lauantai 31. elokuuta 2013

Ketku lottoaa

Tulin ilmoittaneeksi Variksen jälkikokeeseen myös seuraavalle viikonlopulle, joten vain viikon verran oli aikaa treenailla ennen uutta yritystä. Maanantaiaamuna käytiin tekemässä estenoudot ja eteenmeno tulevalla koekentällä Haukkukeitaalla. Illalla tehtiin vielä pienellä porukalla esineruutu Salonpäässä. Etsintäalue tehtiin vanhalle hakkuuaukealle, ja muut saivat sijoitella sinne kolme vierasta esinettä minun tietämättä. Varis löysi esineet takakulmista ja keskeltä aivan etureunasta, mutta aika meni täpärälle. Olisikohan se ilman palkkariekkumisia nipin napin riittänyt, mene ja tiedä.

Tiistaina esineruutuiltiin pikku porukalla kiitoradan päässä. Taas muut saivat päättää esineitten paikat - tosin ruutua tallatessa satuin näkemään pari. Varis haki nyt esineet vasemmalta takakulmasta, keskeltä takaa ja oikealta puolivälistä ihan ajassa, mutta yhtenä esineenä ollut röhköpossu aiheutti hieman kylmiäväreitä. Varis ei oikein ymmärrä vinkulelujen hauskuutta (oikeammin se suorastaan ällöää niitä), ja röhköpossuakin se pähkäili hetken ennen kuin toi sen jostain korvannipukasta roikottaen. Ihan pikkuruinen putoamisen vaara havaittavissa... Ruudun jälkeen tekaistiin Vaakun kanssa vielä jana, jossa nähtiin rauhallinen, mutta oikein siisti suoritus. Kuvia esineruututreeneissä otti Milla Takalahti.

Varis ja possu tulossa






































Possu onnellisesti perillä


























Keskiviikkona tottisteltiin vakkarivuorolla Ala-Temmeksellä, ja torstaiaamuna käytiin taas koekentällä Haukkukeitaalla. Haukkiksella oli rinnakkain A-este, metrinen hyppyeste ja toinen hieman matalampi hyppyeste, ja esiin saatiin se viimeaikainen paluuesteen lottoamisongelma. Aika monta kertaa Vaakku sai hyppynoudossa osakseen julmistuneen karjaisun valitessaan paluuseen milloin matalan hyppyesteen milloin A:n. (Toivottavasti ohi kulkenut pikkupentu omistajineen ei saanut traumoja :-D ) Pientä paniikkiahan siinä jo Vaakulla pukkasi lototessa, vaan heti kun paluu tapahtui oikean esteen yli minua kohti, niin kylläpä huojensi ja helpotti ja oli ilo ylimmillään. Luulisi, ettei ole ensi kerralla kauhean vaikea valinta. Perjantaiaamuna sitä käytiinkin heti kokeilemassa, ja kyllä vain, hyppynouto ja estenouto sujuivat tarkasti mennen tullen. :)

Vielä kolmannen kerran esineruutuiltiin perjantaina sähkölinjan alla. Taas täysikokoinen ruutu ja kolme esinettä. Varis näytti kyllä liikkuvan ruudussa, mutta viidessä minuutissa oli kuitenkin noussut vain yksi esine. Alkoi lievästi sanottuna nousta savu korvista. Kutsuin Vaakun pois, kerroin aika vihaisesti, että tämmönen touhu EI KÄY! ja lähetin uudelleen. Vaakku pinkaisi suorinta tietä vasempaan takakulmaan, missä oli valtavan iso kuoppa, ja vauhdista, yhtään hidastamatta, nappasi kuopan pohjalta esineen mukaansa ja kiidätti sen minulle kuin partiopoika. Syvä, tyrmistynyt hiljaisuus. :o Seuraavalla lähetyksellä Vaakku nappasi heti hajun etuesineestä. Siis tuo koirahan on ihan ketku. Olen vain kuvitellut, että se ei kai liiku tarpeeksi tehokkaasti, että saisi esineistä hajun muutenkin kuin sattumalta. Höpönhöpön. Sehän tietää tarkalleen, missä ne esineet on, mutta reagoi niihin ja tuo vain satunnaisesti.

Lauantaiaamuna käytiin maastoilemassa Susannan ja Brunon kanssa. Variksen osuudeksi tuli kaksi janaa, jotka meni ok. Tosin paljon sähäkämpiäkin esityksiä on nähty.

Ei kommentteja: