmäisestä sijasta listan molemmissa päissä, kun Ränni voitti kisan ja Varis jäi jumboksi. Varis tosin hävisi Rännille ajassa sekunnin ja ehti matkan aikana lähdössä vilkaista taakseen ja loppumatkasta jarrata haukkuakseen ajanottajan (voi elämä...) - eli siinä välissä mentiin kai kohtuullisen lujaa.
Ennen leirintäalueelle paluuta tehtiin vielä porukalla täysimittainen esineruutu loivaan ylämäkeen jäkäläkankaalle. Esineet laitettiin takakulmiin ja keskelle aivan ruudun etuosaan. Variksella haetutin valmiista ruudusta yhden esineen, joka taisi nyt ensimmäistä kertaa olla ihan vieras esine ja joku muu kuin hanska tai sukka. Aika näppärästi Vaakku eteni ruudun takaosaaan ja toi vasemmasta takakulmasta lompakon. Ränni pääsi vuorollaan hakemaan kaksi esinettä. Lähetin ensin keskeltä testatakseni, onko nenä auki heti ensimmäisellä lähetyksellä. Ja olihan se. Ränni lähti lujaa, veti liinat kiinni, palasi paikallistamaan etuesineen ja toi hyvin. Toinen esine löytyi aivan yhtä helposti oikeasta takakulmasta.
Ruudun jälkeen palattiin leirintäalueelle syömään ja siivoamaan mökit. Avaimet luovutettua puolenpäivän aikoihin ajeltiin vielä maastoihin treenaamaan. Varikselle en enää viitsinyt enkä jaksanut tehdä jälkeä, mutta Rännin kanssa tekaistiin taas lyhyt ja simppeli hakutreeni. Keskilinja kaartoi hieman oikeaan. Alueen vasen puoli oli alkuosasta tiheämpää ja loppuosasta hakkuuaukeaa ja oikea puoli aukeaa kangasmetsää. Nyt on tunnustettava, että en kyllä yhtään muista, miten tuli maalimiehet ja pistot sijoiteltua. Olisko ukot ollut vasemmassa etukulmassa, oikealla keskellä ja vasemmassa takakulmassa. Ja ei yhtään tyhjää. Noh, ihan normaalisti sujui kuitenkin ilmaisuineen päivineen.
Maastoilujen jälkeen lähdettiin sitten kotimatkalle, ja oli kyllä ihan luksusta ajella leiriltä kotiin, kun matkaa oli vaivaiset sata kilometriä. Ahkerasti tuli viikonlopun aikana puuhasteltua maastoissa, ja mukava oli nähdä Rännin poikien treenejä. Kuvia leiriltä löytyy galleriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti