Kotiläksyjä

Leiriltä kotiuduttua riennettiin tietysti tuota pikaa kentälle jatkamaan harjoituksia. Täyskäännöksiä tehtiin nyt kaikessa rauhassa, ja mielestäni onnistuttiinkin saamaan melko hyvin loppuun asti kääntyviä suorituksia. Kädellä korjaaminen taitaa tässä olla meille se toimivampi konsti - pitää vain itse yrittää muistaa pitää koko ajan rintamasuunta suorassa ja toimia salamannopeasti silloin kun korjaa.

Seuraavaksi tartuttiin murheenkryyniin nimeltä tasamaanouto. Se tehtiin ensin hihnassa metrin ja sitten parin metrin matkalta, jolloin homma sujuukin tosi liukkaasti. Näissä Vaakku oli luovutuksissakin suorastaan ratketa liitoksista ja toki rytmitin edelleen sen kolme sekkaa, irti, kolme sekkaa, vapautus ja sitten nopsasti patukka takataskusta. Patukkapalkkauksessa tehtiin kunnolliset taistelut ja rauhat. Sitten tehtiin nouto pidemmällä matkalla vapaana ja jippii, homma tapahtui edelleen varsin liukkaasti! Selvästi noutoon kerääntyy paljon paremmin paukkuja, kun koko treenin kentälle tulosta alkaen tekee paremmassa hallinnassa. Siinähän ei ole mitään uutta, mutta jotenkin käytäntö ohjaajalta aina aikaa myöten unohtuu.

Hetken autossa huilaamisen jälkeen otettiin toisena kierroksena kahden lelun leikkiä. Ongelma on sellainen, että niin hyvin kuin Varis minun ympäriltä lelua saalistaakin, niin pidemmältä matkalta se ei kiihdytä vauhtia minun pitelemään leluun eikä myöskään heittämääni leluun. Tämä on näkynyt jo nuoresta pitäen ihan tavallisessa pallonheittotilanteessakin, jossa Varis pinkoo kyllä iloisesti hakemaan pallon, mutta ei sillä mikään suin päin kiire ole. Eron huomaa hyvin, kun on myös Rännin kaltainen koira, joka kiihdyttää hyvin minulla olevaan leluun ja syöksyy heitettyyn leluun aivan sumeilematta (minkä seurauksena hammasrivikin on kuin jääkiekkoilijalla). Myönnettävä on, että tätä asiaa ei ole Variksen kanssa aikoinaan tullut edes yritettyä yhtään kehittää ja herätellä. Nyt kypsässä neljän vuoden iässä sitten koetetaan tätä juttua edes aavistuksen verran petrata sillä ajatuksella, että eipä se ota jos ei annakaan. Leluun kiinni kiihdyttämisestä olisi vain niin kovin paljon iloa etenkin luoksetuloissa.

Tällä suunnilleen samalla agendalla tehtiin treeni seuraavana päivänä kotipihassa ja sitä seuraavana päivänä kimppatottiksissa. Ja se tasamaanouto tapahtui näissäkin varsin liukkaasti, jihuu. Kimppatottiksissa otin ensimmäisen kierroksen loppuun vielä eteenmenon valmiiksi viedylle pallolle, ja ylläri pylläri siinäkin vauhti oli ihan eri tavalla luja verrattuna moniin aiempiin treeneihin.