Tottisleiri Uuraisilla

Kunnon asennetta lähdettiinkin etsiskelemään heti seuraavana viikonloppuna Uuraisille. Siellä briardien koulutusleirillä tottiksia valvomassa ja ohjaamassa olivat rottweilerharrastajat Anu Vehviläinen ja Janika Elo. Perjantaina matkattiin Variksen ja Rännin kanssa paikanpäälle ja asettauduttiin viikonlopun tapahtumapaikalle Oikarin tilalle. Siellä majoitustilat olivat mitä parhaat koiraleirille, sillä koirat sai ottaa huoneisiin ja jokaiselle riitti oma huone. Tottiskenttänä toiminut nurmialue oli aikatavalla pienempi kuin kuvista etukäteen oletettiin, mutta kaksi ryhmää siihen kuitenkin saatiin sopimaan.

Lauantaina tehtiin koko porukalla (olisikohan ollut 14 briardia kaikkiaan) ensin yksi kierros ja sitten jaettiin kummallekin kouluttajavieraalle oma ryhmä. Vaakun kanssa jatkettiin Janikan valvonnassa ja tehtiin - yllätys, yllätys - seuraamista. Siinä tarkkaamattomuus tulee hyvin esille ja siihen on helppo puuttua. Ja nyt tuli puututtuakin, kun oli joku tarkkana vahtimassa omia tekemisiä (ja etenkin tekemättömyyksiä). Meillä toinen kierros oli selvästi ensimmäistä parempi. Tiedä sitten johtuiko siitä, että koira ja ohjaaja oli paremmin orientoituneita tottiksen tekemiseen entä aamutuimaan vai siitä, että paikka ja tilanne oli tullut koiralle tutuksi.

Tottisten jälkeen iltapäivällä laitettiin palkat purkkeihin ja suunnattiin maastoon tekemään pikaiset hakutreenit. Melko lähellä olikin oivalliset kangasmetsämaastot, jonne tekaistiin pikku porukalla satasen hakualue. Keskilinja merkittiin ihan vain metsään ja maasto oli mukavan kumpuilevaa ja töytäreistä - toisin kuin meidän aakeilla laakeilla kotipuolessa.

Varikselle otin neljä ukkoa. Ensimmäinen lähti näkönä, mutta vasen etukulma laski voimakkaasti pienen mäen taakse, joten siitä ei nähnyt kuin lähdön. Loput kolme oli haamuja, ja ennen lähetystä käänsin Vaakun aina hetkeksi pois, jotta se hieman joutuisi etsimäänkin. Kaikki ukot maastoutuivat hyvin pressujen alle. Kahdelta ensimmäiseltä otettiin ilmaisu irtorullilla ja seuraavilta suorapalkka. Ehkä sen verran tuikituntemattomat maalimiehet Vaakkuun vaikuttivat, että kun se ei ensimmäisellä maalimiehellä väärältä puolen etsiessä hetipian löytänyt irtorullaa, niin se meinasi luovuttaa ja lähteä minun luo. Kehoituksestani se palasi reippaana etsimään rullaa ja löysikin sitten heti. Muutoin ei ollut kerrassaan mitään huomautettavaa. Täysin keskittyneet haamujen bongaamiset ja vauhdikkaat ja määrätietoiset pistoille lähdöt, rullan tuonnit ja näytöille menot. Hyvä!






















Sunnuntaina treenattiin taas puolikkaissa ryhmissämme pari kierrosta tottista. Variksen kanssa tehtiin ensimmäisellä kierroksella tasamaanoutoa ja hyppynouto, toisella kierroksella seuraamisen täyskäännöstä. Tasamaanouto oli aivan pannukakku (siis voi elämä...), hyppynouto tapahtui harvinaisen puhtailla hypyillä ja täyskäännökseen ei nyt tähän hätään saatu kovasta yrittämisestä huolimatta vielä sitä täysin onnistunutta suoritusta (himpan jäi aina vajaaksi). Täytyy sanoa, että surkean suorituksen esittäminen muille sisuunnuttaa kyllä ihan kaikista parhaiten taas treenaamaan näitä asioita edes jollekin tolalle eikä vain tyytymään tilanteeseen... Vielä me joku päivä noudetaan vauhdilla, peeveli sentään! :)

Näillä touhuin tuli leiri tänä vuonna koettua. Mukava oli taas nähdä isompi joukko muitakin briardeja ihmisineen ja etenkin tietysti Tälliä ja Teaa, jotka olivat leireilemässä lauantaina päiväseltään. Viimeksi oltiinkin nähty kolme vuotta sitten Loviisan leirillä, kun nämä meidän mustat siskokset olivat vuoden ikäisiä. Niin se aika vain rientää!

Variksen tottiskuvista kiitokset Sini Pietarille.