Piirinmestaruusjälkikoe

Jäljen ja haun piirinmestaruuksista kisattiin lauantaina Tassutörmällä. Kahdeksan jälkikoiraa aloittivat suoritukset maastossa Kalimenvaarassa ja hakukoirat jäivät kisapaikalle esineruutuun ja tottikseen.

Variksen kanssa saatiin arvonnassa jälki numero kolme, ja janan nähdessäni en tiennyt itkeä vaiko nauraa. Sen kyllä tiesin, että Varis ei tule tajuamaan tuota kivikkoista sähkölinjan alustaa janaksi lainkaan. :-D Takakreppi on siis tuolla sähköpylväässä, oikealla puolen on siistiä tavallista metsää ja vasemmalla puolen ryteikköisempää metsää ja koko komeus menee alamäkeen. Kuten odottaa saattoi Varis ei meinannut edetä janalla mihinkään ja sitten pyrki lähinnä tuonne oikealle metsään, mistä meidät komennettiin takaisin janalle. Autoin sitten kannustamalla janalla etenemisessä ja päästiinkin sujuvammin päätykrepille, jonka edustalta Varis nosti jäljen oikealle - toki se oli tämän janasuorituksen kruunuksi takajälki.

Ja siitä se koettelemus vasta alkoi. Oli nimittäin melkoisen haastava maasto. Ehdottomasti ihan kärkikahinoissa kaikista kokemistani. Oli hankalakulkuista ryteikköä, mutaa, suo-ojia, hakkuuaukeaa, lisää muta-aukeaa ja vesilammikoita, heinikkoa ja taimikkoa aivan hirsitalon nurkilla ja kirsikkana kakussa peltojälkiosuus! :-D Tultiin nimittäin yks kaks ojan yli ja pajukon läpi multapellon laitaan. Variskin katsoi hetken, että ei helv... ja teki uukkarin, kävi tarkistamassa, olisko ennen ojaa ollut kulma, mutta kyllä se jälki vaan tuli siihen pellon laitaan. Tarkemmin katsottuna mullassa menikin jäljentekijän askeleet ja niitä Vaakulle näytettyäni matka taas jatkui ja keskeltä multapeltoa löytyi keppikin. Jäljen niinsanottu loppusuora tultiin tuota janan oikeaa puolta hieman leppoisampaa maastoa, mutta toki jo ihan maitohapoilla ja (perjantain sairastettuani) henki vinkuen ylämäkeen. Olin aivan puolikuollut, sillä toki unohdin ottaa vesipullon jäljelle mukaan. Varis onneksi sai juotua lätäköistä matkan varrella.

Jo heti alkumatkan ryteiköissä ajattelin mielessäni, että tällaisesta maastosta me ei ikimaailmassa saada kaikkia keppejä, hyvä jos edes tulokseen tarvittava määrä. Mutta mitä vielä, kaikki kepit löytyi! Vaikka pari keppiä jäi minun pongaamisen varaan, niin pitää kyllä nostaa Vaakulle hattua tuon jäljen ajamisesta. Ei olla ikinä treenattu likikään tuollaisissa maastoissa, ja tähän mennessä kaikki kokeetkin on käyty Kalajoen aakeilla jäkäläkankailla. Super Varis!

Jotenkin tuon kaoottisen jäljen jälkeen oli ihan tolkuton hätä, että riittikö meidän aika. Vaikka tuntui siltä, että metsässä oli rämmitty varmaan tunti, niin riittihän se toki. Pisteitä saatiin janalta 32 ja kepeistä kaikki 130. Tassutörmälle palattua oli vuorossa esineruutu juurikin siinä samalla hakkuuaukealla, missä oltiin toissapäivänä treenattu. Varmuudella ainakin kahta esinettä lähdettiin hakemaan, mutta niin vain kävi, että Varis toi etsintäajassa yhden ainoan esineen. Voi sanonko mikä! Toisen esineen se poimi ja toi hetipian ajan loputtua. Meidän mahdollisuudet ykköstulokseen jäi tuonne esineruutuun, joten tottiksen suhteen ei enää ollut paineita, kunhan nyt tulokseen oikeuttava suoritus tehdään.

Variksen kanssa pienemmällä numerolla päästiin suorittamaan ensin. Tottis sujui aika tavalliseen tapaan, ei missään huippupotkussa, mutta ihan siedettävästi. Seuruu melko ok, jäävien asennot oikein mutta istuminen vähän hidas, luoksetulot voisi olla lujemmat, noudoissa tulee liian liki, tasamaanoudon paluu voisi olla lujempi, hypyssä kosketukset... mutta tällä kertaa, kun saatiin jäävien asennot oikein, niin otettiin se liikevirhe sitten A-estenoudossa, jossa Vaakku teki paluun hyppyesteen kautta. Tuo vaihtoehto jäikin vielä treeneissä kokeilematta. :-P Loppuun eteenmeno ja paikallaolo ihan ok. Pisteitä päivän jälkituomarilta Juhani Petäjistöltä 87.

Päivän uurastuksesta saatiin siis 2-tulos pistein 259 ja sijoitus 6/8. Päivän plussat oli jälki, kuusi keppiä ja se, että PK-tulosputki jatkuu. Laiskanläksyksi janat erilaisissa maastoissa ja se peevelin esineruutu, joka ei vaan tosipaikan tullen pelitä niin kuin pitäisi!

Tottiskuvista kiitokset Mari Moisalalle!