Syyskuun aikana on treenattu esineruutua kuntoon. Viime kokeen alla ilmeni, että Varis ei ruudussa työskennellessään aina reagoi kaikkiin esineisiin. Vaikka koiraa tuli nimitettyä ketkuksi, niin todellisuudessahan se ei aivan tiedä, mitä esineruudussa kuuluu tehdä. Vakavissani luulen, että Varis on joskus juossut esineen hajun lävitse reagoimatta ja huomannut, että minä en puuttunut asiaan lainkaan. Sille on tullut käsitys, että esineen ohittaminen on ihan okei ja esineruutu on kummallinen tehtävä, jossa välillä tuodaan esineitä ja välillä ei.
Pelkkä esineistä palkitseminen ei selvästikään auta - sitä on tehty jo neljä vuotta. Palkitseminen kannustaa tuomaan esineet jossain vaiheessa, mutta ei varsinaisesti poista turhuuksia sieltä välistä. Esineen ohittamiseen ei pysty puuttumaan, sillä en voi tietää, kävikö esineen haju koiran nenässä vai ei. Joten me alettiin luoda tarpeeksi suurta tarvetta, painetta, löytää esineet.
Tätä alettiin treenata vaikeahkossa esineruudussa, jossa oli kolme pientä esinettä. Tämä siinä toivossa, että ainakin viimeisen löytyminen kestäisi niin pitkään, että koiraa alkaa minun painostamana ahdistaa se löytymättömyys. Tarkoitus on alleviivata, että löytymättömyys on ahdistavaa, ei mitään leppoisaa sunnuntaiulkoilua ruudussa, ja niin pitkään on etsittävä painostuksen jatkuessa kunnes löytyy. Silloin esine toimii helpotuksena, jonka koira todella haluaa löytää ja jota se ei todellakaan enää ohita. Muutaman tällaisen tuskanhikisen, mutta lopulta onnistumiseen päättyvän etsimisen jälkeen ahdistus alkaa kääntyä positiiviseksi paineeksi löytää esine. Silloin etsimisessä alkaa olla intensiivisyyttä ja tahtotilaa - ja kaikki esineet, joista pienenkin hajun saa, takuuvarmasti myös nousee.
Ensimmäisellä treenikerralla meidän esineruutu kesti valehtelematta puoli tuntia. Kaksi esinettä tuli helposti, mutta kolmas pieni esine ei meinannut millään löytyä. Saatiin siis todella hyvä tuskanhiki aikaan! Tosi hyvin Vaakku pysyi epätoivoiselta tuntuvaan tilanteeseen ajettunakin aktiivisena. Ei tullut mitään en kykene, kuolen tähän paikkaan -näytelmiä. :)
Seuraavan aamun treeni kesti vartin. Samaan tapaan tuskanhien kanssa etsittiin kolmatta esinettä. Nyt helpotus tilanteeseen löytyi jo hieman nopeammin. Kolmas treenikerta samassa ruudussa ehdittiin tehdä vasta viikon kuluttua. Tällä kertaa homma hoituikin jo aivan aikarajoissa, joten kovin pitkään ei päässyt enää esineen löytymättömyyden ahdistavuutta alleviivaamaan. Vaakulla oli jo selvästi tavoitteellisempi pyrkimys esineitten löytymiseen. Lupaavaa!
Seuraavaksi oli kavereitten kanssa kaistaletreenit lentokentän takana. Hieman jännitti, kuinka meidän rakennusvaiheessa oleva esineruutu tällaisessa tilanteessa sujuu, mutta hyvin sujui. Siirtymiset tehtiin tottisseuraamisessa, suuntaa osoittaessa Vaakku oli kuin viritetty jousi ja lähti osoitettuun suuntaan lujaa, reagoi esineen hajuun heti ja toi nopeasti. Viimeisellä kaistaleella lähtö oli vino ja sen otin uudestaan. Esineet eivät olleet aivan helpoimmasta päästä, mutta viimeaikaisen koulun käytyä sillä materiaalillakaan ei taida enää olla niin kauheasti väliä. :)
Jatkoimme omaakin treenaamista seuraavana aamuna kaistaleilla. Kolmannella kaistaleella Varis paineli pitkäksi ja joutui taas vaihteeksi tekemään pitkän ja tuskaisan etsintäsession minun painostaessa, ennen kuin helpotus löytyi. Annoin tästä vain välipalkan ja otettiin hetken kuluttua kaikki kolme kaistaletta peräkkäin uudelleen. Nyt suoritus oli kaikilla kaistaleilla tehokas ja tarkka. Seuraavana aamun treeni tehtiin samoilla kaistaleilla. Nyt koko kolmen kaistaleen ja esineen suoritus oli heti laakista erinomainen!
Muutaman päivän kuluttua oli taas kimppatreenit lentokentän takana. Tehtiin kolme kaistaletta ja treenattiin kaksi kierrosta. Tätä ei tarvitse sen enempää kuvailla - molemmilla kierroksilla Vaakku oli SUPER!
Syyskuun päätteeksi tehtiin kimppatreeneissä haulikkoradan tuntumaan kokonainen esineruutu. Laitettiin vasemmalle taakse kuoppaan pieni kenkä, ruudun keskelle lompakko ja oikeaan takakulmaan suopursikkoon käsinemytty. Ja mitä sitä suotta vähättelemään... Vaakun suoritus oli aivan ILMIÖMÄINEN! Esineet nousivat huikean hyvällä asenteella, kaukaa ja lujasta vauhdista napatuista hajuista. Todella päämäärätietoinen suoritus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti