Elokuussa on toki puuhailtu muutakin kuin hakua. Useimmista treeneistä ei vaan muista enää paljonkaan, mutta kirjataan nyt ylös jotain muistiin jääneitä tapauksia.
Esineruutuprojekti kuivui kasaan heti alkuunsa kesäkuussa, mutta nyt sitä on taas pitänyt herätellä henkiin. Pikku porukalla tehtiin Makkaraharjulle vaihtelevaan maastoon kisakokoinen ruutu. Varis haki sieltä etsintäajassa kolme esinettä, mutta työskentelyssä oli hieman sanomista. Ensimmäistä esinettä tuodessaan Varis löysi toisenkin esineen ja jäi siihen tilannetta ihmettelemään esine suussa ja toinen maassa. Oli pakko auttaa, että tuo nyt vaan se yksi ensin. Vaakulla on pahana tapana pitää esinettä suussa tosi huolimattomasti, joten nyt kun yksi esineistä oli todella liukas ja kuolainen, niin se putosi kolme (kolme!) kertaa matkan aikana. Muutoin toiminta onneksi oli ihan reipasta ja ripeää.
Kaksi viikkoa ennen jäljen piirinmestaruuskisoja tuli havahduttua siihen, että viimeksi on jäljestetty kokeessa kaksi kuukautta sitten. Äkkiä se aika vaan menee! Purnunnokalle kävin sitten tekemässä jäljen, ja pitkän tauon jälkeen intoa täynnä Varis teki hienon janan, jäljesti täpinöissään ...ja ilmaisi vain puolet kepeistä. Hupsista. Parin päivän päästä palattiin taas asiaan, ja tällä kertaa merkkasin kepit ja olin valmistautunut saamaan pikku raivarit niitten ylittämisestä. Mutta kävikin niin, että Varis tilasi sen henkisen tukkapöllyn jo heti janalla maleksimalla puolivillaisesti jäljen ylitse. Kiukun kanssa palattiin takaisin tielle ja otettiin janalähtö uudelleen vähän sivumpaa. Ja kas, Vaakku teki mallikkaan etenemisen ja nosti jäljen sähäkästi, jäljesti oikein tarmolla alusta loppuun ja nosti joka ikisen kepin. Justiinsa. Mites mä nyt saisin järjestettyä tommoset pikku palautteet kokeessa ennen janalle lähtöä?
Kokeenalusviikolla käytiin pariinkin otteeseen tottistelemassa koekentällä Tassutörmällä. Saatiin siinä sitten sellainen pieni viime hetken ongelma, että Varis tuli hyppynoudossa A-esteen kautta takaisin. Ja toisen kerran. Ja kolmannen. Ei hemmetti. Sitten piti jo vähän suutahtaa, kun ei tuo enää mikään vahinko ollut, ja alkoihan ne noudot taas kulkea mennen tullen hypyn yli.
Viikonlopun jälkikokeen aikataulusta päätellen esineruutu olisi Tassutörmällä, joten toisella tottistelukerralla tehtiin esineruutu läheiseen metsään. Sieltä löytyikin hakkuuaukealta valmiiksi krepattu ruutu, johon teimme ruututreenimme. Aukealla kävi kova tuuli ja maasto oli todella hankalakulkuista möykkelikköä, kantoja, uria, kuoppia ja kiviä. Esineet laitettiin takakulmiin ja keskelle ruutua, ja ihan näppärästi Varis ne sieltä haki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti