Liikkeelle päästiin kuitenkin, ja ensimmäinen keppi löytyi heti 30 metrin päästä. Sitten tuli todella pitkä kepitön osuus, jonne tietysti arvelin meiltä jo ainakin yhden kepin jääneen. Koko jälki oli tuota oikein kivaa maastoa, joskin jonkin verran oli ojia ja sammalen alla kavalaa möykkelikköä ja kivenlohkareita. Nilkkojaan sai siis varoa liinan päässä koiran perässä toikkaroidessa. Vaakku jäljesti pätevästi, mutta hivenen harmittavasti taskuun kertyi vain viisi keppiä. Keppien luovutuspaikalla selvisi, että ensimmäisen kepin jälkeen oli kuin olikin 800 metrin mittainen kepitön osuus, joten se meidän missaama välikeppi jäi sittenkin jonnekin jäljen loppupuoliskolle. Hieman harmistusta liennytti se, että meidän viisi keppiä oli päivän paras saalis jäljeltä.
Hetken huilattua jatkettiin esineruudulla, jonka arvosteli Eeva Äijälä. Kävelytin Vaakun esineruudun kauempaan reunaan, mutta ei se siinä matkalla mitenkään järin kovasti hajuja pyydystellyt. Ehkä siellä reunassa hieman nenä kävi, ja sieltä lähetettyä ensimmäinen esine nousikin takakulman suunnalta nopeasti. Toisen esineen etsiskely ruudun takaosasta kesti pikkuisen pidempään, ja sitä kolmatta haravoitiinkin sitten koko loppu aika. Vaakku liikkui ihan hienosti halkoen muun muassa ruudun etuosan poikittain ja vasemman reunan pitkittäin, mutta niin vain jäi esine parin metrin päähän. Ruudusta saatiin 23 pistettä ja harmittelut, että koira sattui ohittamaan esineen tuulen yläpuolelta eikä saanut hajua. Minä tosin viimeaikaisten ketkuilujen jälkeen epäilen, että olisi tuo oikeasti saattanut saadakin...
Haukkukeitaalle palattiin jatkamaan tottiksilla. Meillä maastosta oli 162 pistettä, joten kakkostulosta oltiin taas enää tavoittelemassa. Vaakun touhusta oli nyt hieman puhti pois, mutta liikkeet tuli kuitenkin tehtyä. Selvimpinä virheinä oli taas kerran asentovirhe seisomisessa, kaksi kutsua ensimmäisessä luoksetulossa, vauhti voisi olla loppuun saakka lujempi ja henkilöryhmässä hieman himmailua. Meidän viimepäivien estetreenien vaikutus näkyi kuitenkin kivasti. Esteille tultaessa Varis selvästi tormistui ja tekaisikin ehkä koeuransa parhaan hyppynoudon. Estenoudossakin tultiin nyt tarkkana kuin porkkana oikean esteen kautta takaisin. Tottissuorituksellamme saatiin Kauko Ruokolaiselta 89 pistettä.
Kakkostuloksella 251 pistettä heltisi kokeen voitto. Olisi vaan taas tarvittu se yksi välikeppi... Sen lisäksi tarvitaan nyt oikeasti kunnollista treeniä janaan, esineruutuun ja tottikseen. Kaikissa on havaittavissa laiskottelua ja valjuutta, enempi tai vähempi. Nyt ei kyllä enää esimerkiksi parin treenijanan jälkeen vielä kuvitella osaavamme yhtään mitään. Pitää tehdä ainakin parikymmentä janaa ja miettiä sitten, onko homma hallussa vai ei! Takaisin treenaamaan siis ja kunnon asentella!
Tottiskuvista kiitokset Kaisa Heikkiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti