Kuten otsikosta selvästi voi päätellä, kauden ensimmäinen käärmehavainto on tehty. Ei tosin näköhavainto, kun en jäänyt lähempää tuttavuutta tekemään, mutta merkit oli kohtuullisen selvät.
Koirien kanssa ulkoilimme Annalankankaalla Isoniemen leirikeskuksen lähellä. Piskit paineli satumaisen kauniissa kumpuilevissa kengasmetsämaisemissa eeskahtaalle oikein sydämensä kyllyydestä, ja minä suunnittelin ottavani ensi kerralla kamerankin mukaan. Paluumatkalla polulla edellä jolkottelevat koirat kerääntyivät riviin tuijottamaan varvukkoa polun varressa. Korvat hörössä ja kuonot pitkällä siinä hämmästelivät ja välillä joku nykäisi kuonoaan vähän kauemmas. Monta askelta lähemmäs ei tarvinnut ehtiä, kun jo kuulin koirien edessä kovan sihinän; Sydämen nielaisu kurkusta alas ja täyskäännös päinvastaiseen suuntaan koiria kutsuen. Sieltähän ne tuli näppärästi pareittain yhden jäädessä aina töllistelemään omituista löytöä.
Viimein ne tuli sieltä kaikki, vaikka paniikki oli jo melkoinen. Talutinta ei tietysti ollut mukana, joten Varista pannasta pitäen ja muut taakse komennettuna ohitettiin käärmekohta metsän kautta. Tietysti alkupäässä polkua oli vielä esineruutukrepit paikoillaan ja sydän hakaten, kädet täristen ja tarkkaan joka askel harkiten ne tuli sieltä kerättyä. Autossa ja illan mittaan kotona piti vielä tutkia ja tarkkailla, ettei kukaan ollut saanut osumaa. Säikähdyksellä selvittiin, mutta minun käärmehysteria sai taas mukavasti tuulta siipiensä alle.
Pientä paniikkia on ollut viime päivinä treenirintamallakin. Rännin esineruutu on käynyt sitä nihkeämmäksi, mitä kivempaa siitä yrittää tehdä. Ja nyt on onnistuttu saamaan sama ilmiö aikaan jo tottiksen eteenmenossakin. Eli näköjään mitä enemmän treenaa, sen huonommin menee. Tähän hätään eli huomiseen kokeeseen asialle ei oikein ehdi tehdä enää mitään - täytyy vain toivoa, että Ränni ei ole oikein vireessä.
perjantai 7. toukokuuta 2010
torstai 6. toukokuuta 2010
Metsäjäljet
Viikonlopun jälkeen on Rännin kanssa ajettu pari jälkeä. Vieläkään en saanut venytettyä sen enempää jäljen pituutta kuin ikääkään voittajaluokan tasolle. Pitäisi olla paremmat suunnistajan taidot, ettei päädy jälkeä tehdessä ennen aikojaan takaisin tielle, ja enemmän viitseliäisyyttä, että kävisi ajamassa jäljen myöhemmin eri reissulla.
Maanantaina tein Annalankankaalle kangasmetsään noin kilometrin mittaisen jäljen, jossa oli jokunen tavallinen kulma, pari terävää kulmaa ja viisi keppiä. Janalla Ränni hieman tarkisti jäljen suuntaa ja valitsi sitten aivan oikein. Jäljestäminen oli aluksi tuskastuttavan hidasta, mutta vauhti parani hiljakseen ripeäksi kävelyvauhdiksi. Hakkuuaukea ylitettiin pariin kertaan ja luminen hiihtoladun pohja kertaalleen. Tavalliset kulmat sujui hyvin ja piikeissä Ränni noteerasi oikean suunnan, mutta tarkisti kuitenkin päinvastaisenkin suunnan uskoakseen, että jälki todella kääntyy niin jyrkästi. Kepitkin nousi varmasti, joten aivan kelpo suoritus. Vanha Ränni on selvästi palannut jälkiliinan päähän - hyvässä ja pahassa!
Rännin jäljen vanhetessa tein Varikselle 90 askeleen mittaisen jäljen jäkäläiselle ja sammaliselle kankaalle. Koiranmakkarakuutioiden syöminen askeleilta ei valtavan vaativa tehtävä ole, joten hyvinhän se vuoden ensimmäinen jälki luonnistui ja intokin oli ennallaan.
Torstaina suunnattiin jälleen kepit taskussa ja krepit kourassa ihan uuteen ja outoon metsään Kiimingin suunnalle. Hyvästä yrityksestä huolimatta ei tästäkään jäljestä tullut kuin reilun kilometrin mittainen. Maasto vaihteli läpi suopursujen, yli lumisten laikkujen ja loikkien vetisen alueen yli lampareelta toiselle - kumppareitahan ei tietenkään ollut jalassa. Ränni nosti taas jäljen oikeaan suuntaan, aloitti rauhallisesti ja paransi vauhtia matkan edetessä. Ilmassa alkoi olla jo sellaista innostumisen paloa itse jälkeen, että alkoi hiipiä mieleen pelko keppien jäämisestä toissijaiseksi. Kuudesta kepistä kaksi olisikin jäänyt tällä kertaa metsään - tosin en laittaisi vielä päätä pantiksi, että se niitä tietoisesti ylitti. Mukavampi ja harmittomampi selitys on keppien merkkaminen, jolloin ne jäävät hyvin lähelle puita ja tulevat helpommin ohitetuksi kuin 'avomaalla'. Joka tapauksessa kepeillä palkkarutiineja suorittaessa Ränni oli jo hieman malttamattamaton ja palkkojen sijaan tähyili poikkeuksellisen kovasti jäljen jatkoa.
Ainiin. Viime blogikirjoituksesta tuli heti palautetta, että Veeti haki kylläkin valmiin esineen. :-D Tosiaan, totta toinen puoli. Veeti toi ruudusta aiemmilta koirilta jääneen esineen oman näkönä viedyn lelunsa sijaan. Kuulemma nyt kun Veeti jo toisessa esineruututreenissään osaa tuoda valmiin esineen, niin se osannee tuoda viidessä minuutissa yhden koeruudustakin ja näinollen seuraavan kerran esineruutua tarvitsee treenata sitten kun on menossa 2-luokan kokeeseen. Mutta kuulemma muutama jälki pitää ehkä vielä tehdä ennen kuin voi jäädä odottelemaan kisaiän täyttymistä. :-D Tottiksesta ei kyllä ollutkaan sitten mitään puhetta...
Maanantaina tein Annalankankaalle kangasmetsään noin kilometrin mittaisen jäljen, jossa oli jokunen tavallinen kulma, pari terävää kulmaa ja viisi keppiä. Janalla Ränni hieman tarkisti jäljen suuntaa ja valitsi sitten aivan oikein. Jäljestäminen oli aluksi tuskastuttavan hidasta, mutta vauhti parani hiljakseen ripeäksi kävelyvauhdiksi. Hakkuuaukea ylitettiin pariin kertaan ja luminen hiihtoladun pohja kertaalleen. Tavalliset kulmat sujui hyvin ja piikeissä Ränni noteerasi oikean suunnan, mutta tarkisti kuitenkin päinvastaisenkin suunnan uskoakseen, että jälki todella kääntyy niin jyrkästi. Kepitkin nousi varmasti, joten aivan kelpo suoritus. Vanha Ränni on selvästi palannut jälkiliinan päähän - hyvässä ja pahassa!
Rännin jäljen vanhetessa tein Varikselle 90 askeleen mittaisen jäljen jäkäläiselle ja sammaliselle kankaalle. Koiranmakkarakuutioiden syöminen askeleilta ei valtavan vaativa tehtävä ole, joten hyvinhän se vuoden ensimmäinen jälki luonnistui ja intokin oli ennallaan.
Torstaina suunnattiin jälleen kepit taskussa ja krepit kourassa ihan uuteen ja outoon metsään Kiimingin suunnalle. Hyvästä yrityksestä huolimatta ei tästäkään jäljestä tullut kuin reilun kilometrin mittainen. Maasto vaihteli läpi suopursujen, yli lumisten laikkujen ja loikkien vetisen alueen yli lampareelta toiselle - kumppareitahan ei tietenkään ollut jalassa. Ränni nosti taas jäljen oikeaan suuntaan, aloitti rauhallisesti ja paransi vauhtia matkan edetessä. Ilmassa alkoi olla jo sellaista innostumisen paloa itse jälkeen, että alkoi hiipiä mieleen pelko keppien jäämisestä toissijaiseksi. Kuudesta kepistä kaksi olisikin jäänyt tällä kertaa metsään - tosin en laittaisi vielä päätä pantiksi, että se niitä tietoisesti ylitti. Mukavampi ja harmittomampi selitys on keppien merkkaminen, jolloin ne jäävät hyvin lähelle puita ja tulevat helpommin ohitetuksi kuin 'avomaalla'. Joka tapauksessa kepeillä palkkarutiineja suorittaessa Ränni oli jo hieman malttamattamaton ja palkkojen sijaan tähyili poikkeuksellisen kovasti jäljen jatkoa.
Ainiin. Viime blogikirjoituksesta tuli heti palautetta, että Veeti haki kylläkin valmiin esineen. :-D Tosiaan, totta toinen puoli. Veeti toi ruudusta aiemmilta koirilta jääneen esineen oman näkönä viedyn lelunsa sijaan. Kuulemma nyt kun Veeti jo toisessa esineruututreenissään osaa tuoda valmiin esineen, niin se osannee tuoda viidessä minuutissa yhden koeruudustakin ja näinollen seuraavan kerran esineruutua tarvitsee treenata sitten kun on menossa 2-luokan kokeeseen. Mutta kuulemma muutama jälki pitää ehkä vielä tehdä ennen kuin voi jäädä odottelemaan kisaiän täyttymistä. :-D Tottiksesta ei kyllä ollutkaan sitten mitään puhetta...
maanantai 3. toukokuuta 2010
Treeniviikonloppu
Takana on varsinainen treeniviikonloppu, kun lauantaina maastoiltiin oman lauman kesken ja sunnuntaina suunnattiin Kiiminkiin tapaamaan treenaamisen merkeissä Susannaa ja Brunoa. Huippua kun talven jälkeen pääsee taas treenaamaan maastolajeja!
Lauantaina katseltiin sopiva alue Annalankankaalta ja tehtiin aluksi jäljet. Rännille tein noin 1-luokan mittaisen jäljen, jossa oli viisi keppiä ja jokunen kulma. Jana ja jäljestys sujui nyt aika mukavasti, mutta viimeinen keppi jäi Ränniltä huomaamatta. Hieman ylimääräistä häiriötä toi ensimmäisellä kepillä ollessamme koiranulkoiluttaja, joka kulki edestämme leikaten jäljen kahdesta kohtaa. Hetken narupalloleikillä saatiin ajatukset pois kulkijasta, jäljestystä jatkettiin eivätkä tuoreet harhajäljetkään Ränniä hämänneet.
Jäljet ajettua siirryttiin uudelle alueelle tekemään esineruutu. Ränni haki jälleen puolikkaasta tallaamattomasta ruudusta kolme esinettä neljästä. Varis sai katsoa, kun vein sille esineen, mutta hakemaan päästyä se ei millään meinannut edetä tarpeeksi syvälle. Kaksi tällaista räpellystä tein ennen kuin tajusin helpottaa ja ottaa Variksen mukaan esineen vientiin. Sepä auttoi, ja Vaakku pinkaisi suoraviivaisesti perille asti ja palasi vauhdilla esineensä kanssa.
Sunnuntaina ajettiin heti aamusta Kiiminkiin tapaamaan Susannaa ja Brunoa. Koolla oli siis pennuista Varis, Veeti ja Bruno ja ohjelmassa esineruutua ja tottista. Esineruutu tehtiin vanhaan perinteisesti kokeissakin palvelleeseen valmiiksi merkattuun ruutuun. Veeti katsoi esineen viennin ruudun laidalta ja edellispäivästä viisastuneena Varis ja myös ensikertalainen Bruno saivat tulla mukaan esineen vientiin. Kolme kertaa jokainen sai esineensä hakea ja vauhdikkaasti se kaikilta kävi. Ränni kävi myös hakemassa ruudusta kolme esinettä, ja väliin muistin ujuttaa yhden luoksetulon, josta palkkasin narupallolla.
Tottiskentällä pennut kävivät kukin tekemässä treenin sen mukaan missä vaiheessa treenaamisessaan on. Variksen kanssa tehtiin narupallolla seuraamista ja maahanmenoja sekä loppuun vauhtiluoksetulo. Vieras kenttä kiinnosti Varista aikalailla, joten keskittyminen oli nyt hieman hatarampaa kuin omalla tutulla kentällä. Rännin kanssa tehtiin seuraaminen, liikkeestä istuminen jonka se mokoma kolme kertaa meni maahan, seisomisesta luoksetulo, noudot joista nostatukseksi kapulan heittelyä ja loppuun eteenmeno pallolle. Siis mikä ihme tuohon istumiseen nyt tuli?
Muutama kuva tuli otettua vaikka pokkari, pilvinen sää ja liikkuvat kuvauskohteet eivät aivan paras yhtälö olekaan. Kaikki kuvat löytyvät galleriasta. Variksen kolmannesta esineestä löytyy videopätkä ohjaajan kimityksineen päivineen. :)
Lauantaina katseltiin sopiva alue Annalankankaalta ja tehtiin aluksi jäljet. Rännille tein noin 1-luokan mittaisen jäljen, jossa oli viisi keppiä ja jokunen kulma. Jana ja jäljestys sujui nyt aika mukavasti, mutta viimeinen keppi jäi Ränniltä huomaamatta. Hieman ylimääräistä häiriötä toi ensimmäisellä kepillä ollessamme koiranulkoiluttaja, joka kulki edestämme leikaten jäljen kahdesta kohtaa. Hetken narupalloleikillä saatiin ajatukset pois kulkijasta, jäljestystä jatkettiin eivätkä tuoreet harhajäljetkään Ränniä hämänneet.
Jäljet ajettua siirryttiin uudelle alueelle tekemään esineruutu. Ränni haki jälleen puolikkaasta tallaamattomasta ruudusta kolme esinettä neljästä. Varis sai katsoa, kun vein sille esineen, mutta hakemaan päästyä se ei millään meinannut edetä tarpeeksi syvälle. Kaksi tällaista räpellystä tein ennen kuin tajusin helpottaa ja ottaa Variksen mukaan esineen vientiin. Sepä auttoi, ja Vaakku pinkaisi suoraviivaisesti perille asti ja palasi vauhdilla esineensä kanssa.
Sunnuntaina ajettiin heti aamusta Kiiminkiin tapaamaan Susannaa ja Brunoa. Koolla oli siis pennuista Varis, Veeti ja Bruno ja ohjelmassa esineruutua ja tottista. Esineruutu tehtiin vanhaan perinteisesti kokeissakin palvelleeseen valmiiksi merkattuun ruutuun. Veeti katsoi esineen viennin ruudun laidalta ja edellispäivästä viisastuneena Varis ja myös ensikertalainen Bruno saivat tulla mukaan esineen vientiin. Kolme kertaa jokainen sai esineensä hakea ja vauhdikkaasti se kaikilta kävi. Ränni kävi myös hakemassa ruudusta kolme esinettä, ja väliin muistin ujuttaa yhden luoksetulon, josta palkkasin narupallolla.
Tottiskentällä pennut kävivät kukin tekemässä treenin sen mukaan missä vaiheessa treenaamisessaan on. Variksen kanssa tehtiin narupallolla seuraamista ja maahanmenoja sekä loppuun vauhtiluoksetulo. Vieras kenttä kiinnosti Varista aikalailla, joten keskittyminen oli nyt hieman hatarampaa kuin omalla tutulla kentällä. Rännin kanssa tehtiin seuraaminen, liikkeestä istuminen jonka se mokoma kolme kertaa meni maahan, seisomisesta luoksetulo, noudot joista nostatukseksi kapulan heittelyä ja loppuun eteenmeno pallolle. Siis mikä ihme tuohon istumiseen nyt tuli?
Muutama kuva tuli otettua vaikka pokkari, pilvinen sää ja liikkuvat kuvauskohteet eivät aivan paras yhtälö olekaan. Kaikki kuvat löytyvät galleriasta. Variksen kolmannesta esineestä löytyy videopätkä ohjaajan kimityksineen päivineen. :)
 |
| Veeti esineruudussa |
 |
| Veeti esineruudussa |
 |
| Bruno esineruudussa |
 |
| Bruno tottiskentällä |
torstai 29. huhtikuuta 2010
PK-kauden avaus
Viime sunnuntaina kävin kuuntelemassa luennon Tottelevaisuus PK-tuomarin silmin. Tuttua ja tärkeää asiaa tuli kerrattua ja siinä samalla ikäänkuin polkaistua PK-kausi käyntiin. Auto on tyhjennetty tokon merkeistä ja sen seitsemänlaisista kapuloista ja tilalle on autotallin periltä kaivettu jälkimerkit, liinat, liivit, kepit, esineet ja muut tykötarpeet. Itsellä on ollut muistaminen, mitä vermeitä ja palkkoja milloinkin tarvitsee kolmen koiran treenaamiseen mukaan, mutta eiköhän nyt ole jo enimmät unohdukset tehty.
Esineruutuun löytyy jo helposti sopivia metsämaastoja, joten ruutuja on tehty ja esineitä etsitty useampaan otteeseen. Rännin vanha ongelma on tallausten jäljestäminen - etenkin jos ei esineitä ala nopeasti löytyä. Se jumittuu erityisesti takalaidan jäljestämiseen, edestakaisin, aina vain tarkemmin ja huolellisemmin, uudellen ja uudelleen. Tästä tavasta päästäksemme olen nyt tallannut ainoastaan ruudun laitaa myöten ympäri laittaen kulmamerkit paikalleen ja heitellyt esineet keskelle mahdollisimman kauas tallauksista. Jäljestämällä ei nyt siis löydä vahingossakaan mitään, ilmavainulla ja jäljestämisestä luopumalla kyllä.
Aika mukavasti Ränni jo onkin ruudussa liikkunut ja esineitä tuonut. Neljästä viemästäni esineestä olen haetuttanut kolme ja jokaisesta on ollut ruokarasia odottamassa. Toistaiseksi on tehty kaistaleella, mutta jatkossa pitää laajentaa aluetta ja harjoitella myös luoksetuloa uutta lähetystä varten. Ränni kun ottaa ilman esinettä ruudusta tulemisen jonkinlaisena epäonnistumisena, mikä osaltaan latistaa työskentelyä.
Nova on päässyt ruutuun lähinnä siivoustehtäviin etsimään Rännin treenistä jääneen ylimääräisen esineen. Toisinaan esineen etsintä on ollut vanhalle ketulle varsin lyhytaikainen ilo, toisinaan siinä on riittänyt toimintaa ja liikuntaa sentään vähän pidempään. Varis on ensimmäisiksi esineruututreeneikseen käynyt hakemassa ruudusta omaa, näkönä vietyä, leluaan. Noh, sanotaan nyt vaikka että ainakin vauhtia riittää!
Kovin ihmeellisiä jälkiä ei meidän maastoihin vielä saa mahdutettua, mutta muutaman kepin mittainen jäljenpätkä ja jokunen janaharjoitus on Rännin kanssa tehty. Aika haparoivaa ja vaihtelevaa on ollut työskentely, mutta jokunen vähän pidempi pätkä pitäisi saada alle ennen kuin oikein osaa edes hahmottaa, missä jamassa sitä oikeastaan ollaankaan. Viime syksyltä on itsellä takaraivossa Novan määrätietoinen ja varma jäljestäminen ja nyt pitäisi osata asennoitua taas ihan eri koiraan ja jäljestämiseen.
Esineruutuun löytyy jo helposti sopivia metsämaastoja, joten ruutuja on tehty ja esineitä etsitty useampaan otteeseen. Rännin vanha ongelma on tallausten jäljestäminen - etenkin jos ei esineitä ala nopeasti löytyä. Se jumittuu erityisesti takalaidan jäljestämiseen, edestakaisin, aina vain tarkemmin ja huolellisemmin, uudellen ja uudelleen. Tästä tavasta päästäksemme olen nyt tallannut ainoastaan ruudun laitaa myöten ympäri laittaen kulmamerkit paikalleen ja heitellyt esineet keskelle mahdollisimman kauas tallauksista. Jäljestämällä ei nyt siis löydä vahingossakaan mitään, ilmavainulla ja jäljestämisestä luopumalla kyllä.
Aika mukavasti Ränni jo onkin ruudussa liikkunut ja esineitä tuonut. Neljästä viemästäni esineestä olen haetuttanut kolme ja jokaisesta on ollut ruokarasia odottamassa. Toistaiseksi on tehty kaistaleella, mutta jatkossa pitää laajentaa aluetta ja harjoitella myös luoksetuloa uutta lähetystä varten. Ränni kun ottaa ilman esinettä ruudusta tulemisen jonkinlaisena epäonnistumisena, mikä osaltaan latistaa työskentelyä.
Nova on päässyt ruutuun lähinnä siivoustehtäviin etsimään Rännin treenistä jääneen ylimääräisen esineen. Toisinaan esineen etsintä on ollut vanhalle ketulle varsin lyhytaikainen ilo, toisinaan siinä on riittänyt toimintaa ja liikuntaa sentään vähän pidempään. Varis on ensimmäisiksi esineruututreeneikseen käynyt hakemassa ruudusta omaa, näkönä vietyä, leluaan. Noh, sanotaan nyt vaikka että ainakin vauhtia riittää!
Kovin ihmeellisiä jälkiä ei meidän maastoihin vielä saa mahdutettua, mutta muutaman kepin mittainen jäljenpätkä ja jokunen janaharjoitus on Rännin kanssa tehty. Aika haparoivaa ja vaihtelevaa on ollut työskentely, mutta jokunen vähän pidempi pätkä pitäisi saada alle ennen kuin oikein osaa edes hahmottaa, missä jamassa sitä oikeastaan ollaankaan. Viime syksyltä on itsellä takaraivossa Novan määrätietoinen ja varma jäljestäminen ja nyt pitäisi osata asennoitua taas ihan eri koiraan ja jäljestämiseen.
 |
| Varis lähtökuopissaan valmiina esineruutuun. |
 |
| Muksu, mummo ja mamma - ja korvia joka lähtöön. |
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Tokoyritys
Rännin kanssa kävimme tokokokeessa, mutta yritykseksihän se evl:n ykköstuloksen tavoittelu jäi. Tuloksena kuitenkin 2-tulos 230 pisteellä, josta verotti reilusti paikallaistumisen ja ruudun nolla.
Suoritus lähti siis heti käyntiin paikallaistumisen nollalla, vaikka tätä liikettä on sentään yritetty hieman treenatakin. Tiedossa on, että viretilaongelmaiselle Rännille liike on vaikea. Treenatessa istuminen on sujunut kuitenkin jo varsin hyvällä varmuudella, mutta kokeenomaisempi treeni on selvästi tarpeen. Toki aivan kokeen alla myös mokasin itse ja älähdin pää korppikotkamaisesti alhaalla istuvalle Rännille, kun äkkiseltään katsoin, että se oli mennyt maahan. Varsinaisesta paikalla makaamisesta tuli 10 huolimatta lopun hieman jähmeänvajaasta perusasennosta.
Seuraamisen 7 pisteeseen mahtui vähän kaikenlaista laidasta laitaan. Välillä seuraaminen oli aivan mallikasta, mutta ainakin yksi perusasento uupui, hitaassa kävelyssä koira katosi kartalta täysin ja siihen ylimääräinen käsky ja tietysti vinot ja liian edessä olevat perusasennot päälle. Idarissa sensijaan seuraaminen oli hieman parempaa kuin meillä aiemmin ja jäävät asennotkin menivät oikein, joten siinä treenaaminen näkyi toivotusti ja pisteitä 10.
Luoksetulo ei ole treeniohjelmaan juuri kuulunut, joten viimeiseen asti piti arpoa minkäköhänlaisilla käskyillä sitä kannattaisi yrittää. Ehkäpä niillä käskyillä ei niin ollut väliäkään, sieltähän se Ränni hipsi tasaista tahtiaan ja teki psyähdykset kaikessa rauhassa, pisteitä 8. Ruutu oli ensimmäisen puolikkaan viimeinen liike. Siinä Ränni näytti jo merkillä hämmästelevän, että tämä ei kyllä ole meidän merkki, eikä se ruutukaan sitten ollut yhtään sen tutumpi agilityesteiden edustalla. Ei vaan tuntunut yhtään ymmärtävän koko liikettä.
Tauon jälkeen palattiin kehään jatkamaan ohjatulla noudolla. Arvonnassa tuli vasen kapula, mikä tuntuukin meille yleensä varmemmalta suunnalta. Liike sujui teknisesti hyvin, mutta mistään vauhdin hurmasta ei päästy nauttimaan. Pisteitä kuitenkin 10. Metallikapulan hyppynoudossa nähtiin 9 pisteen arvoinen esitys, kun Ränni teki paluuhypyn aivan liian kaukaa ja nippa nappa etujalka-käsinseisonnalla rymisteli esteen ylitse.
Tunnistusnoudossa voin kuvitella Rännin miettineen, että nyt ei ehkä taida mennä läpi esitys, ettei löydä vaaleita tunnareita tummalta maneesipohjalta, joten hipsi oman tikkunsa sieltä kiltisti. Pisteitä tästä 10. Kaukokäskyissä asennot vaihtuivat ensimmäisillä käskyillä, joten pisteitä 10 vaikka himppasen verran se sieltä kyllä eteni. Etenkin seisomasta maahanmeno on teknisesti tosi huono ja etenemistä siinä tapahtuu.
Päällimmäisenä mieleen jäi kokeenomaisemman treenin tarve. Käytännössä tarvittaisiin siis kimppatreenejä, vieraita merkkejä, liikkeenohjausta ja erilaisia ympäristöjä. Hiippailua ilmenee treeneissä yleensä ensimmäisellä kerralla ja toistot luistavat vapautuneemmin ja vauhdikkaammin. Pitäisiköhän ottaa tavaksi tehdä treenatessakin vain se ensimmäinen kerta? Mutta näitä tokokuvioita mietitään lisää ensi talvena. Nyt aletaan pähkäillä pk-lajien parissa.
Suoritus lähti siis heti käyntiin paikallaistumisen nollalla, vaikka tätä liikettä on sentään yritetty hieman treenatakin. Tiedossa on, että viretilaongelmaiselle Rännille liike on vaikea. Treenatessa istuminen on sujunut kuitenkin jo varsin hyvällä varmuudella, mutta kokeenomaisempi treeni on selvästi tarpeen. Toki aivan kokeen alla myös mokasin itse ja älähdin pää korppikotkamaisesti alhaalla istuvalle Rännille, kun äkkiseltään katsoin, että se oli mennyt maahan. Varsinaisesta paikalla makaamisesta tuli 10 huolimatta lopun hieman jähmeänvajaasta perusasennosta.
Seuraamisen 7 pisteeseen mahtui vähän kaikenlaista laidasta laitaan. Välillä seuraaminen oli aivan mallikasta, mutta ainakin yksi perusasento uupui, hitaassa kävelyssä koira katosi kartalta täysin ja siihen ylimääräinen käsky ja tietysti vinot ja liian edessä olevat perusasennot päälle. Idarissa sensijaan seuraaminen oli hieman parempaa kuin meillä aiemmin ja jäävät asennotkin menivät oikein, joten siinä treenaaminen näkyi toivotusti ja pisteitä 10.
Luoksetulo ei ole treeniohjelmaan juuri kuulunut, joten viimeiseen asti piti arpoa minkäköhänlaisilla käskyillä sitä kannattaisi yrittää. Ehkäpä niillä käskyillä ei niin ollut väliäkään, sieltähän se Ränni hipsi tasaista tahtiaan ja teki psyähdykset kaikessa rauhassa, pisteitä 8. Ruutu oli ensimmäisen puolikkaan viimeinen liike. Siinä Ränni näytti jo merkillä hämmästelevän, että tämä ei kyllä ole meidän merkki, eikä se ruutukaan sitten ollut yhtään sen tutumpi agilityesteiden edustalla. Ei vaan tuntunut yhtään ymmärtävän koko liikettä.
Tauon jälkeen palattiin kehään jatkamaan ohjatulla noudolla. Arvonnassa tuli vasen kapula, mikä tuntuukin meille yleensä varmemmalta suunnalta. Liike sujui teknisesti hyvin, mutta mistään vauhdin hurmasta ei päästy nauttimaan. Pisteitä kuitenkin 10. Metallikapulan hyppynoudossa nähtiin 9 pisteen arvoinen esitys, kun Ränni teki paluuhypyn aivan liian kaukaa ja nippa nappa etujalka-käsinseisonnalla rymisteli esteen ylitse.
Tunnistusnoudossa voin kuvitella Rännin miettineen, että nyt ei ehkä taida mennä läpi esitys, ettei löydä vaaleita tunnareita tummalta maneesipohjalta, joten hipsi oman tikkunsa sieltä kiltisti. Pisteitä tästä 10. Kaukokäskyissä asennot vaihtuivat ensimmäisillä käskyillä, joten pisteitä 10 vaikka himppasen verran se sieltä kyllä eteni. Etenkin seisomasta maahanmeno on teknisesti tosi huono ja etenemistä siinä tapahtuu.
Päällimmäisenä mieleen jäi kokeenomaisemman treenin tarve. Käytännössä tarvittaisiin siis kimppatreenejä, vieraita merkkejä, liikkeenohjausta ja erilaisia ympäristöjä. Hiippailua ilmenee treeneissä yleensä ensimmäisellä kerralla ja toistot luistavat vapautuneemmin ja vauhdikkaammin. Pitäisiköhän ottaa tavaksi tehdä treenatessakin vain se ensimmäinen kerta? Mutta näitä tokokuvioita mietitään lisää ensi talvena. Nyt aletaan pähkäillä pk-lajien parissa.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Vettä ja loskaa
Vettä, loskaa ja rapaa - siinä viime viikon päällimmäiset kuulumiset! Sopivien ulkoilureittien löytäminen alkaa olla haastavaa, kun moottorikelkan jäljet upottavat ja polut ovat pehmenneet vesisohjoksi. Pyörätiet ovat jo kuivat, mutta remmikävelyt eivät oikein tyydytä turrien liikunnantarvetta. Pakon edessä on sitten harrastettu vähän molempia ja ulkoilun sijaan yritetty touhuilla enemmän treenihallissa.
Variksen kanssa on leikkimisen lomassa tehty vähän sivulletuloja, lyhyitä seuraamisia, maahanmenoja ja ylipäätään yritetty totutella ajatukseen, että lelupalkka tulee vasemmasta kainalosta suoraan suuhun - tai otsaan. Merkille menoa on vauhditettu tekemällä sitä lelulle menona. Jostain syystä halu ja nopeus syöksyä heitettyyn leluun tai etäämpänä olevaan leluun ei ole ainakaan vielä ihmeellinen, vaikka minun käsistä ja ympäriltä Varis saalistaakin lelua sähäkästi. Toivottavasti se heitetyn lelun hulluus sieltä vielä kehittyy.
Novakin on päässyt energian purkamisen nimissä halliin puuhastelemaan. Perusasento liian edessä ja edistäminen seuraamisessa korostuvat nyt itselle, kun on tottunut Variksen huomattavasti takempaan sijoittumiseen. Mutta pikku hippiäinen on yritteliäisyydessään ja touhukkuudessaan niin paras, että viis pienistä tai vähän suuremmistakaan tekniikkavirheistä. Mistä ihmeestä minä saan tuollaisen toisen Novan?
Variksen kanssa on leikkimisen lomassa tehty vähän sivulletuloja, lyhyitä seuraamisia, maahanmenoja ja ylipäätään yritetty totutella ajatukseen, että lelupalkka tulee vasemmasta kainalosta suoraan suuhun - tai otsaan. Merkille menoa on vauhditettu tekemällä sitä lelulle menona. Jostain syystä halu ja nopeus syöksyä heitettyyn leluun tai etäämpänä olevaan leluun ei ole ainakaan vielä ihmeellinen, vaikka minun käsistä ja ympäriltä Varis saalistaakin lelua sähäkästi. Toivottavasti se heitetyn lelun hulluus sieltä vielä kehittyy.
Novakin on päässyt energian purkamisen nimissä halliin puuhastelemaan. Perusasento liian edessä ja edistäminen seuraamisessa korostuvat nyt itselle, kun on tottunut Variksen huomattavasti takempaan sijoittumiseen. Mutta pikku hippiäinen on yritteliäisyydessään ja touhukkuudessaan niin paras, että viis pienistä tai vähän suuremmistakaan tekniikkavirheistä. Mistä ihmeestä minä saan tuollaisen toisen Novan?
torstai 25. maaliskuuta 2010
Runtelin laavu
Eilen ajattelin hyödyntää hyvän kelin ja hiihdellä Isoniemestä merenjäätä pitkin Rivinnokan laavulle. Vaan eihän se ihan niin helposti käynytkään. Ajelin aikani Isoniemessä etsien moottorikelkan uraa tai muuta sopivaa väylää merenjäälle jalkautumiseen, mutta välissä oli aina umpihanki tai asumuksia pihapiireineen. Lopulta tein suunnitelmanmuutoksen ja hiihtoretki vaihtui pikkuruiseen patikkamatkaan Runtelin laavulle, joka on Perämeren korkeimmalla harjulla. Mukava retki tuli tästäkin - tosin mistäpä ei tulisi, kun repussa on termarillinen kuumaa kaakaota ja notskimakkarat. Eikä tursaillakaan tuntunut olevan mitään sitä vastaan, että ulkoilun lisäksi sai vielä makkaraakin. Varis toki ehti omatoimisesti hörpätä palan painikkeeksi kupillisen kaakaotakin. Sukset sai vielä jäädä autoon odottamaan, että joku päivä tehdään se hiihtoretkikin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)