Kootut hakuilut

Tarkistuslaskennan jälkeen täytyy ottaa muutama sana takaisin. Työleiriviikolla onkin käyty Vaakun kanssa yhdet tottikset ja kolmet hakutreenit. Kaikkiaan puolentoista kuukauden aikana on käyty ennätykselliset kymmenet hakutreenit. Oho! Aika monet siihen nähden, että meidän laji on jälki. Vaan eipä hakutreenit hukkaan mene. Kyllä me haussakin halutaan sitten joskus kokeisiin päästä, ja ylipäätään tämä laji on hyväksi sosiaaliselle emännälle ja vähemmän sosiaaliselle Vaakulle.


Vuoden toiset hakutreenit heinäkuun alussa pidettiin uudessa paikassa haulikkoradan lähellä, ja alueeseen sisältyi mukavasti mutkaa, kumpua ja muuta maaston muutosta. Variksen plääni oli kaksi valmista ja kolme haamua, mutta niistä tulikin melkein kaikki valmiita. Ennen alueelle tuloa katsottiin maalimiesten lähtö. Alueella eteneminen oli vauhdikasta ja sujuvaa, kun huutelin Vaakun aina suorapalkan jälkeen keskilinjalle ja lähetin taas seuraavalle. Neloselle pinkoessa lipsahti yksi "hau".


Seuraavaksi hakuiltiin vanhalla tutulla paikalla sähkölinjan alla. Varikselle oli suunnitelmana neljä valmista ja viimeiseksi haamu, mutta homma ei mennyt aivan kuin strömsössä. Kolmannelle valmiille Vaakku kaarsi aina liian aikaisin eteen tai taakse. Tästä tuli aivan tahtojen taisto ja lähetyksiä tuli noin sata. Epäilin jo, että Vaakku ei vaan halua löytää... Kuitenkin ukon näyttäydyttyä Vee paineli lujaa perille ja vaikutti siltä, että ei ehkä sittenkään vain edennyt riittävästi? Loput ukot otettiin haamuina.

Viime treenien selkkauksen jälkeen haulikkoradalla koetettiin taas varmistaa suorat pistot ottamalla kaikki ukot haamuina. Toivottavasti päästään näistä haamuista joskus vielä eroonkin... Tällä kertaa parittomalla puolella oli Varikselle uusi maalihenkilö, vaan ei sillä tuntunut olevan väliä, kuka metsässä palkkojen kanssa piileskelee. Treenien jälkeen autojen luona pelailtiin vähän irtorullalla ja ajateltiin ottaa ne treeniin mukaan - siinähän sitä samalla tulee haamuilla suorien pistojen harjoitteluakin.


Seuraavissa viisissä hakutreeneissä maalimiehet laitettiin metsään irtorullien kanssa. Rullan hakemista ja näytölle menoa me on keväällä kokeiltu kolme kertaa ihan muissa yhteyksissä, joten aivan ensimmäistä kertaa ei oltu pappia kyydissä. Vaakun kanssa otettiin käytännöksi, että piilolla maalimies antaa ensin yhden suorapalkkanamin (tätä kutsutaan kuulemma nimellä etunakki :) ja sen jälkeen rullan. Minä kannustan tuomaan rullan, taistellaan sillä vähän jotta rulla pysyy käteen asti suussa, sitten näyttöliina kiinni ja maalimiehen luo näytölle saamaan palkka.

Rullaketju toimi noiden viiden treenin aikana vaihtelevasti. Parhaimmillaan Vaakku hotkaisee etunakin, sieppaa rullan ja lähtee oma-aloitteisesti minun luo keskilinjalle ja sieltä sitten näyttöliina perässä takaisin maalimiehelle. Mutta vielä tulee black outeja, tai liekö ihan suoranaisia oikomisyrityksiä tai malttamattomuuksia, että rullan otettuaan jää tai palaa äkisti maalimiehelle takaisin kärkkymään palkkaa. Vaan eiköhän se siitä hiljakseen kirkastu, että etunakin lisäksi muuta ei tipu ennen kuin käy rullan kanssa hakemassa minut (tai ainakin näyttöliinan peräänsä) keskilinjalta.

Kaikenlaisia hauskoja tilanteitakin aina välillä sattuu. Erään kerran Vaakku hotkaisi etunakin ja sieppasi rullan sen verran kiireellä, että molemmat lensi hetimmiten yskäisyn mukana ulos. Sitten piti tietysti syödä nakki uudelleen, ottaa rulla maasta ja sitten menoksi! Oikomiskokeilussaan se on joskus hylännyt rullan parin metrin päähän maalimiehestä ja palannut takaisin kurkkaamaan maalimiehen olan takaa sen näköisenä että Mä kävin jo... O:)

Kauden kymmenennet hakutreenit tehtiin Salonpäässä. Tällä kertaa tallattiin 200 metrin alue, ja Variksen kanssa hyödynnettiin se yliheittotreenillä. Olikin aivan tervetullutta saada hieman itseään toistavien ja tylsän teknisten rullatreenien väliin jotain ihan muuta! Vasen puoli oli 150 metrin matkalta vanhaa hakkuuaukeaa ja koko rata muutoin hyvin helppokulkuista kangasmetsää. Koko matkalta takalaita laski vasemmalla puolen hieman alaspäin ja oikealla puolen nousi hyvin loivasti ylöspäin.

200 metrin matkalle otettiin vain neljä pistoa puolelleen, eli yhden piston aikana minä etenin keskilinjalla (ja seuraava maalimies maastossa) 50 metriä eteenpäin. Suorapalkan jälkeen kutsuin Vaakun keskilinjalle, ohjasin vauhdista yliheitolla toiselle puolen, missä haamu heilui valmiina ja koiran havaittua heittäytyi maihin. Koko rata saatiin vietyä tosi sujuvasti läpi ja Vaakulla tuntui olevan ihan superhauskaa, kun sai pinkoa oikein sydämensä kyllyydestä. Maalimiehet tosin vähän valittelivat, että maastossa se 50 metrin eteneminen ei ole ihan niin helppoa kuin minulla keskilinjalla... :))

Heti seuraavana päivänä jatkettiin lähes samalla teemalla sähkölinjan alla. Tällä kertaa oli tarjolla vierasta miestä, joka ennakkopelotteluista huolimatta uskaltautui maalimieheksi söpölle ja suloiselle ja maailman kilteimmälle pikku Vaakulle :-D alueen vasemmalle puolen. Siihen suuntaan otin Vaakun aina haltuun keskilinjalla, maalimies-huudon jälkeen haamu, sitten lähetys ja suorapalkka. Oikealla puolen maalimies eteni minun tahdissa ja sinne tehtiin yliheitot.